24. maaliskuuta 2020

Imetys vai pulloruokinta, entäpä tutti?


Tässäkään asiassa en ole ehdoton, mutta toivon sydämeni pohjasta, että imetys tulee onnistumaan! Imetyksestä on niin paljon niin terveydellisiä hyötyjä äidille kuin vauvallekin. Hyötyjen lisäksi se on kuitenkin myös paljon halvempi tapa ruokkia vauva kuin korvikeruokinta. Halvempi ja helpompi. Rinnat kulkee aina mukana ja maito on sopivan lämpöistä kun taas korvikkeita pitää ensin ostaa, sitten säilyttää oikein, lämmittää, pullottaa, pestä pullot ja lista jatkukoon.

Jotenkin siis vain kokisin näin etukäteen että imetys olisi vain ehdottomasti helpompi ja parempi vaihtoehto juuri minulle. Lisäksi pidän tärkeänä sitä läheisyyttä mitä rintaruokinta tarjoaa, en tiedä, jotenkin ajattelen että siinä tulee ihan erilainen yhteys vauvan kanssa.

Imetyksen tuki ry:n sivuilta löytyy paljon imetyksen hyötyjä. Sen lisäksi, että rintamaidon pitäisi olla juuri vauvan tarpeisiin vastaavaa ravintoa kaikkine hyvine vasta-aineineen niin sen lisäksi Imetyksen tuki listaa seuraavia hyötyjä:

Imetetyillä lapsilla on vähemmän tavallisimpia infektiotauteja kuten suolisto- ja hengitystieinfektioita. Äidinmaitoa saavilla lapsilla taudit ovat usein lievempiä ja lyhytkestoisempia ja vaativat harvemmin sairaalahoitoa.
Astmaa, atopiaa sekä I- ja II-tyypin diabetestä on imetetyillä vähemmän kuin korvikeruokituilla. Imetys ehkäisee myös ylipainoa niin lapsuudessa kuin myöhemmälläkin iällä. Imetetyillä vauvoilla kätkytkuoleman riski on pienempi kuin korvikeruokituilla.

Imetyksen terveyshyödyt eivät rajoitu vain vauvaan, vaan myös äiti hyötyy. Imettäneillä naisilla on pienempi riski sairastua rintasyöpään, munasarjasyöpään, aikuistyypin diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Täysimetys kuluttaa energiaa 500 kcal päivässä, joten siitä on apua myös raskauskilojen karistamisessa ja painonhallinnassa. (Imetyksen tuki ry)

En kuitenkaan ole missään tapauksessa pulloruokintaa vastaan ja uskon että se on joillekin perheille ja joissakin tilanteissa parempi vaihtoehto kuin imetys. En myöskään koe, että olisi jotenkin huonompi äiti jos ei imetä vaan antaa pullosta. On se sitten omaa rintamaitoa tai korvikemaitoa. Korvikemaidot ovat kuitenkin laadukkaita.Tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa ja voi hyvin. En todellakaan usko, että korvikeruokitutkaan lapset kärsivät kaikki sairaudet joita yllä mainitaan. Ei imetys ole ainut tekijä.

Toivon myös itse, että vauva oppii rinnan lisäksi syömään myös pullosta. Pääasiassa haluaisin kuitenkin tarjota omaa rintamaitoa. Toki jos maito ei riitä tai pumpulle ei jostain syystä maitoa heruisi niin sitten tarjoan korvikemaitoa. Haluan kuitenkin että tarvittaessa kun yksin on niin joku muukin vauvaa pystyy hoitamaan ja syöttämään jos itse tarvitsee lepoa/taukoa/lähtee jonnekin hetkeksi ja vauva menee hoitoon. Toivon, että vauva eläisi rintamaidolla WHO:n täysimetyssuosituksen mukaan. En kuitenkaan tule pettymään vaikka niin ei kävisikään. Tärkeintä tosiaan on, että vauva kasvaa ja saa ravintoa.

Itse olen ottanut paljon selvää imetyksestä ja valmistautunut siihen opiskelemalla. Olen myös hankkinut jotain imetykseen tarvittavia tarvikkeita kotiin joista voi olla apua. Olen hankkinut imetystyynyn, alipainerintapumpun, sähköisen rintapumpun (koska toiveena tosiaan on pumpata maitoa imetyksen lisäksi jopa lahjoitettavaksi asti jos vaan mahdollista). Lisäksi on liivinsuojuksia, imetysliivejä parit kappaleet, nännivoidetta, rintakumit varalle ja vieläköhän jotain muuta? Varsinaista välineurheilua! Mutta jotenkin on kiva, että tarvikkeita on valmiina jos ensipäivinä jotain tarvitsee kun yksin on. Lisäksi kaali (kyllä, tämä ei ole vitsi) menee pakkaseen, koska kaalinlehdet auttaa hyvin kipeisiin rintoihin.

Ystävämme tutti. Olen kyllä ostanut pari kappaletta. Lisäksi olen saanut tutteja. On pari tuttinauhaakin. Aluksi en varmaankaan tule tarjoamaan vauvalle tuttia siksi, että hän oppisi imemään rintaa oikealla otteella. Mutta myöhemmin tarvittaessa (tarvitseeko vauva oikeasti?) tutti on ihan ok. Katsotaan miten käy ja mihin arki vie. Oletko sinä kokenut tutin tarpeelliseksi?

Kannattaa muuten tutustua noihin Imetyksen tuen sivuihin. Siellä on paljon hyvää ja pätevää infoa rintaruokinnasta, imetysasennoista, tahdistetusta pulloruokinnasta joka tukee imetystä ja kaikkea mahdollista mitä vaan voi kuvitella imetykseen liittyvän. Ehdottoman hyvät sivut kaikille äideille. Ja ei tämä ei ole mikään yhteistyö vaan puhdas suositus.

Ajattelin myös aloittaa käsinlypsyn kun raskaus tulee täysiaikaiseksi. Käsinlypsyä voi ihan hyvin alkaa tekemään jo silloin ja jos maitoa tulee niin sen voi pakastaa. Rintojen stimulointi ja lypsäminen on kuitenkin hyvä aloittaa vasta silloin (imetyksen tuen sivujen mukaan rv 38 alkaen), koska se voi aiheuttaa supistelua ja jopa olla osasyynä synnytyksen käynnistymiseen. Mutta ainakin tätä keinoa voi hyvin kokeilla jos laskettu aika oli ja meni jo. Luonnollista.

11 kommenttia:

  1. Varaudu myös siihen, että imetys voi "epäonnistua". Olisin itse halunnut imettää, mutta imetys oli kivuliasta, rintakumien käytöstä huolimatta nännien iho hiertyi vereslihalle (ja vaihdoin korvikkeeseen, kun vauva puklaili vaaleanpunaista maitoa). Maitoa ei koko aikana tullut tarpeeksi, ja sitten kun ihon paranemisen jälkeen yritin tarjota tissiä, vauva vain huusi kaarella. Lisäksi imettäminen on todella hidasta (ainakin minulla), siinä missä vauva imaisi pullosta vatsansa kylläiseksi muutamassa minuutissa, imettämiseen kului helposti puoli tuntia tai tunti. Kävin ison kipuilun tämän asian kanssa, olisin halunnut imettää, ja pettymys omaan kroppaan oli suuri, kun jouduin luopumaan imetyksestä kokonaan parin kuukauden jälkeen. Toivotaan että sinulla onnistuu ja kaikki sujuu hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varaudun ja siksi minulla on myös muita keinoja ruokkia lapseni jo etukäteen (kuten pullot), vielä pitää hankkia korvikettakin pari pulloa hätävaraksi kaappiin. Kiitos ja olen pahoillani että sinulla oli noin kurja kokemus ja pettymys :( Tosi surullista, mutta et varmastikaan ole ainut <3 Kiitos realistisesta kokemuksesta! Minusta tätäkin puolta pitää juuri näin tuoda esille, että aina se ei ole sitä miltä ihmiset ja media saa imetyksen näyttämään: helpolta ja luontevalta.

      Poista
  2. Aika samoja ajatuksia kuin itselläni oli ennen synnytystä. Sillä eroa, että tiesin pettyväni, jos imetys ei onnistuisikaan. Onneksi se onnistui, koska varsinkin öisin on iso helpotus, ettei tarvitse poistua sängystä, vaan syöminen onnistuu vaikka itse puolinukuksissa. :)

    Tutti on ollut meillä tosi kätevä. Se rauhoittaa vauvaa unille mennessä ja viime aikoina se on alkanut kelpaamaan muulloinkin, kun hän meinaa alkaa itkuiseksi. Mutta toki asia olisi varmaan toinen, jos ei oltaisi siihen koskaan opetettu, eli ei sitä ehkä silloin kaipaisi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin varmaan tulen pettymään jos se ei onnistu vaikka olen senkin vaihtoehdon pohtinut. Ja tottakai se saa tuntuu pettymykseltä, mutta tärkeintä on että vauva saa ruokaa tavalla tai toisella.

      Kyllä mä luulen kanssa että tutti tulee olemaan käytössä. :D

      Poista
  3. Yleensä en koskaan kommentoi imetystä, koska se herättää suuria tunteita, enkä halua asettua kummallekaan puolelle.

    Esikoinen ei koskaan oppinut imemään rinnasta. Imetin häntä noin kuukauden ajan, mutta lopetin enkä ollut edes varma saiko hän pisaraakaan tuona imetysaikana. Hän oli vain suu auki rinta suussa ja odotti rauhallisesti sen puolituntia, jonka jälkeen hän sai pullosta. Vaikkei minulla ollut ennakkoon mitään suuria imetyssuunnitelmia, koin olevani huono äiti. Koin huonommutta erityisesti ostaessani kaupasta korviketta. Neuvola kannusti imetykseen ja sanoi, että lapsi voi muuten alkaa hylkiä. Olin siis pian se hylkiöäiti.

    Toisen lapsen kohdalla odotukset olivat jo suuremmat. Nyt en halunnut enää epäonnistua uudelleen. Nyt vauva osasi imeä, ja sen kyllä tunsi. Aina imetyksen alussa tuntui kuin joku olisi leikannut nännin irti sikarileikkurilla ja maidon herumisen tunsi ja maitoakin näin. Ihan erilaista kuin esikoisen kanssa. Mutta maito ei riittänyt, yritin pitää korvikkeen vähällä, mutta vauvan paino ei vain noussut takaisin syntymäpainoon. Jatkoin kuitenkin imettämistä tuntikausia päivässä, mutta korviketta kului silti. Korvikkeen määrä alkoi kuitenkin vähetä ja pääsin täysimetykseen vauvan ollessa reilu kaksi kuukautta. Se tunne oli mieletön. En ollut enää hylkiö.

    Kolmannen kohdalla tiesin jo, että onnistun täysimetyksessä, olihan se onnistunut viimeksi. Mutta ei. Puoliso joutui ostamaan korviketta, minä en vaan pystynyt ostamaan sitä heti synnytyksen jälkeen. Epäonnistuin taas kerran. Neuvolassa ei enää juurikaan tuettu imetystä, vaan kehotettiin luopumaan siitä suosiolla. En kyennyt siihen ja jatkoin imetystä. Muutaman kuukauden jälkeen sain lopettaa korvikkeen ja maito tuntui riittävän. Täysimetystä jatkoin 6 kuukauteen asti ja sen jälkeenkin osa-aikaisesti.

    Koen epäonnistuneeni imetyksessä, eikä se huonommuuden kokemus unohdu. En koskaan kerro kokemuksiani imetyksestä enkä kysy vastasyntyneen äidiltä imetyksestä. Arvet, jotka ovat jo parantuneet, ovat kuitenkin vielä vuosien jälkeenkin olemassa. Nuorin lapsista nyt esikoulussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kunnioitan kovasti kokemustasi. Tunteet ovat varmasti isoja ja raskaita kun kyse on omasta lapsesta ja omasta kyvystä ruokkia lasta. Olet sankari vaikka kaikki imetykset eivät ole onnistunutkaan. Tärkeintä on että lapsi saa ruokaa tavalla tai toisella eikä se tee sinusta huonoa äitiä, päin vastoin <3

      Poista
  4. Tosi hyvä, että olet ottanut imetysasioista selvää jo etukäteen. Minä en pystynyt ajattelemaan muuta kuin synnytystä ja että kun siitä selviää, niin kaikki sujuu omalla painollaan. Nooh, eihän se ihan niin mennyt. Voin sanoa, että imetys oli alkuun kurjempaa kuin itse synnytys, kivun takia. Eihän se kaikilla mene niin, mutta kannattaa varautua ettei se suju kuin luonnostaan aluksi. Muutaman viikon kuluttua onneksi alkoi helpottaa, kun ilmeisesti vauvan suu kasvoi sen verran että ote parani. Voin lämpimästi suositella Nursicare-lappuja (saa joistakin apteekeista), jotka helpottavat kipua ja nopeuttavat mahdollisten haavaumien parantumista. Kaalinlehdistä oli myös suuri apu silloin kun maito nousi, se nimittäin oli myös tukalaa. Minulla se tapahtui vasta kun pääsimme kotiin, kun stressi lieveni.

    Minulle tuli myös ihan puskista se, miten kauan imetykseen menee päivässä aikaa, meillä saattoi alussa mennä vaikka 8 tuntia päivässä! Tiheän imun kausina vauva saattoi olla illalla vaikka neljä tuntia putkeen rinnalla. Tai syödä yöllä tunnin välein. Nyt melkein on jo ikävä niitä aikoja, kun sai rauhassa olla sohvalla ja katsella samalla netflixiä, kun vauva tankkasi ruokaa ja läheisyyttä <3

    Tutin annoin ensimmäisen kerran muutaman viikon iässä ja meillä siitä oli kyllä apua rauhoittumiseen. Tuttipullo kelpasi vain silloin, kun en ollut paikalla. Oli kätevää pumpata vähän maitoa varastoon, niin pääsi käymään jossain hetken itsekseen. Täysimetin melkein 6kk ja sitten alettiin maistella kiinteitä. Reilu vuoden ikäinen tyttöni käy vielä rinnalla muutaman kerran vuorokaudessa (yöllä, koska päivällä ei malta ja saattaa purra, mutta yöimetykset ei minua haittaa). Toivottavasti päästäisiin ainakin sinne who:n suosittelemaan kahteen vuoteen asti :)

    Iloa odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin kiitos kommentista ja kokemuksista! Niitä on aina ihana lukea ja miettiä. Kiitos myös tsempeistä. Joo mä halusin tavallaan jonkin verran olla jo valmistautunut siihen miten tulen ruokkimaan lapseni. Ja tiedänkin että se ei välttämättä mene niin kuin on suunniteltu joten päätin sitten juuri siksi ottaa erilaisia vaihtoehtoja käyttöön. Pitää varmaan vielä lähempänä laskettua aikaa käydä pari korvikepurkkiakin ostamassa kaappiin ja käsinlypsynkin aloitan jo ennen synnytystä.

      Olen myös kuulllut tuosta ensipäivien ja viikkojen tuskasta kun imeminen on vielä harjoittelua ja rinnat eivät ole tottuneet hommaan! Kiitos noista vinkeistä, kullan arvoisia! <3

      Poista
  5. Ekan kanssa pienipainoisuuden takia sai jo synnärillä korviketta imetyksen lisäksi, ei koskaan saatu määriä pienennettyä ja stressasin vauvan kasvusta liikaa, joten päädyttiin sitten pullo/korvike ruokintaan reilun kuukauden ikäisenä. Tuttia söi myös pari viikkoisesta 1 vuotiaaksi nukahtaessa.
    Kahden seuraavan lapsen kanssa imetys on sujunut vähän liiankin hyvin, kun eivät koskaan suostuneet pullosta juomaan, eikä mikään markkinoilla oleva tuttimallikaan kelvannut, eli vauvoissa ekan vuoden aika kiinni.
    Seuraavalle lapselle yritetään myös pulloa opettaa imetyksen ohella, mutta pumppaamaan en enää ala, joten korvikkeella toivottavasti satunnaiset pulloruokailut tulee menemään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Se tuntuu olevan kyllä niin vauvakohtaista miten imetys lähtee sujumaan. Toki myös jos on jo jotain lääketieteellisiä syitä miksi lisämaitoja aloitetaan jo heti niin ilmeisesti vielä haastavampaa saada sitä imetystä käyntiin (varsinkin jos on esikoinen ja maito ei ole lähtenyt vielä kunnolla nousuun niin tuntuu että siitä tulee kierre).

      Poista
  6. Mulla tuli yllätyksenä se, että aluksi imetys ahdisti suunnattomasti. Raskausaikana pidin ainoana oikeana vaihtoehtona itselle täysimetystä ja silti ekoina viikkoina olin valmis tarttumaan korvikepurkkiin vain sen ahdistuksen takia. Omaa maitoa tuli riittävästi ja vauvan paino nousi reippaasti. Imetys ei sattunut missään vaiheessa. Olo onneksi helpotti, nyt on pakastimessa omaa maitoa varalla ja vauva suostuu syömään myös pullosta. Olen ylpeä siitä, etten antanut ahdistukselle valtaa, vaan täysimetyksellä mennään edelleen :)

    Meillä vauva ei tuttia huoli kuin vain äärimmäisen harvoin. Rinnalla sen sijaan viihtyy tuntitolkulla. Toki ikää vasta 6,5 vkoa, joten sallittakoon se :)

    VastaaPoista