10. tammikuuta 2020

Raskausviikko 20 - keskenmeno ja lapsettomuus jättää arpensa

Ajatella että kohta, ihan kohta, ollaan puolivälissä, jonne en ikinä uskonut pääseväni. Tää on ollut jotenkin emotionaalisesti raskas viikko. Ollaan jo jotenkin niin lähellä sitä, että vauvaa voidaan pelastaa, mutta silti vielä niin kaukana. Koetan muistaa hengittää ja ottaa rauhassa ja mennä päivä kerrallaan. Nyt otan rauhassa ensin 5 päivää eteenpäin ja sitten annan itselleni luvan juhlistaa puoliväliä. Se on  jo hieno saavutus.

Lapsettomuus, keskenmeno ja menetys jättää arpensa. Ei niiden jälkeen voi vain nauttia ja olla onnellinen ja unohtaa kaikki mitä on tapahtunut tai voi tapahtua. Ei vaikka kuinka sanoisi toiselle että "hei relaa nyt jo". Monet jotka näin sanoo ei oo ite kokenut mitään menetystä.  Tiedän, että siellä lukee paljon sellaisia ihmisiä jotka voi jakaa nää tunteet. Tiedän myös, että siellä lukee blogiani vielä sellaiset, jotka taistelee lapsettomuuden kanssa ja pohtii, että "tekisin mitä vain että saisin olla tuossa pisteessä". Niin minäkin olen pohtinut. Voi rakkaat, mä niin toivon että te pääsette kokemaan tän. En ole unohtanut teitä. Mutta ei se jännitys tosiaan piinaviikkoihin lopu ja ole sen jälkeen ruusuista vauvahuumaa. Pelko seuraa.

Mutta ihania asioita on myös raskaus täynnä. Tänään tunsin taas doppleroidessani liikkeitä. Olen nyt muutamana aamuna tuntenut jonkin verran muljuntaa vatsassa, ei ole aina selvää onko se liike vai ei, mutta muutamia aivan varmoja töytäisyjä olen tuntenut. Se on ihanaa. Se aina hämmentää, että minun sisällläni kasvaa ihminen. Pieni ihminen.

5 päivää rakenneultraan. Toivon niin kovasti, että kaikki on hyvin pikkuisella. Sen jälkeen ajattelin myös julkaista sukupuolen, jos se on sama kuin 1,5 viikkoa sitten veikattiin.

Tää viikko on ollut rentouttava. Oon saanut olla kotona ja tehdä vain niitä asioita, joita olen jaksanut tehdä. Olen käynyt ystäväni kanssa kylpylässä ja syönyt hyvin. Huomenna lähden pariisiin kahdeksi yöksi, matka on varattu jo kauan sitten. Vähän jännittää taas mahan kanssa lähteä reissuun, mutta eiköhän kaikki hyvin mene!

Tämän viikon oireita: paineentunne, lantionpohja taitaa venyä ihan kunnolla, jatkuvaa pissahätää. Väsymys. Päänsärky on pysynyt sairaslomalla poissa. Tällä viikolla onkin taisteltu ja hoidettu enemmän psyykettä kun fyysistä vointia.

4 kommenttia:

  1. Kuin omasta elämästäni. Takana pitkät hoidot ja keskenmeno. Raskaus oli alusta loppuun pelkkää pelkoa. Tai siis myös ihanaa mutta se pelko peitti sen jotenkin alleen. Mullakin olisi ollut reissu Italiaan mutta en lähtenyt kun pelotti.=) Ihanaa reissua sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin kuulostaa ajatukset ihan samalta kuin itsellä.

      Kiitos! Reissu oli rentouttava, kaikki onneksi edelleen hyvin <3 Pakko oli kuunnella sydänäänet ensimmäisenä kotiin palatessa ja vahva syke kuului melkein heti.

      Poista
  2. Huhhuh, luin otsikon vähän nopeasti ja luulin ensin että olet saanut raskausviikolla 20 keskenmenon! Sydän pomppasi hetkeksi kurkkuun, hassua miten tunteella sitä jännää ventovieraiden kohtaloa. :D Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh! No ei onneksi (ainakaan vielä) ole mennyt kesken vaikka eilen tuli pieni sydämenpysähdys, että lapsivettä tihkuu, mutta ei se sitä ollut onneksi :D

      Poista