28. heinäkuuta 2018

Rahat loppu, 30kg ylipainoa ja väsymys - miksi jouduin kierteeseen?

Viimeiset kaksi viikkoa ovat jotenkin olleet käänteentekeviä elämässäni. Äsken katsoin yhtä tv ohjelmaa ja sieltä tuli lause "Olen oman kehoni vanki. En elä, olen vain olemassa". Se herätti minut. Siltä juuri minusta tuntuu. Minua on ahdistunut jo pari vuotta. Ei vain pelkkä rahankäyttöni vaan myös elintapani. Vaikka sloganini on olevinaan ollut se että pitää elää vielä kun voi niin oikeasti en elä, en voi hyvin. Matkustaminen tuottaa iloa, mutta se on kuin puhalluselvytystä joka ei tuota tulosta.

Muutin muutama vuosi sitten kotoa ja sen jälkeen on sattunut kaikenlaista. Tärkein tekijä varmaan kuitenkin se, että asun yksin ja tulot ovat niukat. On ollut rankkaa elättää itsensä. Itsestä huolehtiminen on ollut toissijaista. Vuosi vuodelta painoa on tullut lisää ja lisää. Kaikenlaista vaivaa. Väsymystä, kipuja ja ylipainoa. Ja lisää rahankulutusta koska on vain niin väsynyt ettei jaksa tehdä itse ruokaa. Pikaruokaa, ravintoloita. Herkkuja, koska on ollut rankka päivä. Olen palkinnut itseni herkuilla. Niin se vaan on, se on pakko myöntää.

Olen menettänyt rahani ja terveyteni. Ennen olin urheilija. Nyt en ole enää. En jaksa tehdä mitään töiden ja opiskeluiden lisäksi. On minulla rankka työ, mutta silti. Tulen kotiin, syön ja makaan sohvalla. Painoni on noussut 30 kg viimeisen viiden vuoden aikana. Tuntuu aivan kamalalta kirjoittaa tätä. Miksi en arvosta itseäni? Miksi en pidä itsestäni huolta? Miksi näen itseni niin arvottomana, että voin kohdella omaa kehoani näin? Miksi?

Pelottaa julkaista tällaista tekstiä. Ennen olin se jolla oli kaikki hyvin. Ihana perhe, olin liikunnallinen, huikean hyvä koulussa ja saavutin kaiken minkä päätin saavuttaa. Mitä sitten tapahtui? Tapasin ihmisen joka tuhosi elämääni, pikku hiljaa. Olin narsistin henkinen vanki. Omasta tahdosta ensin, ja sen jälkeen huomaamattani, kunnes huomasin liian myöhään. Olin menettänyt itsetuntoni, haaveeni, terveyteni ja rahani huomaamatta. Olin hyväksynyt sen, etten saa vaatia mitään. En saa olla mitään tai olen itsekäs ja ahne paska.

Elämäni on pakko muuttua, pikku hiljaa, pienillä teoilla. Haluan parantua, haluan voida hyvin. Haluan taas nauttia liikunnasta ja terveellisestä ruoasta. Tuntuu vain niin kovin vaikealta. Nyt kuitenkin ymmärrän että on ihan oikeasti pakko lähteä ongelman juurelta: henkisestä hyvinvoinnista. Mutta toisaalta taas henkistä hyvinvointia parantaa se, että pikku hiljaa antaa keholle parempaa ravintoa ja liikuntaa. Raha-asioiden kuriinsaaminen lievittää stressiä.

Mutta pystynkö siihen? Olen jo yrittänyt muutaman vuoden päästä irti siitä ja nousta jalkeille takaisin. En ole onnistunut. Onnistunko nyt?

Kunhan olen päättänyt kuinka lähden purkamaan tätä hirveää vyyhtiä niin kirjoitan asiasta lisää. Mutta ei, minä en voi hyvin. Ehkäpä rahabloggauksen rinnalle tulee jotain muustakin hyvinvoinnista.

12 kommenttia:

  1. Tiedän mitä on kun ei osaa antaa itselleen yhtään arvoa. Mitenhän sen voisi oppia..?

    VastaaPoista
  2. I know your feeling - paitsi minulla ei ole ollut aitoa narsistia miesystävä mutta kotoa muuttamisen jälkeen lihoin (PALJON) ja jossain vaiheessa töiden ja koulun ohella en saattanut poistua kotoa ollenkaan. Olin tosi onneton ja mulla oli vaikea olla itseni kanssa. TODELLA VAIKEA.

    1) ensimmäinen askel oli löytää hyvää joka päivästä. Alkaa katsoa asioita uudelta kantilta.
    2) lupasin itselleni alkavani elää nyt enkä myöhemmin. Olin aina halunnut aloittaa nyrkkeilyn ja aloitin sen.
    3) Aloin kiinnostua ruoasta. Valmispastapussi tulee ihan yhtä kalliiksi kuin tervellinen ruoka koska siitä tulee nopeasti nälkä. Aloin siirtyä jo ruoan hifistelypuolelle ja pidin siitä ihan älyttömästi.
    4) aloin kiinteytyä. Aloin kokeilla juooksemista. Vihasin sitä alkuun, sitten kun pystyin juoksemaan 10 kilsaa kevyesti niin iltajuoksu muuttui elämäni tärkeimmäksi tapahtumaksi.

    Eli minun neuvoni sinulle on:
    Paino on vain painoa hyväksy se. Se ihminen on siellä sisällä sama. Jos on lihonut on lihonut. Itseään ei kannata soimata. Sinun täytyy löytää itsesi ja onnellisuuteesi vaikuttavat tekijät, joita alat palapalalta rakentamaan. Älä ota laihdustustavoitetta. Ota hyvänolontavoite.

    PS. Jään seuraamaan ja kommentoimaan koska minullakin on hyvänolon tavoite! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana puudeli! Kuulostaa niin tutulta tuo kertomuksesi. Tsempataan yhdessä ja tehdään meille hyvä olo! Kiitos kommentistasi, se piristi mieltä.

      Poista
  3. <3 itse kanssa joutunut tehdä tosi paljon ajatustyötä oman kropan hyväksymisen kanssa! Ennen ollut hyvinkin liikunnallinen ja nyt sitten +30kg. Tästä sainkin ideaa kirjoituksiin ja mahdolliseen syksyn harrastuksen löytymiseen, kiitos! :)
    Otan blogisi seurantaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän on siis tässä mielessä kovinkin samanlainen tilanne. Ihanaa kun saadaan tämmöinen yhteishenki tsemppaamiseen <3

      Poista
  4. Se hyvä olo rakentuu paljon muustakin kuin kilojen tuijottamisesta. Itse uskon, että kun omaa päätään alkaa saamaan sisältä päin kuntoon ja oppii hiljalleen arvostamaan itseään niin asiat muuttuu liki huomaamatta.

    Itsellä oli päin vastainen ongelma. Pahan olon ja rahattomudenkin vaivatessa lopetin syömästä liki kokonaan. Olin ihan todella hoikka. Sen kummemmin ajattelematta asiaa, on painoa hiljalleen kertynyt lisää kohti normaalipainoa. Lisäksi osaan nykyään nukkua paljon paremmin ja ihan muutenkin nauttia elämästä.

    Kannatan hyvän olon projektia ehdottomasti. Itensä hyväksyminen on tärkeää. Tsemppiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näyttää siis siltä että rahaprobleemat (rahattomuus) ja paha olo fyysisesti että henkisesti liittyy hyvinkin paljon toisiinsa.

      Joo itsen hyväksyminen (ja arvostaminen) on tärkeää, pitää alkaa tehdä todella töitä sen eteen ja minäkin uskon että jos saa elämän hallintaan ja henkisesti voi hyvin niin fyysinenkni vointi paranee ja paino tippuu sen ohella.

      Kiitos tsempeistä ja kommentista <3

      Poista
  5. Mielestäni säästämisessä ja sijoittamisessa on jossain määrin samalla tavalla kyse riippumattomuuden tavoittelusta kuin syömisessä tai hyvänolon etsimisessä. Olen itse havahtunut suunnitelmallisen säästämisen/sijoittamisen aloittamisen jälkeen, että tavoitteeni on tosiaan olla taloudellisesti riippumaton, mutta syvimillään siinä on kysymys olla riippumaton aivan kaikesta, tehdä niitä asioita joista nauttii ja voida kokonaisvaltaisesti hyvin. Kenenkään elämä ei tietenkään aina ole ihanaa ja auvoisaa, mutta pitäisi oppia löytämään niitä asioita mistä tulee onnelliseksi/iloiseksi ja lisätä niitä elämään niin paljon kuin mahdollista. Suuri kysymys on itselle noussut mieleen; Miten elää mahdollisimman onnellisesti? En usko, että elämässä onnellisuus tai hyväolo rakentuu vaaán lukemasta tai varallisuuden määrästä vaan monen asian yhteistekijästä. Hyväoloa ja onnellisuutta kannattaa rakentaa pala palalta, aloittaen niistä asioista joita on kaikkein helpoin muuttaa.

    Puudelin vinkki 1 oli hyvä; "Löydä joka päivästä joku hyvä". Pitäisi myös pysähtyä sen äärelle miksi jokin asia on omasta mielestä hyvä. Elämästä pitää oppia myös karsimaan sellaisia asioita, jotka tuottavat huonoa mieletä ja pahaa oloa.

    Usein asioiden ääneen sanominen vie jo pienen askeleen eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Hyvin kiteytit ajatuksen kokonaisvaltaisesti hyvinvionnista ja kuinka kaikki liittyy kaikkeen.

      Itse olen aloittanut bullet journalin kirjoittamisen jo muutama kuukausi sitten ja sinne kirjoittanut semmoista kiitollisuus trackeriä eli joka päivä pitäisi kirjoittaa yksi asia josta on kiitollinen. Joka päivä (paitsi kahtena päivän) olen aina keksinyt jotain helposti. Suosittelen!

      Poista
  6. Täällä on tosi paljon hyviä kommentteja hyvään tekstiin, tuli itsellekin hyvä mieli näitä lukiessa!

    Lisään oman rikkani rokkaan, sillä mua auttoi aikoinaan ja auttaa vieläkin elämän rankoissa vaiheissa juuri se raha-asioihin panostaminen. Oon pähkäillyt sen niin, että siinä voin aina saavuttaa jonkinlaisen hallinnan tunteen omasta elämästä (vaikka se olis vaan se, että tiedän sentilleen kuinka paljon rahaa on tilillä). Toki kyse on vain tunteesta: ei rahankaan kanssa kaikkea voi hallita, eikä se elämä siitä simsalabim parane. Päädyin kuitenkin jo vuosia sitten siihen tulokseen, että jos on pakko kontrolloida (vähän sairaalloisesti) jotain asiaa, niin parempi sitten raha kuin syömiset, paino tai muut terveyteen herkästi vaikuttavat asiat. Oman talouden kontrollointi ei etenkään yksin eläessä muutu kovin helposti haitalliseksi, etenkin jos kokonaistavoite on oma hyvinvointi, päin vastoin. Toki kaiken voi vetää yli, kuten silloin kun itse tapasin etsiä kaupasta jonkin asian, jota oikein kovasti haluaisin, ja sitten päättää, että enpäs ostakaan, hahaa - ihan vain nähdäkseni, että voin kieltäytyä tuhlaamasta rahaa, jota ei ole varaa käyttää. 10 vuotta myöhemmin tällekin voi nauraa, mutta en oikeasti tiedä oliko silloin lähempänä itku vai nauru...

    Tsemppiä sinulle matkalla kohti parempaa elämää, musta ainakin vaikuttaa, että olet jo ottamassa hyviä suuntimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nuukis! Minustakin tuntuu siltä että nyt ollaan oikealla tiellä. <3

      Poista