26. tammikuuta 2020

Suurin ongelma rahankäytössä

 Olen tässä nyt koko ajan prosessoinut sitä mikä oikeastaan on suurin ongelma omassa rahankäytössä ja se on ruoka. Syön aivan aivan liian paljon ulkona. Mikä tekee siitä myös ravinnosta hieman epäterveellisempää ja valitettavasti myös yksipuolisempaa. Jos haluaa sitten syödä terveellisemmin ja monipuolisemmin niin sitä rahaahan menee ja paljon kun ulkona syö päivittäin.

Se on yksi asia, joka ehdottomasti pitää muuttaa äitiyslomalle jäädessä ja nyt teen koko ajan pienin askelin muutosta tätä kohti. Koetan nyt ihan tietoisesti koko ajan vähentää ulkonasyömisen määrää. Tein myös nyt tiedoston, johon keräsin kaikenlaisia ruokareseptejä nopeisiin ja helppoihin kotiruokiin.

Ongelmahan ei ole se, etten tykkää tehdä ruokaa tai olisin huono kokki vaan se, että yksin on äärimmäisen turhauttavaa tehdä ruokaa, mutta okei suurin syy on kyllä ihan ehdottomasti se, että olen ollut laiska. Ei jaksa tehdä itselleen yksin kiireessä arjessa työpäivinä. Olen laiska kantamaan eväitä töihin. Joten parhaimpina päivinä käyn syömässä sekä ostamassa eväät töihin. Ja kahvilla. Ihan JÄRKYTTÄVÄÄ rahanmenoa. Nää pitäis yksittäisiä päiviä kun nauttii tuollaisesta, ei arkipäivää. Ei missään nimessä.

Toivon, että sitten kun lapselle saa alkaa kokkaamaan niin tulee automaattisesti syötyä kotona ja tarveellisemmin. Lisäksi toivon, että kotiin jääminen töistä auttaa siihen että päivät on oikeasti aikaa ja on aikaa tehdäkin sitä ruokaa ihan eri tavalla. Ja ennen kaikkea voimia, koska kyllä mä useinkin teen ruokaa kotona vapaapäivinä. Nyt otinkin ihan tänään tehtäväkseni tehdä seuraavalle kolmelle työpäivälle ruoat valmiiksi. Näinhän ne ois aina pitänyt tehdä.

Sanokaa nyt pliis joku muukin, että suurin rahareikä on ruoka. No ei tästä addiktiosta voi kun askel kerrallaan parantua. Pikku hiljaa. Ensin niin, että päiviä ettei syö ollenkaan ulkona ja sitten koettaa saada tavoitteeksi sen, että vain kerran viikossa syö ulkona. Se olisi jo loistavaa. Kiinnostaisiko teitä nähdä suunnittelemaani ruokalistaa? Kiinnostaa myös kuulla, että millainen on teidän ruokapolitiikka, kuinka usein käytte ravintolassa syömässä ja millainen ruokabudjetti teillä on viikossa/kuukaudessa?

23. tammikuuta 2020

Raskausviikko 22 käynnissä, iso merkkipaalu lähestyy!


Taidan aloittaa jokaisen raskausviikkoraportin sanoilla "tuntuu niin hurjalta, että voin jo sanoa olevani X-viikolla". Mutta kun se vaan tuntuu. Nyt on käynnissä raskausviikko 22, tänään on 21+1. Kuuden päivän päästä on iso merkkipaalu jälleen kerran. Moni asia muuttuu.

Kun 22 raskausviikkoa (eli 154 päivää raskautta) tulee täyteen niin:
  • olet oikeutettu kelan äitiyspäivärahaan ja äitiysvapaaseen
  • jos vauva syntyy, kyseessä on synnytys ja vauva kirjataan syntyneeksi
  • vauvan kuollessa kohtuun ei kyseessä ole enää keskenmeno vaan kohtukuolema
Tästä merkkipaalusta on vielä muutama päivä siihen, että aletaan antamaan aktiivista hoitoa vauvan pelastamiseksi. Puhutaan kuitenkin siitä myöhemmässä postauksessa.

Mutta mennään itse asiaan eli mitä tällä hetkellä tuntuu?  No ehdottomasti enemmän liikkeitä kuin aikaisemmin! Ja se jos mikä tuntuu aivan mahtavalta. Päivittäin vaihtelee, mutta nyt jo tuntuu useammin liikkeitä kuin aikaisemmin, joskus voi tulla jopa ihan liikesarja.

Turvotus lisääntyy selkeästi pitkään joko jaloilla ollessa tai istuessa. Pari koulutuspäivää oli alkuviikosta ja tuntui että jalat turposi ihan kunnolla 8h istumisen jälkeen, toiseen päivään laitoinkin sitten tukisukat jalkaan. Nälkä kurnii mahassa melko useasti. Valkovuoto edelleen runsasta, jopa taas pikkuisen runsaampaa. Alkuviikosta oli todella flunssainen olo, ei onneksi ainakaan kuumetta noussut.

Nyt olen nauttinut parista vapaapäivästä ja huomenna taas pitäisi aloittaa kunnon työputki. Saa nähdä miten pitkään sitä sitten loppujen lopulta jaksaa olla töissä. Toisaalta töissä päivät menevät paljon nopeampaa tahtia kuin kotona miettiessä ja maatessa, joten siinä mielessä kiva olla töissäkin. Tahti vaan usein on niin kovaa, ettei ehdi edes syömään. Nyt olen kyllä väkisinkin ottanut itselleni ne välit, on pystyttävä hetken hengähtää aina jossakin kohdassa.

Onko teillä jotain postaustoiveita raskaudesta? Mitä haluaisitte kuulla? Oon jotenkin niin onnellinen siitä, että mulla on tää blogi. En oo oikeastaan minnekään muualle jaksanut kirjoitella raskaudesta kuin blogiin ja instagramiin joten tää on ihan erinomainen muisto ja päiväkirja itsellekin kaikenlaisista oireita. Vauvakirjaa olen alkanut pikkuhiljaa uskaltaa täyttää ja toki sinne myös ne tärkeimmät asiat on tullut kirjattua ylös. Vauvakirjat vaan on raskauden osalta aika suppeita.

20. tammikuuta 2020

Raskauden puolivälin päivitys - tunnen liikkeitä!

Täällä ollaan jo hieman yli puolivälissä. Viime keskiviikkona tuli täyteen tasan 20 viikkoa eli 20+0. Tuntuu aivan mielettömän hyvältä sanoa, että raskausviikot alkaa jo kahdellakymmenellä. Yksi suuren suuri etappi on nyt saavutettu ja yksi iso taakka on tippunut harteilta. Vielä on monta isoa etappia tässä välissä ennen kuin vauva saadaan syliin asti mutta nyt ollaan jälleen kerran lähempänä.

Vatsa on alkanut pyöristymään aivan erilaiseksi eli vauvamahaksi nyt selvästi. Se oikeastaan pompsahti esiin Pariisin matkalla ja luojan kiitos otin mukaan äitiyshousut. Ei nimittäin ollut enää yhtään mukavaa pitää muita housuja jalassa kun tähän oloon tietysti lisätään vielä matkaturvotus. Matka itsessään meni todella kivasti ja oli todella rentouttava, sain aika hyvin jätettyä huolen ja stressin pois matkasta. Ainut mikä tietysti vähän tuotti päänvaivaa oli syöminen tässä ihanassa ilmakuivatun lihan ja tuoreiden juustojen maassa. Voi kuinka olisikaan tehnyt mieli serranon kinkkua ja brie-juustoa! Ah! Mutta sitäkin ihanempaa on kantaa omaa pientä ihmettä kohdussaan.

Omaa pientä ihmettä, joka itseasiassa on alkanut hieman potkimaan niin että äitikin sen tuntee! Olen joitakin yksittäisiä tuntemuksia tuntenut aikaisemminkin, mutten ole voinut olla varma onko se vauva vai suolisto. Nyt olen aika varma siitä että tämä kuplinta ja muljunta oikeastaan aina samaan aikaan aamusta ja illasta on vauvan teettämää liikettä. Olen niin onnellinen. Heti kun tuntee tämän tutun muljasun tulee ihana lämmön tunne siitä että kaikki on hyvin <3 Mutta onhan se outoakin, ihminen liikkuu minun sisälläni! Minulla oli jännä "pelko" ennen raskautta siitä että vauvan liikkeet tuntuisivat jotenkin epämiellyttäviltä ja pelottavilta, en tiedä miksi.

Päällimmäiset oireet ovat tällä hetkellä:
  • pissalla ravaaminen, erityisesti iltaisin koko ajan ja öisin 3h välein, mutta myös päivällä nykyään aika lailla väh tunnin välein
  • jomotusta alavatsalla, nivusissa ja reisissä silloin tällöin
  • ajoittaista vihlovaa kipua jommalla kummalla puolella vatsaa/kylkiä
  • Hassu "napakipu", johtuneeko siitä että kohtu on nyt navan korkeudella. Napa tuntuu myös työntyvän pikkuhiljaa ulospäin
  • töissä jatkuva päänsärky, mutta ei muuten
  • lapaluiden välissä, hartia ja niska särky, veikkaan että uudistuneet nukkuma-asennot nyt rasittavat uudella tavalla kehoa

17. tammikuuta 2020

Rakenneultraäänitutkimus ja vauvan sukupuoli!


Noniin! Takana on kauan odotettu ja kauan pelätty rakenneultraäänitutkimus. Se tehtiin minulle tasan raskauden puolivälissä viikkojen ollessa 20+0 siis. Minua jännitti aivan tuhottoman paljon aamulla. Vastaanottoaika oli hieman myöhässä joten piti odottaa vielä ekstra 15 minuuttia ja tuntui että sydän hyppää kurkusta ulos.

Monet ajattelee että rakenneultra on vain kiva katsaus vauvaan ja vihdoin saa tietää sukupuolen. On se sitäkin, mutta se on myös hyvin tärkeä etappi raskauden aikana. Rakenneultrassa selvitetään onko kaikki tärkeät rakenteet kunnossa. Ultrassa katsotaan sykkeen löytymisen lisäksi mm. aivot ja niiden rakenteet, sydämen rakenteet ja että isot suonet ovat oikeassa paikassa ja risteytyvät oikein, löytyy virtsarakko ja munuaiaiset, vatsalaukku, napanuorasta katsotaan virtauksia ja että nähdään 3 suonen näkymä, raajat tarkistetaan, huulihalkio voidaan nähdä, vatsanpeitteiden ehjyys tarkistetaan, selkärangan sulkeutuminen ja ehjyys. Paljon siis erilaisia asioita. Saatoin jotain unohtaakin.

Lisäksi toki tarkistetaan istukan paikka. Oma istukkani sijaitsee kohdun etuseinämässä eikä ole kohdunsuun päällä. Etuseinäistukka monesti vaimentaa liikkeitä ja itsekin olen vasta nyt alkanut tuntemaan jotain pientä liikuskelkua. Lisäksi tarkistetaan lapsivedenmäärä. Ja hei joo, tehdään myös painoarvio. Painoarvio tehdään näillä viikoilla mittaamalla reisiluun pituus FL, vatsanympärys AC sekä päänympärys HC jolloin saadaan jonkinlainen keskiarvopaino. Oma pienokaiseni vastasi hyvin viikkoja ollen n. 330g.

Itselläni onneksi kaikki vaikutti hyvinkin normaalilta. Löytyi kaikki rakenteet mitä pitikin. Sydäntä ja aivoja vauvan asennon vuoksi jouduttiin ultraamaan pikkuisen normaalia pidempään. On siis hyvä varata reilusti aikaa ultraäänitutkimukseen mennessä, itselläni meni n. 35 minuuttia. Joillakin on saattanut mennä vieläkin pidempään kun vauva ei ole suostunut yhteistyöhön. Joskus joudutaan tekemään uusintaultra kun jotkut rakenteet on jäänyt piiloon asennon takia tai ei olla varmoja onko ne ok.

Lisäksi toki selviää usein sukupuoli, joka on melko varma tässä vaiheessa raskautta ultraäänellä katsottaessa. Toki niitä yllätyksiäkin voi tulla ja sukupuoli onkin toinen vauvan syntyessä. Itse sain sukupuoliveikkauksen jo aikaisemmin ultrassa rv 18 ja nyt uudestaan rakenneultraäänessä ja molemmissa tulos oli sama. Näyttäisi siis siltä että minulle on tulossa oma pieni suloinen ihana tytär! Olen niin innoissani.

Jos muuten muistat aikaisemman postaukseni "old wife tales" arvuutteluja sukupuolesta (voit lukea sen täältä.) Niin sen mukaan minulle oli tulossa tyttö. Oma fiilikseni oli myös koko raskauden ajan hyvin vahvasti tyttö. Jännittävää! On jotenkin ihan mieletöntä, että pääsee nyt luomaan suhdetta tähän tyttöön jotenkin syvemmin ja miettimään nimeä. Se onkin vaikea projekti!

Erityisesti olen kyllä niin onnellinen että tässä oli kaikki kunnossa. Tämäkin on ollut yksi etappi ja jälleen kerran voi huokaista. Edelleen mennään "normaalina raskautena". Kaikki on hyvin.

15. tammikuuta 2020

Kaksplussan verkostobloggariksi! Kuka minä olen?


Minulla on tänään ilo ilmoittaa, että minusta on tullut osa Kaksplussan blogiverkostoa. Tänä vuonna 2020 minulla on haaveena panostaa bloggaamiseen ja instagramin tekoon paljon enemmän kuin aikaisempina vuosina. Lukijamäärät ja seuraajat ovat pikkuhiljaa kasvussa ja toivon, että tämä verkostojäsenyys avaa minulle uusia polkuja ja toisaalta taas levittää tietoa itsellisestä äitiydestä. Olen kovin innoissani tästä ihanasta mahdollisuudesta ja tilaisuudesta tuoda itsellistä äitiyttä ja yleensäkin lapsettomuutta, lapsettomuushoitoja julkiseksi.

Haluan tehdä tähän tällaisen pienen esittelyn sillä luulen, että verkostoon liittyminen saattaa tuoda blogiini sellaisia lukijoita, jotka eivät tiedä minusta vielä oikeastaan mitään. Tämä blogini alkujuuret ovat itseasiassa kaikkialla muualla kuin lapsettomuudessa ja perhebloggauksessa. Alunperin aloitin blogin kirjoittamisen talousasioista. Ajattelin, että tämä on säästö- ja sijoitusblogi. Ensimmäiset puoli vuotta se olikin ja on toki sitä edelleenkin, mutta ei ehkä niin suuressa määrin. Minua kiinnostaa kovasti sijoittaminen ja toivon että taloustilanteen tasoituttua se on taas paremmin mahdollista. Nyt talouspuolella lähinnä keskityn lapsettomuushoitojen takaisinmaksuun ja vauva-arjesta selviytymiseen.

Olen siis 26-vuotias pääkaupunkiseutulainen itsellinen tuleva äiti. Itsellinen äiti tarkoittaa sitä, että olen raskaana yksin ilman puolisoa ihan suunnittelusti. Aloitin joulukuussa 2018 lapsettomuushoidot yksitiysellä lapsettomuusklinikalla haaveenani perustaa perhe. Aina suunnitelmissani ei ole ollut perheen perustaminen yksin, mutta koska sopivaa puolisoa ei ole löytynyt ja haave lapsesta kävi kovin suureksi, päätin lähteä projektiin yksin. Se oli ollut jo useita vuosia mielessäni vaihtoehtona.

Blogini kertookin oikeastaan viimeisen vuoden ajan matkastani lapsettomuushoidoissa. Matka oli paljon pidempi ja raskaampi kuin osasin kuvitellakaan. Hoidot aloitettiin luomukierron inseminaatioilla ja päädyttiin lopulla täyden lääkityksen keinohedelmöityshoitoon. Vuosi oli hyvin rankka sekä henkisesti että fyysisesti kuten myös taloudellisesti. Kaikki kuitenkin palkittiin syyskuussa kun tein positiivisen raskaustestin 1. ivf hoitokierroksesta.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin ja olen puolivälissä raskauttani. Tänään oli rakenneultra ja tulen kertomaan siitä lisää seuraavassa postauksessa. Tulevaisuudessa blogissani tulee olemaan paljon raskaus- ja vauva-aiheisia postauksia kuten myös talouspostauksia. Voi olla että avaan myös omaa elämääni tarkemmin kun raskaus on nyt julkistettu omalle perheelle ja tuttaville. Tähän asti olen pysynyt hyvin anonyyminä enkä oikein ole vielä päättänyt tullako esiin enemmän vai ei. Se jää nähtäväksi.

Ihanaa, että olet löytänyt blogiini ja toivottavasti jäät seuraamaan matkaani jatkossakin! Ja vanhoille lukijoille, ihanaa että jaksatte tukea matkaani yhä edelleen!

PS. Tulethan seuraamaan minua myös instagramiin nimimerkillä: yksinlapseton
Siellä reaaliaikaisempaa päivitystä raskaudesta!

10. tammikuuta 2020

Raskausviikko 20 - keskenmeno ja lapsettomuus jättää arpensa

Ajatella että kohta, ihan kohta, ollaan puolivälissä, jonne en ikinä uskonut pääseväni. Tää on ollut jotenkin emotionaalisesti raskas viikko. Ollaan jo jotenkin niin lähellä sitä, että vauvaa voidaan pelastaa, mutta silti vielä niin kaukana. Koetan muistaa hengittää ja ottaa rauhassa ja mennä päivä kerrallaan. Nyt otan rauhassa ensin 5 päivää eteenpäin ja sitten annan itselleni luvan juhlistaa puoliväliä. Se on  jo hieno saavutus.

Lapsettomuus, keskenmeno ja menetys jättää arpensa. Ei niiden jälkeen voi vain nauttia ja olla onnellinen ja unohtaa kaikki mitä on tapahtunut tai voi tapahtua. Ei vaikka kuinka sanoisi toiselle että "hei relaa nyt jo". Monet jotka näin sanoo ei oo ite kokenut mitään menetystä.  Tiedän, että siellä lukee paljon sellaisia ihmisiä jotka voi jakaa nää tunteet. Tiedän myös, että siellä lukee blogiani vielä sellaiset, jotka taistelee lapsettomuuden kanssa ja pohtii, että "tekisin mitä vain että saisin olla tuossa pisteessä". Niin minäkin olen pohtinut. Voi rakkaat, mä niin toivon että te pääsette kokemaan tän. En ole unohtanut teitä. Mutta ei se jännitys tosiaan piinaviikkoihin lopu ja ole sen jälkeen ruusuista vauvahuumaa. Pelko seuraa.

Mutta ihania asioita on myös raskaus täynnä. Tänään tunsin taas doppleroidessani liikkeitä. Olen nyt muutamana aamuna tuntenut jonkin verran muljuntaa vatsassa, ei ole aina selvää onko se liike vai ei, mutta muutamia aivan varmoja töytäisyjä olen tuntenut. Se on ihanaa. Se aina hämmentää, että minun sisällläni kasvaa ihminen. Pieni ihminen.

5 päivää rakenneultraan. Toivon niin kovasti, että kaikki on hyvin pikkuisella. Sen jälkeen ajattelin myös julkaista sukupuolen, jos se on sama kuin 1,5 viikkoa sitten veikattiin.

Tää viikko on ollut rentouttava. Oon saanut olla kotona ja tehdä vain niitä asioita, joita olen jaksanut tehdä. Olen käynyt ystäväni kanssa kylpylässä ja syönyt hyvin. Huomenna lähden pariisiin kahdeksi yöksi, matka on varattu jo kauan sitten. Vähän jännittää taas mahan kanssa lähteä reissuun, mutta eiköhän kaikki hyvin mene!

Tämän viikon oireita: paineentunne, lantionpohja taitaa venyä ihan kunnolla, jatkuvaa pissahätää. Väsymys. Päänsärky on pysynyt sairaslomalla poissa. Tällä viikolla onkin taisteltu ja hoidettu enemmän psyykettä kun fyysistä vointia.

7. tammikuuta 2020

Katsaus taloudelliseen tilanteeseen 1/2020


Olen niin paniikissa kun teen tämän postauksen. Minun pitää oikeasti katsoa miltä tilieni tilanne näyttää.. Eikä siinä niin mitään, mutta luottokorttieni tilanne. Huokaisu. No, eihän tästä muuten voida päästä eteenpäin. Eikun niskasta kiinni ja verkkopankki auki.

Ihan ensiksi voin sanoa että säästöjen ja sijoitusten määrä on tällä hetkellä pyöreä nolla. Kaikki irtoavat rahat meni hoitojen maksuun. Se on kuitenkin mielestäni tässä tilanteessa ihan ok. Parempi niin kun vielä nykyistäkin isompi luottokorttilasku. Joten, eihän tässä tarvitse oikeastaan katsoa kuin luottojen tilanne. Näiden lisäksi minulla on opintolainaa ihan kiva määrä, mutta ei lasketa sitä nyt tähän.


Mutta luottokortteihin:

1. kortti: Käytetty luotto 1944,01€
2. kortti: Käytetty luotto 593,31 €


Eli yhteensä luottokorttivelkaa on: 2537, 32 € 


Plaah....


Tällä hetkellä tilillä on rahaa vaivaiset 130€ ja sillä pitäisi pärjätä kuun puoleen väliin jolloin tulee lisiä. Ja niin oishan tässä viikonloppuna yks Pariisinkin reissu tulossa.  Ja ensiviikolla hammaslääkärireissu jonne tulee uppoamaan varmaan ihan mukavasti rahaa.. No ei voi mitään. Sen jälkeen sitä ollaankin kotona varmaan seuraava vuosi. Eli reissun jälkeen kovasti itteä niskasta kiinni.

Toivoisin niin kovasti että saisin luottokortit nollille ennen äitiysloman alkua, en ihan kuitenkaan usko siihen, mutta katsotaan.