Varhaisraskauden oireet

Noniin. Täällä kun ollaan ainakin toistaiseksi vielä onnellisesti raskaana niin päivitellään vähän mitä seitsemän ensimmäistä viikkoa on tuonut mukanaan jos mietitään oireita. En ole yksi niistä onnekkaista, jotka eivät edes huomaa olevansa raskaana.

Toisaalta en haluaisikaan olla, koska pelkäisin ihan varmasti sitä, että kaikki ei olisi ollenkaan hyvin. Oireet jollakin tavalla kuitenkin rauhoittavat mieltä, kun oksettaa ja väsyttää niin tietää että kehossa tapahtuu edelleen jotain.

Ensimmäisen seitsemän viikon aikana oireeni ovat olleet seuraavanlaiset:

- Verinen vuoto (aivan alkuraskaudessa juuri plussaamisen aikana, ennen kuukautisia ja niiden alkuvaiheessa dpo 11-16). Vuoto oli aluksi niukkaa ja ruskeampaa, yhtenä päivänä vuoti kuin kunnon menkoissa, myös pientä hyytymää. Tämän jälkeen vuoto rauhoittui ja loppui.

- Väsymys. Plussatessani en meinannut pysyä hereillä ja teki mieli vain nukkua. Sellainen väsymys johon auttanut mikään. Nyt kaatoväsymystä on ollut hetkittäin muttei koko ajan.

- Vaikka väsyttää niin on vaikeaa saada unta. Herään myös aikaisin. Tämä on tosi inhottavaa.

- Kuvotus ja pahoinvointi. Koko ajan enemmissä määrin. Oksennus on noussut kurkkuun jo useamman kerran, pari kertaa olen oksentanut.  Minulla ei ole vain aamupahoinvointia vaan se voi olla mihin aikaan tahansa.

- Nälkä. Voisin syödä iiiiisoja määriä kerralla. Vaikka kuvottaa niin yleensä kun alan syömään niin joskus se syöminen helpottaa. Joskus pahoinvointi alkaa nimenomaan syömisen jälkeen. You never know. Yöllä herään nälkään. Minun tekee mieli omenoita ja hampurilaisia.

- Kahvi ei enää maistu. Tätä "pelkäsin" että kuinka ihmeessä kykenen vähentämään erikoiskahvien juontia (kyllähän mä kykenin kun kykenin jo yritysaikana), mutta tää meni luonnollisesti. Ei mee alas edes puolikas cappucino enää. Ja närästää!

- Närästys! Koko ajan kun syö, ihan mitä vain. Tai vaikka ei söisikään.

- Erilaiset kolotukset ja säryt, voimakkaatkin, ympäri kroppaa. Pahimmat ovat olleet etureidet ja ristiselkä.

Realismia raskaudesta: itkua ja pelkoa

Voisi kuvitella että kun tekee positiivisen raskaustestin, sitä jotenkin olis onnensa kukkuloilla, hehkuisi ja kaikki olisi hyvin. Mutta ei. Tää on piinaavampaa kuin mitkään piinaviikot, mitkään hoidot. Mikään. Musta tuntuu että oon ihan romuna ja peoissani.

Tavallaan koko ajan enemmän helpottunut päivä päivältä että päästään eteenpäin mutta tavallaan samalla peloissani siitä että mulla on niin paljon mitä menettää. Joka päivä enemmän. En halua menettää. Pelottaa että joku päivä tää kaikki loppuu. Että en oo enää raskaana vaan kipeänä itkemässä vessan lattialla. Mä haluan tän pienen mun syliin elävänä ja täysiaikaisena. Tai edes lähes täysiaikaisena.

Sain jonkinlaiset taudin, nielutulehdus, flunssa mikä lie. CRP on lievästi koholla (29) mutta ei ilmeisesti kuitenkaan bakteeritulehdusta. Nyt vaan pelottaa että tulehdusarvot nousee ja nousee ja infektio rikkoo sikiökalvot ja tää menee kesken. Onneks kuume pysyy kurissa panadolilla. Kävin kyllä lääkärissä. Sain antibioottikuurinkin varalle mutta mitään bakteeria ei ole vielä löytynyt joten en nyt syö sitä jos tää vaan on joku virusflunssa.

Oon tänään vaan itkenyt ja pelännyt. Ja oksentanut myös ekaa kertaa. Pahoinvointi pahenee koko ajan. Tosin on päiviä jolloin sitä ei ole melkein lainkaan ja ne ne vasta hirveitä onkin. Silloin olen ihan varma ettei se pieni jaksa kasvaa enää. Tuntui että pitää purkaa johonkin näitä fiiliksiä. Tuntuu ettei loppujen lopuksi ketkään läheiset ymmärrä tätä menettämisen pelkoa. Pelkoa sitä että joku joka kasvaa mun sisällä ei vois hyvin.

Tuntuu että hormonit on lopullisesti ihan sekasin. Oon tänään itkenyt jokaiselle tv ohjelmalle jota oon tuijottanut tässä niistellessä. Sitten itkenyt muuten vaan. Itkenyt ja itkenyt.

Voihan alkuraskaus. Huomenna jos oon onnekas niin vaihtuu uusi raskausviikko. 8.raskausviikko. En ikinä uskonut pääseväni näin pitkälle.

6+1 Varhaisultra ja syke!

Eilen tehtiin toinen ultraääni ja en voi uskoa mutta mun sisällä on oikeasti elävä alkio!
Näin ekaa kertaa ikinä sisälläni sykkeen.
Vauvakin oli kasvanut hienosti, eilen oli 6+1 ja vastasi viikkoja 6+2.
Limakalvo ja kohtu näytti hyvältä.
Kohdunsuu hyvin suljettu.
Ei vuodon merkkejä.

Kaikki hyvin.
En voi uskoa että mun alkiolla on kaikki hyvin.
Mä oon raskaana. Seitsemännellä viikolla ja kaikki näyttää hyvältä.
Jaksa rakas jaksa.

1. ultraääni - raskauden sijainti

Eilen oli raskausviikot 5+2. Koska olen vuotanut runsaastikin viikko sitten niin lääkäri halusi tarkistaa ultraäänellä raskauden sijainnin. Joskus kohdun ulkoisissa raskauksissa tulee runsaastikin vuotoa, mutta hormonit nousee.

Mua jännitti niin paljon! Tiesin ettei vielä näillä viikoilla näy sykettä eikä sikiötäkään vaan yleisin löydös on raskauspussi ja sen sisällä mahdollisesti jo ruskuaispussi. Mutta se mikä oli tärkeintä oli nähdä onko raskaus kohdussa. Edellisenä päivänä mulle tuli jotenkin ihan varma olo siitä, että tää raskaus on kohdun ulkoinen raskaus. Ajattelin että en vaan voi olla raskaana koska vuodin niinkin runsaasti.

Tärisin kun istahdin siihen tutulle ultrapöydälle ja tuntui etten saa henkeä. Mun lääkärin ultralaite ei ole mikään paras mahdollinen ja hetki meni ennen kuin mitään näkyi. Siinä muutaman sekunnin aikana ehdin jo käymään mielessäni keskenmenon, kohdun ulkoisen raskauden, kohdun tyhjennyksen, sen kaiken kivun ja tuskan ja itkun ja leikkaukset ja....

MUTTA SITTEN! Siellä se oli. Kohdussa. Viikkoihin sopiva löydös. Raskauspussi ja todennäköisesti siellä näkyi jo hieman ruskuaispussiakin.

Mä todella olen raskaana. Kaikki vaikuttaa tällä hetkellä normaalilta. Vuoto jäi aivan arvoitukseksi. Kohdussa ei ollut merkkejä vuodosta, ei löytynyt hematoomaa. Lääkäri ei osannut sanoa mikä vuodon oli aiheuttanut. Nythän minulla ei ole enää viikkoon tullut verta.

Sain ultrakuvan kouraani ja parin viikon päästä ultraillaan uudestaan ja toivottavasti nähdään pieni sikiö ja syke. En malta odottaa!

Voiko tästä oikeasti tulla onnistunut raskaus? Ihan mieletöntä. Olen ainakin jo pidemmällä kuin koskaan.

Edelleen raskaaana! 6. raskausviikko

Täällä ollaan edelleen raskaana!
Tänään on 21 dpo ja raskausviikot 5+0 joten nyt alkoi 6. raskausviikko.
Tänään sain digitestiin ensimmäistä kertaa elämässäni "raskaana 3+". Se oli hieno hetki! Ja aivan aikataulussa.

Maanantaina kävin verikokeessa mittauttamassa hcg:n uudestaan. Olin niiiiin hermostunut kun odotin verikokeiden tuloksia. Tulos oli kuitenkin 1191 joka oli erinomainen niin edelliseen arvooni verrattuna kuin yleisestikin raskausviikkoihin sopien. Olin niin ihmeissäni ja onnellinen! Olenko todella edelleen raskaana?

Verikokeiden mukaan ei voisi paremmalta näyttää että tämä olisi normaali raskaus. Lääkäri haluaa kuitenkin jo perjantaina tarkistaa raskauden sijainnin. Vielä näillä viikoilla ei ruskuaispussia enempää yleensä näy, mutta näkyy ainakin se että onko sellaista kehittynyt ja onko raskaus kohdussa, joka on tietysti tärkein asia. Se vielä jännittää vaikka olenkin lukenut paljon siitä että kohdun ulkoisessa raskaudessa yleensä hcg nousee hitaasti, mutta voi nousta normaalistikin. Kohdun ulkoiseen raskauteen liittyviä kipuja ei ole ollut, mutta toki vuoto on yksi oire.

Vuoto on nyt kuitenkin toistaiseksi loppunut ja ollut melkein nyt viikon jo poissa. Toivotaan että se siis oli vain jotain harmitonta vuotoa. Aika kovasti jännittää edelleen että voiko tästä oikeasti tulla yhtään mitään. Voiko minulle tulla vauva? Mutta koetetaan edetä päivä kerrallaan. Muuta ei just nyt voi. Onneksi on nyt tulossa paljon ultraääniä joilla kontrolloidaan raskauden etenmistä.

Neuvola-aikaa en ole vielä uskaltanut varata enkä varmaan varaakaan ennen kuin sydänäänet löytyvät kohdusta.  Jännät viikot edessä!

Raskaana 2-3

Tää on yhtä vuoristorataa. Pakko kirjoittaa.

Tein siis positiivisen raskaustestin. Tänään olis ollut vasta virallinen testipäivä, mutta oon testeillut jo koko viikon. Eilen oli 4+1 viikot ja tein positiivisen raskaustestin digillä 2-3, toissapäivänä se oli vielä 1-2. Viimeeksi sain digillä 2-3 noin viikkoa myöhemmin. Viime raskaudessa (joka siis päätyi myös keskenmenoon) viivat tummenivat niiiin paljon hitaammin ja hcg nousi aivan eri tahtia. Viimeeksi dpo 16 hcg oli verestä 26. Ja nyt se oli dpo 14 niin 124.

Mutta tää vuoto. Jos toissapäiväistä holahdusta kirkasta verta ja hyytymää ei olisi tullut vaan vuoto ois pysynyt rusehtavana ja niukkana niin oisin varmaan vielä toiveikas. Nyt en jotenkin osaa. Eilen ja tänään ei ole tullut enää runsaampaa vuotoa, vain pientä ruskeaa tuhrua eikä sekään siteeseen asti. Mutta kuka voi selvitä tuollaisesta verenvuodosta? Miksi hcg nousee yhä? Jos se raskaus jatkuu oon ihan varma ettei se ole kohdussa. Toisaalta pieni toive on silti, että on se ja siellä se edelleen kehittyy.

Mä niin toivoisin. Kaiken tän 9 kk kestäneen hoitorumban jälkeen. Mä en ikinä uskonut että tästä urakasta tulee näin pitkä, raskas, kallis ja raastava. Mä haluaisin vaan tietää miten tässä käy. Maanantain verikoe varmaan kertookin jo paljon. Jos hcg ei oo noussut tarvittavaa määrää niin onhan se kesken. Taas kerran. Ja pitääkö tyhjentää? Huoh... En jaksa sitä kipua. Ja sitä pettymystä. Itkua. Tuskaa. Menettämistä.

Mä vaan haluaisin vauvan niin kovasti syliin asti. Haluaisin nähdä ekaa kertaa sen pienen sykkeen siellä ultrassa. Onko se liikaa vaadittu? No onhan se, ihan pirusti.

Raskaus ja vuoto

Tänään eletään 9. päivää alkion siirrosta. Dpo 14.
Tein lauantaina eli 4 päivää sitten positiivisen raskaustestin ja viivat ovat lähteneet vahvistumaan erinomaisesti.

Sunnuntai iltana kuitenkin alkoi tiputteluvuoto. Maanantaina ja tiistaina päivällä oli hieman punertavaa ja runsaampaa. Muuten tuhrua. Kunnes tänään holahti oikein reilusti hyytymäistä vuotoa.
Tänään kävin verikokeessa ja hcg arvo oli erinomainen: 124. Kontrolloidaan maanantaina.

Olin vielä toiveikas ennen tämän päivän holahdusta mutta kesken taitaa tääkin menä.
Oon niin pettynyt ja harmissani. Loppuviikon sairaslomalla koetan keräillä itseäni.
Mä niin toivoin. Mä olin niin kovin toiveikas.
Nyt musta lähinnä tuntuu ettei tää tuu onnistumaan ikinä.