Uusi blogini (linkki)

Noniin, aika siirtyä uuteen blogiin:

Rahasta ja lapsettomuudesta

Olen kopioinut sinne kaikki vanhat julkaisuni. Tämä blogi tulee olemaan vielä jonkin aikaa käytössä mutta uusi löytyy nyt siis tuon linkin takaa joten tervetuloa jatkamaan stoorini seuraamista tuota kautta!

Ja mielipiteet blogista ja sen ulkonäöstä ovat tervetulleita <3

Keskeytyneen keskenmenon lääkkeellinen tyhjennys

Tämä on raskas postaus. Toivoin tähän lapsiprojektiin lähtiessäni, että ikinä en tarvitsisi kirjoittaa tätä. Niinkuin varmasti jokainen joka lasta yrittää ja toivoo.

Jos joku lukee postaustani ensimmäistä kertaa niin olen siis lapsettomuushoidoissa itsellisenä naisena. Taustalla mahdollista endometrioosia ja pcos:ää. Vappuaattona minulle tehtiin 3. inseminaatio ja äitienpäivänä tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin ikinä. DPO (day past ovulation) 16 kävin lapsettomuusklinikalla mittauttamassa hcg:n joka oli 26 ja normaalia alhaisempi. Ajateltiin kuitenkin että on mahdollisuus että munasolu on irronnut paria päivää inseminaation jälkeen ja mahdollisesti kiinnittynyt myöhemmin. Neljän päivän päästä hcg oli 94, matala, mutta omaan tasoonsa nähden melkein tuplaantunut 48h kuten olisi hyvä.

Tämän jälkeen reilu viikko oli oikein hyvää aikaa. Jotenkin alusta asti raskautta ajattelin että tästä ei tule mitään, tämä ei ole normaali raskaus. No sitten kuitenkin aloin pikku hiljaa varovasti luottamaan. Päätin etten enää mittauta verestäni hcg:ta vaan tähdättiin varhaisultraan. Minulla ei ollut vuotoja eikä kipuja ja virtsasta testit tummenivat tasaseen tahtiin. Lopulta sain kaikkien puhumat "leffaviivat" eli yhtä vahvat viivat.

Lopulta en tarkistellut joka kerta enää wc käynillä pönttöä ja paperia ja uskoin että tästä tulee vauva. Varasin neuvolan ensikäynnin. Juuri kun olin hengähtänyt niin... Tiistaina viime viikolla tulin yövuorosta kotiin ja kävin vessassa. Paperiin tuli vaalean punertavaa vuotoa. Sydän salpautui ja aloin välittömästi täristä. Tässä se nyt oli. Olin aivan varma siitä mitä tapahtuu. Pieni menkkamainen jomotus hiipi lantiooni. Rv 6+0. Koetin saada itseni nukkumaan ja sain nukuttua 3h. Kävin wc:sssä ja vuoto oli ihan pikkuriikkisen runsaampaa ja kirkkaan tumman punasta. Soitin klinikalle klo 14 ja sain vielä samalla päivälle ajan omalle lääkärilleni. Tiesin jo sinne mennessä että mitään normaalia ei tulisi löytymään.

Sainkin sitten diagnoosin Abortus inhibitus, keskeytynyt keskenmeno. Tulos ei vastannut viikkoja ja sikiöpussia ei edes näkynyt kohdussa. Oli myös pieni mahdollisuus että raskaus olisi kohdun ulkoinen, siitä ei kuitenkaan ultralla saatu viitteitä. Päätettiin että odotan että vuoto alkaa kunnolla ja sain myös tyhjennyslääkkeet mukaan.

Pyörittelin sitten vuorokauden asiaa kotona ja kun vuoto niukistui ja loppui ja tiesin ettei elämää kohdussani ole niin päätin ottaa ne todella kovasti pelkäämäni cytotecit. Ensin 4 kpl emättimeen ja odotusta 3h. Hyvin hentoinen jomotus alkoi muttei vuotoa. Otin 2 lisää ohjeiden mukaan. Kaksi tuntia tämän jälkeen alkoi aivan jäätävät supistukset. Minulla on kovat menkkakivut ja kestän kipua hyvin mutta nämä oli kyllä kovat. Vuoto alkoi mutta hyvin niukasti. Makasin 3 tuntia suihkussa ja vedin kipulääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. Kerran holahti vähän enemmän vuotoa ja pieni hyytymä ja ajattelin että siinäkö se oli?

Pari seuraavaa päivää vuotelin niukkojen kuukautisten tapaan. Kivut olivat kuukautismaisia, pärjäsin pääasiassa buranalla ja panadolilla. Sitten sunnuntaina iski vielä järkyttävät supistuskivut aivan kuin puskista. Mutta vuoto ei vieläkään runsastunut. Viisi tuntia itkin vessan lattialla ja ajattelin että nyt on pakko lähteä päivystykseen. No se sitten onneksi rauhoittui iltaa kohden. Maanantaina yhtäkkiä alkoi runsaampi vuoto (kuin runsaat kuukautiset) ja seassa tuli istukkakudosta. Tämä oli oikeastaan aika yllättävän rauhoittava hetki koska silloin tajusin että raskaus on ollut kohdun sisäinen ja nyt se vihdoin tyhjenee. Sitä tuli pariin otteeseen ja lisää tiistaina. Kivut olivat kuukautismaisia.

Nyt en ole tarvinnut kipulääkettä enää vuorokauteen ja vuoto on koko ajan niukentunut ja nyt muuttunut jo hieman rusehtavaksi. Raskaustestiin tulee vielä haalea haamu mutta on hyvin haalistunut. Virallisesti teen vielä ensi viikon alussa raskaustestin ja varmistan että se on negatiivinen. Tarvittaessa vielä ultraan.

Kun on ollut kovat kivut niin silloin ei oikein pysty ajattelemaan henkistä kipua. Aina kun on ollut fyysisesti parempi olo niin henkisesti romahtaa. Ei tää ole ollut helppoa. Ei todellakaan ja nyt seuraava raskaus pelottaa entistä enemmän. 

Toivon todella että tämä urakka on tässä ja uutta kiertoa voidaan lähteä suunnittelemaan. En vielä aivan tiedä millaisella suunnitelmalla tässä lähdetään etenemään mutta eteenpäin on vain lähdettävä.

Keskeytynyt keskenmeno tai kohdun ulkoinen raskaus

Tässä sitä nyt ollaan, 6+1.
Ultrassa ei normaaliin raskauteen liittyvää tulosta.
Pieni tiputtelu vuoto oli eilen muttei sen kummempaa.
Lääkkeellinen tyhjennys pitäisi tehdä, mutta en tiedä miten pystyn siihen.

6. raskausviikko ja tulevat ultraäänet

Tämä alkuraskaus on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa.
Tänään siis viikot 5+(0)(1)(2), joku noista. Eli joka tapauksessa nyt 6. raskausviikko lähtenyt käyntiin.

En ole tosiaan nyt käynyt verikokeissa, mutta päivittäin tehnyt virtsasta perinteisiä liuskatestejä ja ne kyllä tummenevat päiväpäivältä.

Oireet: Rintojen aristus, satunnainen pahoinvointi, närästys ja kuvotus, väsymys ja lihas/alavatsa/selkäkivut. Tuntuu että oireet vähän aaltoilee: on hyviä päiviä ja on huonoja päiviä ja eikös ne hyvät päivät sitten pelotakin. Heti tulee mieleen että no nyt kun on hyvä olo niin keskenhän se varmasti meni.  Vuotoa ei ole vieläkään tullut.

Nyt on tasan viikko siitä kuin sain tietää että hcg arvoni ovat hyvin matalat. Ekat päivät meni aivan shokissa ja olin aivan varma, että ei tästä mitään tule. Ei varmasti tule. No nyt pari päivää on ollut koko ajan varovasti sellainen fiilis että ehkäpä sittenkin? Tänään on ollut jotenkin tosi hyvä olo henkisesti, jopa syntisen hyvä. Pelottaa että nyt jotenkin tuudittaudun siihen että kaikki onkin hyvin ja sitten taas tipun korkealta ja kovaa.

Ensimmäinen ultraääni on ensi viikon keskiviikkona. Seuraava sitten seuraavalla viikolla. En odota näkeväni vielä ensi viikolla sykettä jos sellainen löytyy ylipäätänsä mutta että näkis edes onko se kohdussa vai ei.

Varasin nyt myös rohkeana ensikäynnin neuvolaan ja sekös jännitti! Se odottaa sitten 18.6. Jotenkin tuntui kanssa niin syntiseltä varata se. Teki mieli jotenkin vaan selitellä että "no en mä varmaan ole raskaana, mutta..." Outoako?

Budjettipostaukset nyt jää toistaiseksi. Kunhan saan selvyyttä että jatkuuko raskaus niin sitten uskallan vähän suunnitella luotonmaksua hoidoista ja säästöjen keräämisaikataulua äitiyslomaa varten. Tai sitten luottokortin vingutus hoitojen kanssa jatkuu. Saa nähdä.

Raskaana 2-3

Laskeskelin että huomenna digitaalisen testin pitäisi näyttää 2-3 jos hcg tuplaantuisi eilisestä kahdessa vuorokaudessa. Löysin erilaisia viitearvoja digitesteille netistä, mutta pääasiassa sieltä kyllä löytyi että 2-3 viikkoihin pitää olla hcg veressä väh. 150.

Rohkeana kuitenkin päätin tehdä digin tänään puolen päivän aikaan (eilen siis hcg otettiin klo 9:00 ja se oli 94) ja nyt sainkin jo raskaana 2-3. Lisäksi liuskatesti oli selkeästi tummempi kuin eilen.

Hieman heräsi toivo. Yritän kuitenkin olla toivomasta liikaa. En uskalla varata edes neuvolaan aikaa. Sitten vasta jos ultrassa tuleekin yllättäen hyvä tulos.

Tämä on kyllä nyt piinaa, miks ei piinaviikot voineet riittää? Olen ihan äärettömän väsynyt koko ajan ja jotenkin ei voimat riitä yhtään mihinkään. Tänäänkin nukuin yli 2h päikkärit. En myöskään pysty keskittymään yhtään mihinkään muuhun kuin tähän.

Mutta, toivo elää? Tänään joko  rv 4+5, 4+6 tai 5+0.

HCG 94 - hitaasti mutta varmasti?

Edelleen raskaana verikokeen mukaan, mutta toki vähän matalilla arvoilla edelleen. 
Nousu on kuitenkin "normaaliraskauden" mukaista eli melkein tuplaantunut 48h välein tuo arvo. Jos olisi todella tuplaantunut niin arvo olisi 104 eli hieman siitä kyllä jäädään, mutta ei paljoa.

Jos ovulaatiosta on nyt 20 päivää, eli ovulaatio olisi tapahtunut inseminaatiopäivänä niin hilppasen alla minimirajan jäädään. Jos taas hedelmöittyminen onkin tapahtunut paria päivää myöhemmin niin silloin päästäisiin tuo minimirajan yläpuolelle.

Oireet ovat selkeästi vahvistuneet. Tänään erityisesti on ollut kokoaikaista rintojen vihlontaa ja kipua. Välillä tulee ihan kunnollinen pahanolon aalto. Ei vuotoja, Terolut tukihoidon lopetin lauantaina ja pelkäsin että no sen jälkeen se vuoto sitten varmasti alkaa, no ei ainakaan vielä ole alkanut. Jomottelee kyllä ihan säännöllisesti selkää ja vatsaa, mutta enemmän silloin kun liikkeellä. Toivottavasti olisi siis kasvukipuja.

Suunnitelmana nyt on että seuraillaan oloa tässä tarkasti eli jos tulee kovia kipuja tai vuotoja niin otan heti yhteyttä klinikkaan. Muuten sitten varmistetaan varhaisultralla 3.6. (jolloin viikot olisi 6+5) että näkyykö siellä mitään. Olisin saanut verikokeitakin tässä välissä, mutta ajattelin että en jaksa stressata niitä koko ajan kun tämä nyt näyttää jäävän joka kerta vähän arvoitukseksi.

Matala HCG arvo - keskenmeno?

Kävin klinikillani otattamassa hcg:n koska oli vaan jotenkin niin vahva tunne siitä että kaikki ei oo hyvin enkä mä voi tätä lasta syliin saada.
HCG arvo oli eilen 26 ja liian matala raskausviikkoihin nähden. Eilen hedelmöittymisestä oli 15 tai 16 päivää (ihan todella pienellä mahdollisuudella 14 päivää).

Seuraava kontrolli maanantaina ja katsotaan onko lähtenyt nousuun vai pysynyt samana/laskenut. Raskaustestit eivät olee enää tummentuneet. Digi näytti eilen edelleen 1-2.

Arvasin että tää menee pieleen. Olen koettanut selailla kaikenmaailman raja-arvoja ja kokemuksia matalista arvoista ja kyllä se vaan valitettavasti vaikuttaa siltä että kesken tää on mennyt heti alkuunsa. Täytyy toivoa että on edes kohdunsisäinen raskaus eikä mikään ulkoinen jonka kanssa tulisi vielä ongelmia... :(

Eli eipä tullut pitkää iloa. Alkaispa vaan jo vuoto.