28. joulukuuta 2019

Selviääkö odotusajasta järjissään kun tietää liikaa?


Joka päivä miettii asioita. Joka päivä miettii, että onko kaikki hyvin.
Tänään on viikko 17+3 ja riski keskenmenolle on hyyyyyvin pieni. Olen nähnyt useita unia siitä, että tulen synnyttämään ennenaikaisen lapsen. Sellaisen kuitenkin joka on jo niillä viikoilla että se voidaan mahdollisesti pelastaa. Viimeisimpiä unia olen nähnyt siitä kuinka vauva syntyy raskausviikolla 29.  Sehän olisi jo hieno saavutus. Ja jos miettii niin eihän siihenkään ole niin paljoa enää aikaa.

Mitä pidemmälle viikot menee niin sitä enemmän tulee pelkoja. Luulin, että se menisi toisinpäin. Tällä hetkellä ajattelen, että kunhan vain päästään viikolle 24 niin sitten tämän pienen voidaan jo yrittää pelastaa ja synnytystä estellä. Silloin tätä pientä kohdellaan ihmisenä ja annetaan tarpeeksi suuri arvo että taistellaan vastaan aikaa.  Siihen että ollaan 24+0 niin on enää 46 päivää.

Mutta en tiedä, voi olla etttä siitä ne pelot vasta alkaakin. Hoidan työssäni raskaana olevia, vauvoja ja synnytyksiä. Kaikenlaisia, kuolleita ja eläviä vauvoja, ennenaikaisia ja yliaikaisia, hyvin komplisoituneita raskauksia ja synnytyksiä ja on toki niitä normaalejakin.  Vaikka tiedän, että suurin osa raskauksista ja synnytyksistä sujuu hyvin, minua pelottaa. Jotenkin ajattelen, että minulla ei kaikki voi mennä hyvin kun kaikki on ollut sen verran vaikeaa tähänkin asti. Keskenmenoa, lapsettomuushoitoja, vuotoja...

Onko kellään samanlaista fiilistä vai voitteko nauttia raskaudesta täysin rinnoin? En varmaan pysty pelkästään nauttimaan (vaikka onneksi on niitäkin hetkiä) tästä raskaudesta ja pelkään tietyllä tavalla toivoa ja odottaa. Aina keskustellessakin lisään, että JOS kaikki menee hyvin.  Eikä se auta, että ihmiset selittää kuinka lapsen synnyttyä " se stressi vasta alkaakin ". Uskallan väittää että tämä odotusaika on minulle yksi stressaavimmista ajoista.  Ei siihen auta myöskään se että "yritä nyt rentoutua" tai "kyllä kaikki hyvin menee".

Päivä päivältä yritän opetella rauhoittumaan. Olen ottanut välipäiviä dopplerilla kuuntelemisesta. Pidentänyt ultraäänikäyntivälejä. Pitänyt itselleni puhetta päivittäin, että kaikki menee hyvin. Tästä selvitään pieni kyllä. Äiti saa sinut vielä syliin.

23. joulukuuta 2019

Ensimmäinen potku joululahjaksi

























Tänään, h 16+5, tunsin ensimmäistä kertaa ihan varmaksi vauvan potkun tai töytäisyn tai mikä ikinä olikaan! Kuuntelin dopplerilla sykkeitä ja samalla dopplerissa suhahti ja TUNSIN! Tunsin sen pienen töytäisyn kun hän toivotti äidille hyvää joulua, täällä minä olen.  Voi pieni rakas. Itku tuli.

Täällä on kaikki hyvin ja hiljennytään kiitollisina joulunviettoon.
Ihanaa ja kaunista joulua teille kaikille!

21. joulukuuta 2019

Ultraääni ja sokerirasituksen tulokset

Kävin torstaina ultrassa omalla lapsettomuusklinikallani, viikkojen ollessa 16+1. Oikeastaan ekaa kertaa ikinä en ollut ihan paniikissa, että löytyykö sieltä elämää. Se oli lähinnä sen ansiota, että mulla on doppler ja olen aina pystynyt tarkistamaan sykkeet kun paniikki iskee. Eihän sillä muuten vauvan hyvinvoinnista ja kasvusta oikein voi sanoa, mutta tietää ainakin, että hän on elossa.Mitä lähemmäs aika kuitenkin tuli niin samanlainen pieni jännitys siihen vatsanpohjaan tuli, että onko siellä nyt kaikki kunnossa.

Minusta oli jotenkin ihanaa palata lapsettomuusklinikalle näin joulun alla, vein suklaata henkilökunnalle ja toivottelin ihanaa joulua. Oli ihanaa, että lääkäri, joka minua on hoitanut nyt aikalailla tasan vuoden niin näki myöskin tämän pienen "näin isona". Ultrattiin ekaa kertaa ikinä tuolla klinikalla vatsan päältä (paitsi kun tarkistettiin ettei mitään kypsymistä/lyhentymistä ole tapahtunut), ja jotenkin se tuntui jo isolta etapilta.

Vauvalla oli kaikki kunnossa. Toki rakenteita ei sen tarkemmin nyt katottu. Tehtiin mittauksia ja vaikutti siltä että pikkunen on saanut hyvin ravintoa, kun kasvoi hieman viikkoja suurempana. Painoarvio mittojen mukaan oli 158g. Ajatella! Siellä se kasvaa. Enää myöskään vauvaa ei mittailtu pääperämitalla vaan erikseen mitattiin pään ympärys ja poikkimitta, vatsan ympärysmitta sekä reisiluun pituus. Niin mittaillaan "isoja vauvoja".

Ultrassa nähtiin myös vatsalaukku, virtsarakko, sydämessä vaikutti virtaukset menevän ihan oikein (lääkärini ultralaite ei ehkä ole maailman tarkin tähän hommaan). Hän oli kuitenkin niin siveyden sipuli että jalat piti visusti kiinni eikä näyttänyt sukupuoltaan, joten se jää edelleen arvoitukseksi. Mutta se ei haittaa.

Eilen sain vihdoin myös sokerirasitukseni tulokset. Olin jotenkin ihan varma, että gestaatiodiabetes sieltä pamahtaa mutta vielä mitä! Ei pamahtanu. Arvot olivat hyvät ja sain puhtaan paperit. Seuraava sokerirasitus tehdään sitten rv 24-28 välillä. Toivotaan että arvot ovat yhtä hyvät silloinkin! Sokerinsietokykyhän huononee mitä pidemmälle raskaus menee, joten jännitys tiivistyy. Mutta nyt ei oltu lähelläkään rajoja. Eli syön suklaata sitten jouluna.


18. joulukuuta 2019

16 raskausviikkoa ja sokerirasitus takana!


Tänään oli minun ihka ensimmäinen sokerirasituskoe. Ja tänään myös vaihtui raskausviikko! Eli tuli täyteen 16+0 eli 17. raskausviikko käynnissä. Ihanaa! Ja ihanaa on myös se, että joulu lähestyy ja minulla ei ole töitä jouluna vaan saan vain rentoutua ja levätä. 3 työvuoroa enää ennen joulua.

Kerrotaan nyt ensin vaikka sokerirasituksesta. Mikä se sitten on? Tässä lainaus Terveyskirjaston sivuilta:

Raskausdiabetes diagnosoidaan 2 tuntia kestävällä 75 g:n sokerirasituskokeella. Se tehdään äitiysneuvolassa 24.–28. raskausviikolla niille raskaana oleville, joilla on raskausdiabeteksen riskitekijöitä. Jos sairastumisriski on erityisen suuri, kuten raskauden alkuvaiheessa vaikeasti liikapainoisilla tai niillä, joilla on aiemmin ollut raskausdiabetes tai joilla on vahva diabeteksen sukurasitus, koe tehdään jo raskausviikoilla 12–16. Jos se on normaali, koe uusitaan 24.–28. raskausviikolla.

Tutkimuksen aiheita siis ovat: sokerin esiintyminen aamuvirtsassa (yksikin havainto riittää), ylipaino (BMI yli 25 kg/m2), aiempi yli 4 500 g painoisen lapsen synnytys, yli 40-vuotias synnyttäjä tai raskauden seurannassa todettu kookas sikiö (makrosomia). Sokerirasituskoe suositellaan siis tehtäväksi valtaosalle raskaana olevista. Tutkimusta ei tarvita, jos äiti on alle 25-vuotias ensisynnyttäjä ja normaalipainoinen (painoindeksi alle 25) eikä hänen lähisukulaisillaan esiinny tyypin 2 diabetesta. Koetta ei myöskään tarvitse tehdä alle 40-vuotiaalle uudelleensynnyttäjälle, jolla aiempaan raskauteen ei ole liittynyt raskausdiabetesta eikä lapsen makrosomiaa ja joka on normaalipainoinen raskauden alkaessa.

Sokerirasituskokeessa määritetään 12 tunnin paaston jälkeen verensokerin paastoarvo, sen jälkeen juodaan 75 g sokeria sisältävä liuos ja verensokeri mitataan 1 ja 2 tunnin kuluttua. Raskausdiabetes on kyseessä silloin, kun kahden tunnin sokerirasituksessa yksikin arvo on poikkeava eli liian korkea. Laskimoplasmasta määritettyjen glukoosipitoisuuksien raja-arvot, joiden alapuolelle verensokerin pitää jäädä, ovat 5,3 mmol/l paaston jälkeen, 10,0 mmol/l tunnin ja 8,6 mmol/l kahden tunnin kuluttua kokeen aloituksesta.

Tämä ei todellakaan ollut kiva. Tai no ei se nyt niin sietämätönkään ollut. Paasto ei nyt ollu kauheen paha vaikka kova nälkä ennen testin alkamista olikin. Ensin menin tosiaan ottamaan paastoarvon ja sitten mun piti juoda se litku 5 min sisällä. Se maistui vadelmalle. Oli ihan jäätävän makeaa mutta ei nyt mitenkään kuvottavan makusta. Aika nopeasti sen jälkeen tuli paha olo. 45 minuuttia sen juomisesta oli pahin olo. Oksetti ja pari kertaa oksennus nousi kurkkuunkin. Väsytti ihan mielettömästi ja oli vaikeaa pysyä hereillä. Ei saanut nukkua. No olo alkoi pikku hiljaa helpottamaan ja sain ajan kulutettua ja molemmat näytteet vielä otettua.

Rasituksesta jäi kuitenkin kuvottava olo ja päänsärky. Kävin syömässä ja tulin kotiin ja lepäsin oikeastaan loppupäivän. Päivällä oli kova nälkä koko ajan ja tuli syötyä vaikka mitä. Iltaa kohdin päänsärky paheni ja jouduin ottamaan särkylääkkeen. En oikein tiedä kumpaa toivon enemmän: se että radi diagnosoidaan jo nyt vai sitä että joudun kärsimään sokerirasituksesta uudestaan. Ehkä kuitenkin tuota jälkimmäistä. Jännitää tosi kovasti mitä tulokset sanovat!

Millainen olo sitten muuten? Aika hyvä. Väsymys tosin on ollut tälläkin viikolla läsnä ihan urakalla. Välillä kaikenlaisia tuntemuksia alavatsalla ja alaselässä. Kohtu kasvaa ja nyt huomaa vatsankin päältä että raskaana ollaan, vaikka onkin ylipainoa. Olo on myös sellainen kun kumartelee ja tekee töitä, että jotain läskiä enemmän tuossa alkaa olemaan :D Paino ei edelleenkään ole noussut yli aloituspainon ja siitä olen iloinen, tosin nyt tuntuu että se on nousussa.

Nyt aletaan sitten laskemaan viikkoja ensin siihen, että tulee rakenneultra. Siihen on nyt neljä viikkoa. Ja sitten siihen että vauva alkaa olemaan pelastettavissa jos synnytys käynnistyy ja siihen varaan sen 8 viikkoa. Jospa tästä vielä saadaan vauva syliin <3

Niin ja vielä en voi sitä unohtaa, että herranjumala tätä itkun määrää ja tunteiden vuoristorataa! Saatan ihan huutoitkeä siitä, että jossain tv ohjelmassa käy jotain dramaattista. Ja töissäkin tulee nykyään itkettyä harvase päivä. :D

11. joulukuuta 2019

15 raskausviikkoa takana!


Pieni blogihiljaisuus täällä ollut, mutta olen ollut vain niin järjettömän väsynyt ja koettanut vain jaksaa töissä. Voi kun voisi vaan jo jäädä äitiyslomalle :D no se aika ei ihan vielä ole, mutta voi vitsit! Nyt on täynnä 15 viikkoa ja 25 viikkoa edessä. Viisi viikkoa niin ollaan puolessa välissä raskautta.
Enkä edelleenkään voi uskoa että ollaan näin pitkällä.

Mikä siis vointi tässä vaiheessa raskautta? Melko hyvä. Pahin pahoinvointi on kyllä ehdottomasti loppunut enkä nyt toistaiseksi ole enää oksentanut. Pahoinvointia vielä on silloin tällöin, erityisesti silloin kun en ole saanut kunnolla nukuttua esim. töiden takia tai just yöunet jää tosi vähälle vaikka ilta-aamuvuorokombon aikana.

Enää ei ihan samanlaista unettomuutta ole kuin raskausaikana, olen koko ajan tosi väsynyt. Mutta yöllä heräilen vessaan kyllä sen 2-3 kertaa ja sitten usein käy niin etten saa ihan heti uudestaan unta. Esimerkiksi aamuyöllä saattaa olla tunninkin pätkä, että olen hereillä (kuten viime yönä), mutta sitten saan uudestaan unta ja nukun kyllä ihan pitkäänkin jos vain mahdollista. Väsymys siis valitettavasti ei ole hävinnyt yhtään minnekään.

Välillä on päänsärkyjä, jotka onneksi kuitenkin lähtevät Panadolin avulla pois. Alavatsa- ja alaselkäkipuja on silloin tällöin mutta paljon harvemmin kuin aikaisemmin. Nyt on tullut enemmän selkeämpiä kasvukipuja.

Kohtu alkaakin nyt selkeästi kasvamaan! Ei olla enää häpyluun rajalla vaan kohtu on noin kämmennen navan alapuolella. Vaikka mulla on ylipainoa niin nyt kyllä huomaa, että vatsa on muuttunut niin ulospäin kuin olossakin. Liikkeitä en vielä tunne, mutta dopplerilla kuulee kuinka kaveri liikkuu kovasti. Kuuntelen sydänäänet kerran päivässä ja nyt ne on vakiosti 140-150 eli perustaso on hieman laskenut ihan alkuraskaudesta. Doppler oli kyllä ihan ehdoton oman olon helpotus. En varmaankaan pärjäisi ilman sitä.

Henkisesti on edelleen vaikeaa, ei joka päivä mutta usein. Joka wc-reissulla edelleen kattoo paperia että eihän siellä ole verta. Vuotoa ei ole tullut nyt sen rv 8 jälkeen! Ihanaa. Ja nyt vaikka on selkeästi pienempi mahdollisuus keskenmenoille niin kuitenkin se vaara on koko ajan mielessä ja nyt jotenkin menettäminen olisi vieläkin hirveämpää kuin on jo näin pitkälle päästy.  On kyllä myös hetkiä kun näen jo itseni pienen vauvan kanssa ja se tuntuu ihanalta!

Ainiin, yksi iso asia: tunteellisuus. Voi hyvänen aika. Oon ennenkin ollut herkkä itkemään, mutta nyt se itku tulee väkisin ja melkein mistä tahansa ja missä tahansa. Eli tunteet on kyllä rajusti pinnassa.

Mutta, kaikki on siis tällä hetkellä oikein hyvin! Tällä hetkellä sikiön pitäisi painaa n. 100g ja olla reilu 10cm pitkä. Pikku hiljaa hän alkaa kuulemaan ääniä ja näkemään valoa luomien takaa. Hän on ihana pieni ihminen. Täydellinen pieni ihminen. Saa nähdä kumpi sieltä tulee, olen menossa ennen joulua vielä ultraan, saa nähdä josko siellä jo näkyisi kumpi on tulossa.

1. joulukuuta 2019

Sukusolujen luovuttajaksi

Näin itsellisenä naisena perhettä hankkiessa lämmittää sydäntä niin paljon sukusolujen luovuttajat. Ja me ei olla ainut ryhmä, joka sukusoluja tarvitsee. Ei tarvitse olla kyse sosiaalisesta lapsettomuudesta vaan ihan muusta tahattomasta lapsettomuudesta. Itsellisten ja samaa sukupuolta edustavien parien lisäksi sukusoluja tarvitsevat lastaan yrittävät heteroparit, joilla on mahdollisesti ongelmia omien sukusolujen kanssa tai kantavat jotain perinnöllistä sairautta. Onpa parin toinen osapuoli saattanut vaikka sairastaa syövän ja tämän takia ei pysty lisääntymään. Syitä lahjasolujen käyttöön on useita, yhteistä on kuitenkin se että kaikilla on pohjaton toive omasta lapsesta.

Lahjasukusoluhoitoja on pidempään käyttänyt Suomessa yksityiset lapsettomuusklinikat. Julkinen puoli ei ole tehnyt lahjasukusoluhoitoja vaan kaikki puolisosta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta ovat joutuneet kallistumaan yksityisiin lapsettomuusklinikoihin. Nyt kuitenkin esim. HUS ja TAYS ovat aloittanet lahjasukusoluhoidot ja tällä tavoin myös mahdollistaneet perhe- ja seksuaalivähemmistöille mahdollisuuden edullisempiin julkisen puolen hoitoihin. Mutta että hoidot voidaan aloittaa julkisellakin sektorilla, tarvitaan sukusolujen luovuttajia ja erityisesti naisia! Alla olevasta kuvasta näet HUS:n kriteerit, jotka pätevät kyllä aika yksi yhteen muidenkin paikkojen kanssa.


Omalla tulevalla lapsellani siis ei ole isää vaan siittiöiden lahjoittaja tai luovuttaja, millä nimellä häntä haluaakaan kutsua. Ja voi että olen kiitollinen siitä, että hän mahdollistaa minulle äitiyden ja oman lapsen. Ei sellainen ihminen voi olla itsekäs ja paha. Lahjasukusoluhoidoista ei saa suuria korvauksia, joten rahan takia niihin ei lähdetä.  Useammat paikat toki maksaa kaikki hoitoihin liittyvät kulut ja lisäksi naisille pienen korvauksen munasolujen kypsytyksestä ja keräyksestä aiheutuvasta kärsimyksestä.

Sukusolujen luovutusta ohjaa lainsäädäntö. Kaikissa tilanteissa sukusoluluovuttajan tulee suostua siihen, että hänen henkilötietonsa ilmoitetaan Valviran ylläpitämään luovutusrekisteriin.

Suomessa luovutetusta sukusolusta syntyneellä henkilöllä on 18 vuotta täytettyään oikeus saada selville luovuttajan henkilöllisyys. Tämä tarkoittaa sitä, että lapsi saattaa tulevaisuudessa ottaa yhteyttä luovuttajaan. Sukusoluluovuttajalla ei ole juridisia oikeuksia eikä velvoitteita liittyen syntyvään lapseen.

Itse haluan ehdottomasti luovuttaa vielä kunhan olen saanut oman lapseni maailmaan jos vain kriteerit täyttyvät. Jos sinua kiinnostaa sukusolujen lahjoittaminen tutustu asiaan rohkeasti. Kannattaa myös soitella klinikoille jos jää jotain kysyttävää ja mietityttävää.

Katso täältä:

HUS Sukusolupankki
TAYS sukusolujen luovutus

Ja jos paikkakunnallasi ei ole julkisen sektorin toimintaa vielä tai haluat lahjoittaa ennemmin yksityiselle niin googlettele rohkeasti lapsettomuusklinikoita! Varmasti kaikki ottavat ilomielin lahjoittajia vastaan.

Tämä postaus ei ole tehty yhteistyössä kenenkään kanssa.

28. marraskuuta 2019

Niskaturvotusultra


Noniin! Takana on ensimmäinen seulontaultra, varhaisultra, niskaturvotusultra. Miksi sitä nyt haluaakaan sanoa. Ja voi että! Mä oon niin hämmentynyt edelleen siitä että mä oon päässyt oikeasti näin pitkälle tässä raskaudessa. Nyt alkoi jo 14. raskausviikko tällä viikolla ja tiistaina tehtiin ultra jolloin oli viikot 12+6.

Pää-perämitta oli 66mm eli vauva oli tuplannut kokonsa viimeisestä ultraäänestä, joka tehtiin 10+0. Ihan huikeeta! Hänellä oli kova meno päällä kohdussa ja hyppi ja pomppi menemään. Kädet heilu ja pää pyöri. Tärkein eli niskaturvotus oli normaali eli 1,3mm. Jotain rakenteita mitä nyt ultrasta tässä vaiheessa pystyi näkemään niin katsottiin, kuten esimerkiksi aivopuoliskot löytyi, ainakin toisessa kädessä esitteli sormiaan joita oli 5. Löytyi vatsalaukku. Selkäranka näytti ehjältä. Nenä, suu ja leuka erottui. Silmät ja hampaiden aihiot. Myös Nub vilahti, muttei oikein kuvaan saatu. Vaikutti hieman tytöltä, mutta se nyt voi olla vielä kumpi vaan. Tyttöfiilis mulla kuitenkin on ollut koko ajan.

Kaikki oli siis oikeastaan niin hyvin kuin mahdollista. Outoa oli myös se, että nyt saatiin jo näkyvyys vatsan päältä! Ai niin, etuseinäistukka vaikuttaisi olevan vaikka toki sitten rakenneultrassa sitä istukan paikkaa vielä katsotaan tarkemmin. Ai, että onpa hyvä fiilis!

26. marraskuuta 2019

Itsellisten naisten oikeus lapsettomuushoitoihin


Tähän asti Suomessa julkinen sektori ei ole tarjonnut hoitoa itsellisille naisille eikä esimerkiksi naispareille (puhumattakaan itsellisistä miehistä tai miespareista). Hoitoihin pääsy on siis ollut erittäin epätasa-arvosta. Välillä on tuntunut hyvin epäoikeudenmukaiselta että minun pitää vain siksi olla yksityisellä puolella hoidoissa, että minulla ei ole puolisoa. En ole siis oikeutettu hoitoihin yksin.

Lisäksi etten ole ollut oikeutettu hoitoihin julkisella sektorilla, myöskään kela ei ole korvannut hoidoistani tai lääkkeistäni penniäkään. Huolimatta siitä, että tarvitsisinko hoitoja vaikka olisin parisuhteessa. Eli jos oikeasta kärsin lapsettomuudesta (en vain sosiaalisesta lapsettomuudesta) niin aivan sama: koska olen yksin, en saa minkäänlaisia korvauksia. Sama on koskenut naispareja.

Heteroparit taas ovat saaneet yksityiselläkin sektorilla hoidoista kelakorvauksia. Lisäksi lapsettomuushoidoissa käytettävät lääkkeet ovat heteropareille kelakorvattuja ja kerryttävät kelan lääkekattoa. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi yhden IVF hoidon stimulaatiolääkkeet, jotka jo itsessään maksavat n. 1000€. Heteroparit saavat näistä kelakorvauksen ja lääkekaton (572€) jälkeen lääkkeet maksavat 2,50€ kappale. Eli siinäkin säästetään monta sataa euroa. Epäreilua eikö? Tässä "tasa-arvoisessa" maassamme on aika iso epäkohta tasa-arvossa. Samalla jauhetaan siitä kuinka pitäisi lähteä synnytystalkoisiin.

Nyt kuitenkin HUS ja TAYS ovat aloittaneet Suomessa ensimmäisenä lahjasukusoluhoidot. Tämä tarkoittaa myös sitä, että teoriassa myös itselliset naiset ja naisparit ovat oikeutettu yhtälaiseen hoitoon heteroparien kanssa. Aika näyttää millaisena todellisuus näyttäytyy. Ovatko nämä "vähemmistöt" oikeasti samalla viivalla heteroparien kanssa, joilla vain on "oikeita ongelmia"? Ainakin se on fakta, että julkisten sektorien sukusolupankit kaipaavat kipeästi lahjoittajia, jotta myös itselliset ja naisparit saavat tarvitsemaansa hoitoa. Tulenkin tekemään seuraavan postauksen sukusolujen lahjoittamisesta, joten pysy kuulolla jos aihe kiinnostaa!

Sain muuten aikaisempaan julkaisuuni hyvän kommentin siitä, kuinka oma puheeni epätasa-arvosta itsellisiä naisia kohtaan herätti kiehuntaa. Tarkoitin epätasa-arvoa lähinnä siinä suhteessa että vain heteroparit ovat saaneet hoitoa julkisella sektorilla. Huomaan myös itse, että nyt puhun vain itsellisistä naisista ja naispareista. Vielä surullisempaa on se, että itselliset miehet eikä miesparit saa hankkia lasta Suomessa ollenkaan. Joten siihen verrattuna on toki meillä hyvä tilanne. Voi kun kaikilla olisi mahdollisuus saada lapsia.

23. marraskuuta 2019

Hauskat sukupuolitestit - tyttö vai poika tulossa?

Odotin kovasti, että pääsen arvuuttelemaan sukupuolta. Mulla on kuitenkin ollut alusta asti jotenkin vahva tunne siitä, että mun kohdussa asustaa pieni tytön tylleröinen. KUNNES näin viime yönä unta poikalapsesta. Äh. Jopa niin vahva tyttö tunne, että muutamat ihanat tyttöjen vaatteet on tullut ostettua. Kyllähän ne sitten saa myytyä jos poika sieltä tuleekin.

Halusin kuitenkin ehdottomasti kaivaa netin syövereistä kaikki mahdolliset testit joilla mukamas voi ennustaa onko tuleva lapsi poika vai tyttö. Mulla oli alunperin tarkoitus tehdä nipt-testi lapsettomuusklinikalla jo heti kun sen pystyy (testaa siis kaikki lapsen kromosomit, ovatko kunnossa) eli olisi nähnyt kromosomeista kumpi tulossa, mutta nyt en olekaan varma aionko tehdä koko testiä. Se on kuitenkin suhteellisen kallis ja jos yhdistelmäseulassa ei tule esiin mitään hälyyttävää ja riskiluvut ovat matalia niin silloin en varmaankaan päädy siihen. Olen myös ajatellut käydä yksityisellä ultrassa nt-ultran ja rakenneultran välissä, joten samalla voisi kurkata näkyykö sukupuolta. Mutta sitä ennen katsotaan mitä "old wife tales" kertoo meille.



Syke

Jotain voi päätellä myös neuvolan dopplerin jyskeestä. Tyttövauvan syke on tiheämpi kuin 140 iskua minuutissa, kun taas poikavauvan sydän hakkaa hiukan hitaammin.

Syke on 160 paikkeilla joten tyttö! 

Tyttö 1 p
Poika 0 p


Himot

Joidenkin ihmisten mukaan tyttövauva saa äidin himoitsemaan makeita herkkuja, poikavauva taas suolaista ja hapanta.

Ehdottomasti himoitsen enemmän suolaista ja hapanta, joten poika.

Tyttö 1p
Poika 1p 

Näppylöitä

Vanhan sanonnan mukaan tyttövauva vie äitinsä kauneuden. Käytännössä tämä ilmenee onneksi vain väliaikaisesti finneinä.

Naama on ihan hirveässä kunnossa, joten tyttö!

Tyttö 2p
Poika 1 p 

Sormustesti

Sido sormus lankaan ja roikota sitä vatsakummun yläpuolella. Mikäli sormus pyörii, on vatsassa poika, jos heiluu edestakaisin, odotettavissa on tyttövauva.

Sormus heiluu edestakaisin eli tyttö! 

Tyttö 3p
Poika 1p 

Pahoinvointi

Perimätiedon mukaan tyttövauva aiheuttaa pahemman ja pitempikestoisen raskauspahoinvoinnin kuin poika.

En nyt ole aivan varma miten tämä määritellään, mutta pahoinvointia ja oksentelua on ollut kyllä joten sanotaan että tyttö! 

Tyttö 4p
Poika 1p  

Rintojen koko

Jos vasen rinta on suurempi kuin oikea, odotat tyttöä. Jos taas oikea rinta on isompi, tulokas on poika.

Oli hieman vaikeaa nähdä eroa, mutta ehkä oikea. Joten poika!  

Tyttö 4p
Poika 2p



Rintojen kasvu

Jos rinnat kasvavat heti alkuraskaudessa, on tulossa tyttö.

Ehdottomasti ovat kasvaneet jo ihan liikaa! :D Eli tyttö!

Tyttö 5p
Poika 2p


Valkosipulin haistaminen   

Jos valkosipulinkynnen syötyäsi et haista valkosipulia, odotat tyttöä. Jos taas tunnet valkosipulin tuoksun, odotat poikavauvaa.

Öö, haistan. Poika!  

Tyttö 5p
Poika 3p

Leivinjauhetesti 

Laita leivinjauhetta lasiin ruokalusikallinen tai kaksi. Lisää hieman omaa virtsaasi leivinjauheeseen. Jos yhdistelmä sihisee kuin limsa, odotat poikaa. Jos virtsa ei aiheuta leivinjauheeseen reaktiota, odotat tyttöä.

Ei sihissyt. Eli tyttö! 

Tyttö 6p
Poika 3p


Ihon pehmeys/kuivuus

Jos odottavan äidin iho on superpehmeä, luvassa on tyttövauva. Mikäli iho on kuiva, tulossa on poikavauva.

Kyllä se taitaa kuiva olla. Poika! 

Tyttö 6p
Poika 4p (poika ottaa kiinni!)

Säärikarvojen kasvu 

Jos säärikarvasi alkavat kasvaa tavallista kiivaammin raskauden aikana, on lupa odottaa poikavauvaa. 

Kasvaa ja ei vain säärikarvat vaan kaikki karvat. Kaikki. Poika. 

Tyttö 6p
Poika 5p


Maya-intiaanien mukaan 

Maya- intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Molempien lukujen ollessa joko parillisia tai parittomia, vauva on tyttö. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, vauva on poika.” 

Meinasin jo laittaa tyttö, kunnes tajusin että synnytyshetkellä olen vuoden vanhempi, joten poika.

Tyttö 6p
Poika 6p


Kiinalainen syntymäkalenteri

Tämän linkin takaa voit katsoa syntymäkalenterin mukaisen sukupuolen. 

Kalenterin mukaan minulle syntyy tyttö! 

Tyttö 7p
Poika 6p



Linea negra

Tumma viiva alavatsasta napaan. Pojasta ylettyy navan yli ja tytöstä jää navan alle tai puuttuu kokonaan. 

Ei ole näkynyt linea negraa. Joten tyttö!

Tyttö 8p

Poika 6p


Hedelmöityshetki

"Poika"siittiöt ovat usein nopeampia mutta heikkolaatuisempi, jolloin ovulaatiopäivänä alkunsa saanut raskaus merkitsisi poikaa. Kestävämmät "tyttö"siittiöt voivat elää monta vuorokauttakin, jolloin uskotaan että yhdynnän tapahtuessa reilusti ennen ovulaatio tuloksena on tyttö.

En oikein tiedä miten tämä määritellään, mutta minusta tuntuu että tämän mukaan olisi poika, koska kaikki munasolut on kerätty ovulaatiopäivänä ja myös hedelmöittyneet silloin. Tosin tällä logiikalla IVF:stä syntyisi vain poikia.

Tyttö 8p

Poika 7p

Hedelmöittymisen aikaan stressiä

Uskotaan, että jos hedelmöittymisen aikaan on ollut stressiä, tulee todennäköisemmin tyttö. Ja jos vähemmän/ei ollenkaan stressiä niin poika.

Sitähän riitti. Eli tyttö.

Tyttö 9p
Poika 7p 


Raskauden aikainen mieliala

Jos raskauden aikana mieliala heittelee niin se on tyttö ja jos taas on tasainen niin poika. 

Kyllä täytyy sanoa että mieliala heittelee. Monta kertaa päivässäkin. Joten tyttö.

Tyttö 10 p 
Poika 7p

Jalkojen lämpötila

Jos äidin jalat on raskausaikana kylmät niin poika ja jos lämpimät niin tyttö.

Kylmät ne on olleet koko ajan. Joten poika.
Tyttö 10p
Poika 8p


Ei se kyllä ihan selkeä voitto ollut, aika tasainen peli! Tämän mukaan minulla olisi kuitenkin tulossa tyttövauva! Ihan sairaan hauskaa ajankuluahan tämmöinen on. Millaiset tulokset itse sait? :)

20. marraskuuta 2019

12. raskausviikko

Kyllä se vaan niin on, että aika alkaa menemään nopeampaa vauhtia kuin ensimmäisillä viikoilla. 12. raskausviikko on nyt takana ja tänään vaihtui 13. raskausviikko eli tänään on viikkoja tasan 12+0.  Joidenkin määritelmien mukaan tänään alkoi 2. kolmannes ja joidenkin määritelmien mukaan se alkaa vasta myöhemmin.

Aika menee pikkaisen nopeampaa vauhtia, mutta ei kuitenkaan vielä mitään hirmu hurjaa. Täytyy myöntää, että en ihan joka hetki enää pelkää. Pelkään joka päivä, mutta en joka hetki. Dopplerilla kuuntelen päivittäin sykkeet. En tiedä miksi mutta nyt viimepäivät ovat olleet vaikeampia kuunnella kuin edellisillä viikoilla. Menee ihan hirmuisen kauan (lue 5-10 minuuttia) ennen kuin löydän pikkusen sykkeen. Se on hermoja raastavaa.  Luulisi, että nyt kun kohtu ja sikiö ovat isompia kuin kaksi viikkoa sitten niin ne löytyisi helpommin. No, kunhan löytyy. Ja yritän toitottaa itselleni myös sitä, että ei hän välttämättä ole menhtynyt jos en jonain päivänä vaikka löydäkään sykkeitä. Mutta jos en löytäisi ollenkaan, varmaankin sekoisin.

Pääasiassa pahoinvointi on helpottanut, vielä tulee kuitenkin satunnaisia pahoinvoinnin aaltoja. Varsinkin yövuorojen jälkeen olen hyyyyvin pahoinvoiva tai jos en ole nukkunut kunnolla yötä tai syönyt melko säännöllisesti. Ei väsytä ihan yhtä paljoa kuin 11. viikolla, mutta nyt nukun pidempiä yöunia. Se alkuraskauden unettomuus on oikeastaan väistynyt ja nyt nukun helposti 9-10 tunnin yöunia jos vaan työ antaa periksi. Ehkä senkin takia on parempi olo?

Tänään otin viimeisen keltarauhashormonipillerini eli nyt on kroppa omillaan. Olen tässä kaksi viikkoa laskenut annostusta pikku hiljaa. Ajattelin että rintojen kivistys helpottaisi sen myötä, mutta ei se helpota. Päinvastoin ne on taas nyt melkein kipeämmät kuin tässä pari viikkoa ollut. Lisäksi ne kutisee aivan mielettömästi. Ostin nännivoidetta ja se auttaa kutinaan! Loistavaa.

Paino ei ole noussut koko alkuraskauden aikana vaan ollaan 1,2 kg kevyempiä. Siihen olen tyytyväinen kun ylipainoa kuitenkin jonkin verran on. Olisi mahtavaa jos paino ei juurikaan nousisi nyt raskausaikana niin ehkäpä synnytyksen jälkeen oltaisiin kevyempiä kuin ennen raskautta. Näin ylipainoisena kun painonnousua ei raskausaikana tarvitsisikaan tulla.

Itkeminen! Voi, että mä olen tunteellinen. Itken kaikesta. Ja ihan yhtäkkiä! Kyllä tuntee, että hormonit jyllää. Mutta en ole niin ärsyyntynyt kuin menkkahormonihöyryissä. Toki välillä joku ärsyttää mutta sellaisia raivopuuskia mitä pms teki niin ei kylllä ole. Paljon seesteisempi olo sen suhteen. Se on oikein kiva myös lähipiirille.

Fun fact, en ole vieläkään uskaltanut alkaa täyttämään vauvakirjaa. Olen kirjoittanut joitakin asioita muistiin paperille ja laittanut vauvakirjan väliin, mutta vielä en ole uskaltanut kirjoittaa itse kirjaan. Edelleen tietyllä tavalla päässä pyörii " jos tää nyt vielä menee kesken" vaikka onneksi todennäköisyydet alkaa olla jo paljon pienemmät kuin aikaisemmin. Ja kyllä mä jo aina silloin tällöin luotankin tähän, että tää vauva syliin saadaan.

Seuraavaan ultraan on vajaa viikko. 12+6 on niskaturvotus ultra ja odotan sitä todella kovasti. Tuntui että sinne on ikuisuus silloin kun se varasi, mutta ei sinne oo enää! Jännittävää. En koskaan uskonut pääseväni niskaturvotusultraan saakka. Ja kyllä, vatsan muodostakin alkaa pikku hiljaa jotain huomaamaan.

18. marraskuuta 2019

IVF hoidon hinta itsellisenä naisena

Puhuin aikaisemmin siitä kuinka epätasa-arvoista on käydä lapsettomuushoidoissa itsellisenä naisena. Avataan hieman. En uskokaan että kovin moni tietää paljonko lapsettomuushoidot loppujen lopuksi maksavat silloin kun niistä ei tule saamaan minkäänlaista kelakorvausta tai julkisen puolen tukea.

Hoitoihin mennyt summa on sen verran suuri, että käydään läpi vain tämä IVF hoidon hinta. Olen aikaisempaan postaukseen täällä kirjoittanut kuinka paljon maksaa yksi inseminaatio. Itse tein 5 inseminaatiota joten siitä voi hieman laskea koko hoitojen hintaa. En myöskään laske tähän nyt kaikkia alkututkimuksia, joita tulee ennen kuin aloittaa hoidot. Tuossa aikaisemmassa postauksessa näkyy myös niitä. Joka tapauksessa melkein aina on tehty jotain ennen IVF:ään siirtymistä, johon on mennyt useampi sata tai tuhat euroa.

Tässä nyt kuitenkin pelkän IVF kierron hinta eräällä yksityisellä lapsettomuusklinikalla:

Käynti erikoislääkärillä         70€
Munasarjojen UÄ                  88€
Toimistomaksu, eriklääk       19,90€
2. Käynti erikoislääkärillä        70€
Munasarjojen 2. UÄ               88€
Gonapeptyl lääkeaine             21,70€
Donor siittiöt                         600€
Siemennestetutkimus            90€
Siemennetestutkimus, lisä    70€
Munasolupunktio                 650€
Kohdun 1. UÄ                         105€
Sairaanhoitajan antama hoito 79€
Munasolun I-viljely              530€
Munasolun II-viljely             530€
Alkioiden jatkoviljely            530€
Kohdun 2. UÄ                        105€
Tuoreen alkion siirto              330€
Alkion pakastus ja 1 v säilytys   635 €

yhteensä: 4611,60€ 

Näiden lisäksi pakolliset lääkkeet ovat maksaneet:
Menopur                            809,18 €
Orgalutran                        202, 04 €
Pregnyl                              15€
Terolut useampi paketti   75€

yhteensä: 1101,22 €


Lisäksi "vapaaehtoisia" maksuja tuli minulle seuraavia kierron aikana:

Akupunktio x 3                    165€
Ferinjekt - infuusio              353,26€
Verikokeita                          129€
Vitamiineja yms.                 100€
Raskaustestit verestä x2      89,20 €
Varhaisraskauden uä x 3     273€

yhteensä: 1109,46€ 

Eli koko hoidon hinta aloituksesta tähän päivään saakka eli raskausviikolle 12 on tullut kustantamaan 6822,28€.  Lisämaksuja olisi heti tullut siitä jos tämä raskaus ei olisikaan onnistunut. Pakastealkion siirrot on reilu 1000€ per kerta. Voi myös olla, että olen unohtanut jotain tästä listauksesta.

Halusin tehdä tämän postauksen erityisesti siksi että etsin tällaista samanlaista kun itse valmistauduin hoitoihin. Jotenkin tuntuu että klinikoiden sivuilta ei kuitenkaan saa aivan selvästi esille kaikkea mitä hoitoihin tulee loppujen lopuksi kuulumaan. Joten toivottavasti tästä on apua joillekin.

13. marraskuuta 2019

Hammaslääkärillä käynti raskausaikana

Oivoi. Mä vihaan hammaslääkäriä niin paljon että voisin levitellä kinttujani gynekologilla sata kertaa ennemmin. Heräsin tuossa eilen aamuyöllä aivan jäätävään hammassärkyyn ja ajattelin että voi hyvänen aika sentään. Olen kuullut, että raskausaikana syljen pH muuttuu ja hampaat reikiintyvät helpommin. Lisäksi suuhun tulee helpommin tulehduksia ja reikien alut etenevät rivakammin. Lisäksi minulla on vielä kaikki viisaudenhampaat tallella joten tottakai mietin että voi hitsi, jos se nyt on alkanut särkemään sillä en oikein paikantanut kipua kun tuntui että koko alaleuka on tulessa. Se säteili korvaan ja hartiaan saakka. Ei hyvä.

Sain kuin sainkin päivystysajan jo aamupäivälle ja pääsin suhteellisen nopeasti sisään. Takahampaassa oli irronnut paikka ja siellä suuuuuuuuuuuri reikä ihan hermojuureen saakka. Voihan ****. Jo pelkkä huuhtelu ja koputtelu sattu niin paljon että itku tuli. Toki myös pelkäsin miten tää kaikki puudutusaine ja muu vaikuttaa vauvaan, mutta hammaslääkäri vakuutteli että kaikki ok, puudutusaineet ovat täysin turvallisia sikiölle. Vielä enemmän pelkäsin kun sitä piti laittaa tupla-annos koska se hammas oli vain niin helkutin kipeä ettei poraamisesta tullut yhtään mitään.

Vaikka olinkin vasta 11. viikolla niin hammaslääkäri jätti tuolin selkeästi ylemmäs kuin aikaisemmin eli en ollut ihan vaakatasossa tai alaviistossa. Ensin hammashoitaja laski sen niin että pää oli alempana ja asento tuntui todella epämiellyttävältä lantiossa, mutta heti perään ennen kuin sanoin mitään, hammaslääkäri nosti selkänojan hieman yläviistoon.

Hän myös kertoi siinä puudutusaineen vaikutusta odotellessa kuinka raskaus todella tekee hallaa yleensä hampaille. Lisäksi oksentaminen alkuraskaudessa tekee lisähallaa tottakai kun kaikki vatsahapot korventaa suuta. Muistakaa siis huuhdella vedellä (tosin en nyt tiedä kuka jättäisi oksennuksen maun suuhun) oksentamisen jälkeen. Syödäkään ei saisi kuin max 5-6 kertaa päivässä hampaita ajatellen. En kyllä varmaan ole syönytkään. Jotain lääkäri myös puhui kovista juustoista, että ne tekisi hyvää. Jäin ihmettelemään asiaa, mutta en jostakin syystä kysynyt että häh miksi? Eli jos joku tietää niin kertokaa ihmeessä :D

Hampaaseen saatiin laitettua lääkepaikka, mutta lääkäri sanoi että jos kipu jatkuu vielä parin päivän jälkeen niin todennäköisesti se pitää juurihoitaa heti. Sekin kuulema ihan turvallista raskausaikana, vaikkakin yleensä kaikki operaatiot pyritään tekemään 2. kolmanneksen aikana. No olen siellä melkein! Ajatella muuten. Olen melkein 2. kolmanneksella. Tänään alkoi 12. raskausviikko. No nyt, vaikuttaa siltä että kipu alkaa helpottamaan ja riittää että menen laittamaan paikan 2 kk päästä palvelusetelillä, kun lääkepaikka on ehtinyt hoitamaan juurta.  Röntgenkuviakin tarvittaessa kuulema voidaan ottaa raskaanaolevien suusta.

Hammaslääkärin jälkeisenä iltana tietysti kuuntelin hermostuneesti dopplerilla sykkeet. Ne olivat aikaisemmalla tasolla joten kaikki hyvin, niin myös tänäkin aamuna. Ehkä pahinta tässä on se, että kipulääkkeiden arsenaali on aika pieni. Itse menin pelkällä panadolilla josta ei kyllä ollut mitään hyötyä. Jotkut lähteet sanovaat että yksittäisiä annoksia ibuprofeiinia voi myös käyttää, mutta en halunnut jos ei ollut aivan pakko. Sain helpotettua kipua myös jonkin verran kylmähauteella poskessa. Edelleen sattuu kylmät nesteet ja ruoat, mutta pystyn juomaan huoneenlämpöisiä/lämpöisiä nesteitä ongelmitta sekä puremaan hampaalla melko hyvin. Kipukaan ei ole enää jatkuvaa. Yön sain nukuttua hyvin. Ehkäpä se tästä, toivotaan.

Mutta muistakaa ehdottomasti hoitaa hampaat kuntoon jo ennen raskautta! Mä oon niin hammaslääkärikammoinen, että oon käynyt viimeeksi hammaslääkärissä 2 vuotta sitten. Mietin koko yritysajan että pitäisi siellä käydä, mutta en saanut aikaiseksi ja tässä siitä rangaistaan. Tulehdukset suusta voi levitä koko kehoon ja sitä kautta myös sikiöön, joka ei ole hyvä asia. Toivotaan kuitenkin että tästä ei seuraa mitään pahaa.

11. marraskuuta 2019

Foodora ja Wolt etukoodeja kiireiseen arkeen!

Ooks sä jo liittynyt Foodoraan tai Wolttiin? Täytyy sanoa että vaikka kuinka ois hyvä tehdä ruokaa ite (varsinkin raskaana) tai sitten ennemmin käydä paikan päällä syömässä niin välillä tällaiset kuljetuspalvelut (pizzapalvelujen lisäksi, koska ei aina jaksa syödä pizzaa) on ihan päiviä pelastavia! Niin ja tää ei oo yhteistyöpostaus.

Musta on tosi kiva että vaikka en asu ihan Helsingin keskustassa niin mun luoksekin kulkee molemmat ja saa monipuolisia ravintoloita. Mun lemppari on tilata nepalilaista tai nyt uusimpana on ihan huikeaa et Hesburgeria saa kotiin! Nam!

Mulla on nyt sulle superedut. Jos et oo viel liittynyt jompaan kumpaan tai kumpaankaan niin näistä linkeistä liittymällä saat omiin tilauksiin etuja:

Foodora - 8 € pois ensimmäisestä tilauksesta

Wolt - 6 € alennusta ensimmäisestä tilauksesta promokoodilla: ITSELLINENAITI















Mä oon saanut pääasiassa tosi hyvää palvelua kummastakin. Foodorassa on ihan selkeästi edullisemmat kuljetushinnat omalle sijainnilleni joten tulee pääasiassa käytettyä sitä. Kumpaa sä tykkäät käyttää vai tykkäätkö?

8. marraskuuta 2019

11. raskausviikko



Täällä mennään jo kaksinumeroisissa luvuissa! Eli keskiviikkona lähti käyntiin 11. raskausviikko. Ihan uskomatonta edelleen, että olen päässyt näin pitkälle. Olen niin kiitollinen. Jos tässä nyt miettii niin 30 viikkoa laskettuun aikaan ei kuulosta ollenkaan enää pitkältä ajalta! Raskaudesta on siis takana yksi neljäsosa eli 25%. Vau! Hyvä minä ja hyvä pieni vauva.

Keskiviikkona kävin vielä tarkistusultrassa viime viikkoisen vuodon takia. Siellä näkyi huikean hienosti kasvanut sikiö (kyllä nyt puhutaan jo sikiöstä!) ja oli pituudeltaan melkein 33 mm. Vastasi hyvin viikkojaan. Näin ensimmäistä kertaa kuinka hän LIIKKUI! Hänellä oli kova jumppa menossa. Näin kädet ja jalat. Hän näytti jo aivan pieneltä vauvalta! Itkuhan siinä tuli kuten arvata saattaa. Syke löi hyvää vauhtia, 160bpm. Ultrassa ei ollut enää merkkejä vuodoista kohdunkaulakanavassa kuten aikaisemmassa ultrassa. Kanava oli täyspitkä ja suljettu.

Minkälaisia oireita on nyt ollut?
- Pahoinvointi on alkanut helpottamaan, kuvottaa vielä aika ajoin mutta semmoista "nyt oksennan" fiilistä ei ole enää tullut
- Väsymystä on taas enemmän kuin viime viikolla. Olen TODELLA väsynyt
- Runsasta valkovuotoa ja myös kirkasta limavuotoa (limavuodosta kysäisin lääkäriltä ja on kuulema myös ihan normaalia, jotenkin pelkäsin että se liittyisi siihen että kohdunkaula olisi alkanut kypsymään)
- Kahvi alkaa maistumaan vähän paremmin, mutta närästää kyllä aika lailla edelleen
- Edelleenkään ei oikein tee mieli terveellistä ruokaa, voisin elää hampurilaisilla!
- Himoitsen enemmän suolaista kuin makeaa. Hillosipulit, oliivit ja suolakurkut on best!
- Viimeiset päivät on ollut kipuja alaselässä, paineentunnetta hävyn ja nivusten luona ja pientä alavatsajomotusta sekä repivää kipua. Todennäköisesti liittyy kohdun kasvuun.
- Tunteet on pinnassa aikaisempaa enemmän. Itken koko ajan ja kaikelle.
- Kaipaan enemmän ihmisiä ympärilleni kuin aikaisemmin.
- Turvotusta on, mutta paino ei ole noussut ollenkaan 10 viikon aikana, päinvastoin hieman laskussa

Jos haluatte kurkata ultrakuviani niin käykää katsomassa instagramistani nimimerkillä: yksinlapseton 

5. marraskuuta 2019

Neuvolan ensikäynti


Tänään oli ensikäynti neuvolassa. Viikkoja on jo kertynyt 9+6 eli huomenna vaihtuu viikko! Ihan uskomattoman jännittävää. Jännitin jotenkin tosi paljon tätä ensikäyntiä koska olen hieman ylipainoinen enkä jaksa mitään saarnaa siitä. No onneksi sellaista ei tullutkaan. Ja minulla on muuten tämän alkuraskauden aikana noin kilon verran pudonnutkin paino, eli onneksi ei ole noussut. Jännitin myös kovasti millainen terveydenhoitaja minulle sattuu ja harmikseni jotenkin hän oli aika totinen ja piti kovin etäisyyttä. Ehkä hänellä oli vain huono päivä tai sitten jotain muuta.

Olin jo kertonut netissä esitietolomakettani täyttäessä raskauden olevan IVF alkuinen ja että olen itsellinen odottaja. Näihin ei puututtu sen enempää. Ainoastaan hän kyseli tottakai tukiverkostoja, joita pariskunniltakin kysellään. Lisäksi hän kysyi halukkuuttani osallistua jos yksinodottaville järjestetään jotain vertaistukiryhmiä, että haluanko osallistua. No miksipä ei. Päätin että käyn ainakin katsomassa kaiken mahdollisen mitä tarjotaan. Lisäksi sain yhteystiedot fysioterapeutille, josta voin päästä odottavien fysioterapiakäynnille sekä yhteystiedot hammashoitolaan mistä voi varata aikaa itselle hammastarkastukseen ja johonkin neuvontakäyntiin odottaville äideille. Tää neuvontakäynti ilmeisesti liittyy enemmänkin tulevan lapsen suun hoitoon kuin omaan.

Käytiin läpi siis ihan perusjuttuja: sairaudet, allergiat, suvun sairaudet, paino ja pituus, verenpaine. Verenpainetta ei millään meinattu saada mitattua kun kone näytti vaan erroria! Sain paperilla raskausajan ruokavalion ja liikuntaohjeita.

Lisäksi kirjoiteltiin lähete niskaturvotus-ultraan ja parin päivän sisällä mun pitäis saada tunnukset joilla pääsee ultra-aikaa varaamaan. Toivottavasti se tulis nopeasti. Sitten sain lähetteet labraan verikokeisiin. Otetaan ainakin veriryhmä, infektionäytteet ja seulanäytteet ja sitten virtsasta bakteeriviljely ja kemiallinen seula. Lisäksi mä joudun käymään jo rv 12-16 sokerirasituksessa joten siihenkin sain jo lähetteen ja pääsin varaamaan aikaa. Se on kolmen viikon päästä.  Ja mitähän muuta... siinäpä varmaan kaikki tärkeimmät tältä käynniltä. Seuraava neuvola-aika on joulukuun alussa.

3. marraskuuta 2019

Lahjakortteja jouluksi kyselyihin vastaamalla



Joulu on tulossa ja rahanmenoa ei voi estää vai mitä? Mä oon nyt koko syksyn ahertanut kyselyiden kimpuss monella eri foorumilla ja kerännyt lahjakortteja, joita annan suoraan joululahjaksi ja toisilla ostan joululahjoja. Sitten on taas kevät aikaa keräillä lahjakortteja vauvan vaatteita varten. Tää on kyllä ihan erinomainen systeemi. Kyselyitä tulee melkein päivittäin ja niillä saa aika kivasti kasaan aina sen 15€ tai 30€ jotka on jo tosi kivoja summia antaa lahjaksi.

Eli jos et ole vielä kirjautunut niin suosittelen m3panelia ja yougovia.


Lisäksi itsekin äsken liityin Tolunaan jota on kehuttu hyväksi joten sinne pääset tästä. 

Molemmissa on mahdollista tienata superlahjakortteja (tai muita lahjoja), joilla sitten saa valitsemastaan kaupasta ostaa lahjakortin. Tarjolla on niin vaatekauppoja, matkalahjakortteja kuin ruokalahjakorttejakin. Tää on musta ihan tosi super!

2. marraskuuta 2019

10. raskausviikko - vuotoja ja sydänäänet dopplerilla!

Näköjään päivittelytahti on jotenkin hieman hidastunut tässä alkuraskauden oireiden takia. Pahoinvointia ja väsymystä on piisannut ja jotenkin kaikki voimat on menneet vain arjesta selviytymiseen. Nyt kuitenkin tuntuu siltä pikku hiljaa että olokin alkaa paranemaan (toisaalta se juuri pelottaa kun oireet alkavat helpottamaan), että tänne bloginkin puolelle taas aktiivisemmin jaksaisi kirjoittaa.



Keskiviikkona pyörähti käyntiin jo hurjasti 10. raskausviikko eli tänään mennään tarkalleen ottaen 9+3. Tuntuu ihan uskomattomalta, että olen 10. viikolla raskaana. Edelleen koko ajan melkein tuntuu siltä, että joku vie tämän onnen pian pois. On kuitenkin jo hetkiä että uskallan luottaa ja olla rauhallinen raskauden jatkumisen suhteen.

Tällä viikolla on tullut jälleen hieman rusehtavaa vuotoa. Meinasin saada sydänkohtauksen kun näin taas vuotoa paperissa yhtenä aamuna. Jotenkin kaikki usko ja luottamus siihen että vauva tulisi syliin asti mureni. Vuoto kesti muutaman päivän, mutta oli hyvin niukkaa ja rusehtavaa koko ajan. Suunnilleen näihin aikoihin minulla olisi menkat jos en olisi raskaana joten ehkäpä se liittyy siihen sitten.Nyt näyttää taas siltä että vuoto on loppunut. Ainakin toistaiseksi. Saisi loppua kokonaan. Kipuja ei onneksi ole kovia ollut ja sekin on jotenkin helpottanut uskomaan siihen että kaikki on hyvin. Ensi viikolla olisi tarkoitus tehdä vuodon jälkeinen tarkistusultra 10+0.

Se mikä kuitenkin kaikkein eniten on helpottanut on ollut dopplerin hankinta. Kävin eilen hakemassa postista dopplerin. Ensin ajattelin että se on enemmän uhka kuin mahdollisuus ja varsinkin näin aikaisin hommattuna, mutta itseasiassa se oli juuri oikea ratkaisu. Ja arvatkaa mitä! Sain sydänäänet aamulla kuuluviin pienen etsiskelyn jälkeen! Sieltä kuului hieno yli 160 bpm syke! Pieni on siis edelleen siellä elossa. Nyt jaksaakin odotella ultraa rauhallisimmin mielin.

Ensimmäinen neuvolakäynti on myös ensiviikon tiistaina. Silloin 9+6. Täytyykin tehdä ihan oma postaus siitä käynnistä :)

17. lokakuuta 2019

Varhaisraskauden oireet



Noniin. Täällä kun ollaan ainakin toistaiseksi vielä onnellisesti raskaana niin päivitellään vähän mitä seitsemän ensimmäistä viikkoa on tuonut mukanaan jos mietitään oireita. En ole yksi niistä onnekkaista, jotka eivät edes huomaa olevansa raskaana.

Toisaalta en haluaisikaan olla, koska pelkäisin ihan varmasti sitä, että kaikki ei olisi ollenkaan hyvin. Oireet jollakin tavalla kuitenkin rauhoittavat mieltä, kun oksettaa ja väsyttää niin tietää että kehossa tapahtuu edelleen jotain.

Ensimmäisen seitsemän viikon aikana oireeni ovat olleet seuraavanlaiset:

- Verinen vuoto (aivan alkuraskaudessa juuri plussaamisen aikana, ennen kuukautisia ja niiden alkuvaiheessa dpo 11-16). Vuoto oli aluksi niukkaa ja ruskeampaa, yhtenä päivänä vuoti kuin kunnon menkoissa, myös pientä hyytymää. Tämän jälkeen vuoto rauhoittui ja loppui.

- Väsymys. Plussatessani en meinannut pysyä hereillä ja teki mieli vain nukkua. Sellainen väsymys johon auttanut mikään. Nyt kaatoväsymystä on ollut hetkittäin muttei koko ajan.

- Vaikka väsyttää niin on vaikeaa saada unta. Herään myös aikaisin. Tämä on tosi inhottavaa.

- Kuvotus ja pahoinvointi. Koko ajan enemmissä määrin. Oksennus on noussut kurkkuun jo useamman kerran, pari kertaa olen oksentanut.  Minulla ei ole vain aamupahoinvointia vaan se voi olla mihin aikaan tahansa.

- Nälkä. Voisin syödä iiiiisoja määriä kerralla. Vaikka kuvottaa niin yleensä kun alan syömään niin joskus se syöminen helpottaa. Joskus pahoinvointi alkaa nimenomaan syömisen jälkeen. You never know. Yöllä herään nälkään. Minun tekee mieli omenoita ja hampurilaisia.

- Kahvi ei enää maistu. Tätä "pelkäsin" että kuinka ihmeessä kykenen vähentämään erikoiskahvien juontia (kyllähän mä kykenin kun kykenin jo yritysaikana), mutta tää meni luonnollisesti. Ei mee alas edes puolikas cappucino enää. Ja närästää!

- Närästys! Koko ajan kun syö, ihan mitä vain. Tai vaikka ei söisikään.

- Erilaiset kolotukset ja säryt, voimakkaatkin, ympäri kroppaa. Pahimmat ovat olleet etureidet ja ristiselkä.

15. lokakuuta 2019

Realismia raskaudesta: itkua ja pelkoa

Voisi kuvitella että kun tekee positiivisen raskaustestin, sitä jotenkin olis onnensa kukkuloilla, hehkuisi ja kaikki olisi hyvin. Mutta ei. Tää on piinaavampaa kuin mitkään piinaviikot, mitkään hoidot. Mikään. Musta tuntuu että oon ihan romuna ja peoissani.

Tavallaan koko ajan enemmän helpottunut päivä päivältä että päästään eteenpäin mutta tavallaan samalla peloissani siitä että mulla on niin paljon mitä menettää. Joka päivä enemmän. En halua menettää. Pelottaa että joku päivä tää kaikki loppuu. Että en oo enää raskaana vaan kipeänä itkemässä vessan lattialla. Mä haluan tän pienen mun syliin elävänä ja täysiaikaisena. Tai edes lähes täysiaikaisena.

Sain jonkinlaiset taudin, nielutulehdus, flunssa mikä lie. CRP on lievästi koholla (29) mutta ei ilmeisesti kuitenkaan bakteeritulehdusta. Nyt vaan pelottaa että tulehdusarvot nousee ja nousee ja infektio rikkoo sikiökalvot ja tää menee kesken. Onneks kuume pysyy kurissa panadolilla. Kävin kyllä lääkärissä. Sain antibioottikuurinkin varalle mutta mitään bakteeria ei ole vielä löytynyt joten en nyt syö sitä jos tää vaan on joku virusflunssa.

Oon tänään vaan itkenyt ja pelännyt. Ja oksentanut myös ekaa kertaa. Pahoinvointi pahenee koko ajan. Tosin on päiviä jolloin sitä ei ole melkein lainkaan ja ne ne vasta hirveitä onkin. Silloin olen ihan varma ettei se pieni jaksa kasvaa enää. Tuntui että pitää purkaa johonkin näitä fiiliksiä. Tuntuu ettei loppujen lopuksi ketkään läheiset ymmärrä tätä menettämisen pelkoa. Pelkoa sitä että joku joka kasvaa mun sisällä ei vois hyvin.

Tuntuu että hormonit on lopullisesti ihan sekasin. Oon tänään itkenyt jokaiselle tv ohjelmalle jota oon tuijottanut tässä niistellessä. Sitten itkenyt muuten vaan. Itkenyt ja itkenyt.

Voihan alkuraskaus. Huomenna jos oon onnekas niin vaihtuu uusi raskausviikko. 8.raskausviikko. En ikinä uskonut pääseväni näin pitkälle.

11. lokakuuta 2019

6+1 Varhaisultra ja syke!

Eilen tehtiin toinen ultraääni ja en voi uskoa mutta mun sisällä on oikeasti elävä alkio!
Näin ekaa kertaa ikinä sisälläni sykkeen.
Vauvakin oli kasvanut hienosti, eilen oli 6+1 ja vastasi viikkoja 6+2.
Limakalvo ja kohtu näytti hyvältä.
Kohdunsuu hyvin suljettu.
Ei vuodon merkkejä.

Kaikki hyvin.
En voi uskoa että mun alkiolla on kaikki hyvin.
Mä oon raskaana. Seitsemännellä viikolla ja kaikki näyttää hyvältä.
Jaksa rakas jaksa.

5. lokakuuta 2019

1. ultraääni - raskauden sijainti

Eilen oli raskausviikot 5+2. Koska olen vuotanut runsaastikin viikko sitten niin lääkäri halusi tarkistaa ultraäänellä raskauden sijainnin. Joskus kohdun ulkoisissa raskauksissa tulee runsaastikin vuotoa, mutta hormonit nousee.

Mua jännitti niin paljon! Tiesin ettei vielä näillä viikoilla näy sykettä eikä sikiötäkään vaan yleisin löydös on raskauspussi ja sen sisällä mahdollisesti jo ruskuaispussi. Mutta se mikä oli tärkeintä oli nähdä onko raskaus kohdussa. Edellisenä päivänä mulle tuli jotenkin ihan varma olo siitä, että tää raskaus on kohdun ulkoinen raskaus. Ajattelin että en vaan voi olla raskaana koska vuodin niinkin runsaasti.

Tärisin kun istahdin siihen tutulle ultrapöydälle ja tuntui etten saa henkeä. Mun lääkärin ultralaite ei ole mikään paras mahdollinen ja hetki meni ennen kuin mitään näkyi. Siinä muutaman sekunnin aikana ehdin jo käymään mielessäni keskenmenon, kohdun ulkoisen raskauden, kohdun tyhjennyksen, sen kaiken kivun ja tuskan ja itkun ja leikkaukset ja....

MUTTA SITTEN! Siellä se oli. Kohdussa. Viikkoihin sopiva löydös. Raskauspussi ja todennäköisesti siellä näkyi jo hieman ruskuaispussiakin.

Mä todella olen raskaana. Kaikki vaikuttaa tällä hetkellä normaalilta. Vuoto jäi aivan arvoitukseksi. Kohdussa ei ollut merkkejä vuodosta, ei löytynyt hematoomaa. Lääkäri ei osannut sanoa mikä vuodon oli aiheuttanut. Nythän minulla ei ole enää viikkoon tullut verta.

Sain ultrakuvan kouraani ja parin viikon päästä ultraillaan uudestaan ja toivottavasti nähdään pieni sikiö ja syke. En malta odottaa!

Voiko tästä oikeasti tulla onnistunut raskaus? Ihan mieletöntä. Olen ainakin jo pidemmällä kuin koskaan.

2. lokakuuta 2019

Edelleen raskaaana! 6. raskausviikko

Täällä ollaan edelleen raskaana!
Tänään on 21 dpo ja raskausviikot 5+0 joten nyt alkoi 6. raskausviikko.
Tänään sain digitestiin ensimmäistä kertaa elämässäni "raskaana 3+". Se oli hieno hetki! Ja aivan aikataulussa.

Maanantaina kävin verikokeessa mittauttamassa hcg:n uudestaan. Olin niiiiin hermostunut kun odotin verikokeiden tuloksia. Tulos oli kuitenkin 1191 joka oli erinomainen niin edelliseen arvooni verrattuna kuin yleisestikin raskausviikkoihin sopien. Olin niin ihmeissäni ja onnellinen! Olenko todella edelleen raskaana?

Verikokeiden mukaan ei voisi paremmalta näyttää että tämä olisi normaali raskaus. Lääkäri haluaa kuitenkin jo perjantaina tarkistaa raskauden sijainnin. Vielä näillä viikoilla ei ruskuaispussia enempää yleensä näy, mutta näkyy ainakin se että onko sellaista kehittynyt ja onko raskaus kohdussa, joka on tietysti tärkein asia. Se vielä jännittää vaikka olenkin lukenut paljon siitä että kohdun ulkoisessa raskaudessa yleensä hcg nousee hitaasti, mutta voi nousta normaalistikin. Kohdun ulkoiseen raskauteen liittyviä kipuja ei ole ollut, mutta toki vuoto on yksi oire.

Vuoto on nyt kuitenkin toistaiseksi loppunut ja ollut melkein nyt viikon jo poissa. Toivotaan että se siis oli vain jotain harmitonta vuotoa. Aika kovasti jännittää edelleen että voiko tästä oikeasti tulla yhtään mitään. Voiko minulle tulla vauva? Mutta koetetaan edetä päivä kerrallaan. Muuta ei just nyt voi. Onneksi on nyt tulossa paljon ultraääniä joilla kontrolloidaan raskauden etenmistä.

Neuvola-aikaa en ole vielä uskaltanut varata enkä varmaan varaakaan ennen kuin sydänäänet löytyvät kohdusta.  Jännät viikot edessä!

27. syyskuuta 2019

Raskaana 2-3

Tää on yhtä vuoristorataa. Pakko kirjoittaa.

Tein siis positiivisen raskaustestin. Tänään olis ollut vasta virallinen testipäivä, mutta oon testeillut jo koko viikon. Eilen oli 4+1 viikot ja tein positiivisen raskaustestin digillä 2-3, toissapäivänä se oli vielä 1-2. Viimeeksi sain digillä 2-3 noin viikkoa myöhemmin. Viime raskaudessa (joka siis päätyi myös keskenmenoon) viivat tummenivat niiiin paljon hitaammin ja hcg nousi aivan eri tahtia. Viimeeksi dpo 16 hcg oli verestä 26. Ja nyt se oli dpo 14 niin 124.

Mutta tää vuoto. Jos toissapäiväistä holahdusta kirkasta verta ja hyytymää ei olisi tullut vaan vuoto ois pysynyt rusehtavana ja niukkana niin oisin varmaan vielä toiveikas. Nyt en jotenkin osaa. Eilen ja tänään ei ole tullut enää runsaampaa vuotoa, vain pientä ruskeaa tuhrua eikä sekään siteeseen asti. Mutta kuka voi selvitä tuollaisesta verenvuodosta? Miksi hcg nousee yhä? Jos se raskaus jatkuu oon ihan varma ettei se ole kohdussa. Toisaalta pieni toive on silti, että on se ja siellä se edelleen kehittyy.

Mä niin toivoisin. Kaiken tän 9 kk kestäneen hoitorumban jälkeen. Mä en ikinä uskonut että tästä urakasta tulee näin pitkä, raskas, kallis ja raastava. Mä haluaisin vaan tietää miten tässä käy. Maanantain verikoe varmaan kertookin jo paljon. Jos hcg ei oo noussut tarvittavaa määrää niin onhan se kesken. Taas kerran. Ja pitääkö tyhjentää? Huoh... En jaksa sitä kipua. Ja sitä pettymystä. Itkua. Tuskaa. Menettämistä.

Mä vaan haluaisin vauvan niin kovasti syliin asti. Haluaisin nähdä ekaa kertaa sen pienen sykkeen siellä ultrassa. Onko se liikaa vaadittu? No onhan se, ihan pirusti.

25. syyskuuta 2019

Raskaus ja vuoto

Tänään eletään 9. päivää alkion siirrosta. Dpo 14.
Tein lauantaina eli 4 päivää sitten positiivisen raskaustestin ja viivat ovat lähteneet vahvistumaan erinomaisesti.

Sunnuntai iltana kuitenkin alkoi tiputteluvuoto. Maanantaina ja tiistaina päivällä oli hieman punertavaa ja runsaampaa. Muuten tuhrua. Kunnes tänään holahti oikein reilusti hyytymäistä vuotoa.
Tänään kävin verikokeessa ja hcg arvo oli erinomainen: 124. Kontrolloidaan maanantaina.

Olin vielä toiveikas ennen tämän päivän holahdusta mutta kesken taitaa tääkin menä.
Oon niin pettynyt ja harmissani. Loppuviikon sairaslomalla koetan keräillä itseäni.
Mä niin toivoin. Mä olin niin kovin toiveikas.
Nyt musta lähinnä tuntuu ettei tää tuu onnistumaan ikinä.

21. syyskuuta 2019

Akupunktio ja kiinalainen hoito IVF-hoidon tukena

En ole koskaan käynyt akupunktiossa enkä koskaan ajatellut haluavani käydä.
Lapsettomuus tekee kuitenkin ihmeellisiä asioita. Sitä alkaa kokeilemaan kaikenlaista. Kuten inositolia ja Q10, vehnänalkioöljyä ja sairaanpahan makusta maca-jauhetta. Niistä ehkä lisää myöhemmin.

Googlettelin kun tein viimeeksi negatiivisen raskaustestin Helsingissä olevia akupunktiopaikkoja. Tuntui että kaikki on ihan älyttömän kalliita, miten mulla ois hoitojen lisäksi varaa maksaa alle tunnin piikityksestä 70-90€? No ajattelin että humpuukista maksetaan niin en mä ehkä ala maksamaan noin paljoa. Sitten löysin erään akupunktiolääkärin, jota kehuttiin monessakin eri lähteessä. Yulan Niun. Olin lukenut paljon hyviä kokemuksia hänestä. Menin hänen nettisivuilleen ja huomasin ilokseni, että itseasiassa lapsettomuushoidot ovat hänen erikoisalaansa. Ja mitä, 2h hoito maksaa 55€! Just niin sopiva että laitoin hänelle sähköpostia. Pohdin, että osaakohan hän suomea. Ja mitä vielä! Pian tuli ihana vastaus täydelisellä suomenkielellä. Varasin ajan. Ajattelin, että no, ei siitä ainakaan haittaa ole.

Eikä tosiaan ole ollut! Ja tämä ei muuten ole mikään yhteistyöpostaus vaan haluan jakaa kokemukseni ihan muuten vain. Hoito tosiaan kestää 2 tuntia ja siihen ei kuulu pelkästään akupunktiota. Hoitoon mennessä Yulan laittaa akupunktioneulat ja saat jäädä niiden kanssa tunniksi. "Nuku ole hyvä", hän sanoo ja lähtee hoitamaan muita asiakkaita. Noin tunnin jälkeen pidetään "pissatauko". Sitten käännytään vatsalleen ja hän käy hieroen läpi koko kehon. Tämän jälkeen saa lämmintä öljyä selkään ja sitten alkaa se paras osuus: kuivakuppaus! Eli kupilla pieni alipaine selkään ja vedellään fileitä irti toisistaan! TUNTUU MAAILMAN PARHAIMMALTA. Anteeksi caps lock mutta kun tuntuu. Niin ja myös guashaan pääsee tutustumaan, rakastan sitäkin. Tämän jälkeen vielä pistellään alaselkä (kuulunee tähän lapsettomuushoitoon) ja tämä on yleensä hoidon tuskallisin osuus, mutta lyhyt. Sitten hän levittää viilentävää voidetta (tiikeribalsamia??) koko keholle ja se tekee mielettömän hyvän olon. Tuntuu kuin verenkierto oikein lähtee kohisten liikkeelle! Ja ehkä siihen juuri tämä hoito perustuukin. Raskautumisen ja hedelmöittymisen kannalta hyvä verenkierto lantion seudulla on yksi tärkeämmistä asioista. Miten muutenkaan istukka saa pumpattua happea ja hyviä ravinteita alkiolle ja myöhemmin sikiölle?

Pelkäsin akupunktioneuola, ihan turhaan. Niiden laittaminen ei satu, jotkut kohdat nipistää. Joissakin kohdissa tuntuu kuumotusta. Mutta ei se kipeää tee. Hoidon jälkeen saa mukillisen ihanan lämmintä teetä. Mulla on aina ihan huimaava olo, ehkä johtuu verenkierron muutoksesta. Mutta kun lähden sieltä niiin mielettömän kevyt ja rentoutunut olo.

En tiedä, onko tästäkään oikeasti apua asiaan mutta kyllä olen sieltä silti hyvää oloa saanut. Tärkeintä on lapsettomuushoidoissa mennä ensimmäistä kertaa samana päivänä kuin kuukautiset alkaa. Sitten seuraava käynti oli viikko tästä. Ja nyt tuleva käynti olisi pitäny olla päivää ennen alkionsiirtoa, mutta koska minulla alkionsiirto osui maanantaille ja Niun klinikka oli kiinni sunnuntaina niin kävin jo lauantaina iltapäivällä.

16. syyskuuta 2019

IVF: alkionsiirto ja lopullinen alkiomäärä

En malttanut olla kirjoittamatta tätä postausta!

Tänään oli lääkärinkäynti ja oma toipumiseni on nyt parin päivän aikana lähtenyt hyvin käyntiin. Pystyn jo kävelemään ilman viiltävää kipua! Ultrassa tilanne näytti siltä kuin ajateltiinkin, mutta ei niin pahalta etteikö tuoresiirtoa voisi tehdä!

Tänään 16.9. kohtuuni siirrettiin täydellinen 5 päivän ikäinen pieni alkio. Hän oli jaksanut kasvaa loistavasti aikataulussa blastokystivaiheeseen. Oikein hieno parhaan luokan alkio!

Ja hei.. seitsemän tosiaan hedelmöittyi. Yleensä blastokystiksi jaksaa hedelmöittyneistä 30-50% ja odotin maksimissaan kahta alkiota. MUTTA!

Tänään aamuna oli pakastettu jo NELJÄ! NELJÄ! Eli minulla on nyt 100% varmuudella siis VIISI alkiota. Loput kaksi taistelivat myös mutta eivät ihan aikataulussa joten heitä viljellään vielä huomiseen asti. Huomenna saan kuulla että jaksoivatko kaksi pikkuista kiriä matkaan ja menivätkö hekin pakkaseen.

Mutta siis aivan loistava tulos! Hedelmöittyneistä ei ole vielä pudonnut yhtään ja viisi varmaa alkiota (yksi joka tänään siirrettiin + 4 pakastettua). Itkuhan siinä pääsi.

Nyt sitten vain toivotaan tarrasukkia pikkuiselle. Pysy rakas pysy. Rakastan sua jo nyt niin paljon, äitin oma pieni urhea samurai.


15. syyskuuta 2019

Rautatiputus - matala ferritiini

Aikaisemmin kirjoitin tässä postauksessa Puhdin raskaanaolevien labrapaketista siitä, että oma ferritiini eli varastoraut-arvoni oli matala. Jos mietitään Suomen viitearvoja, oli se ihan normaalin rajoissa mutta jos miettii esimerkiksi Britannian viitearvoja niin olin aivan rajoilla raudanpuutediagnoosin saamiseen. Oma ferritiiniarvoni oli siis 32. Se ei ole alin mahdollinen, mutta alhainen.

Edellisessä postauksessa löytyy myös linkki Dextran artikkeliin siitä, että raskautta yrittäessä ferritiinin olisi hyvä olla väh. 50. Normaalisti omaa rauta-arvoani olisi voinut nostaa suun kautta otettavalla raudalla, mutta koska IVF hoitokierrokseni oli alkamassa niin päätettiin että tehdään rautainfuusio toiveestani, sillä suun kautta otettavalla raudalla ei arvot olisi ehtineet nousemaan yli 50. Rautainfuusio taas nostaa arvon heti. Rautainfuusio on kallis, melkein 400€ mutta toisaalta koko hoitosyklini on noin 5000€ joten eihän se nyt enää siinä tunnu, halpa asia, jos se oikeesti tuloksiin vaikuttaa.

Ferritiinihän on ollut vähän sellainen "muotijuttu" enkä oikein itsekään tiedä, että onko sillä oikeasti merkitystä, mutta halusin katsoa tämänkin kortin. Olin lukenut paljon kaikenlaisia kokemuksia rautainfuusiosta ja olin kerännyt netistä kauhukokemuksia siitä kuinka olisi päänsärkyä, pahoinvointia, nivelkipuja tai väsymystä parin viikon ajan. No oma kokemukseni oli aivan täysin päinvastainen.

Menin klinikalle ja minulle laitettiin kanyyli. On kaksi eri tapaa antaa rautaa suoneen: joko "raakana" tai sitten sekoitettuna keittosuolaliuokseen. Mä päätin ottaa raakana, kokeiltiin ensin pieni annos. Ei tuntunut missään. Väliin sujautettiin aina vähän keittosuolaa ruiskusta. Koko annos oli annettu 12 minuutissa, minimissään sen voi antaa 6 minuutissa. Koko anto ei tuntunut yhtään missään. Kuten ei myöskään ollut mitään oireita tiputuksen jälkeenkään. Olin aivan hyvävointinen.

Olenko sitten huomannut eroa voinnissa? Olen aika varma, että olen pirteämpi kuin aikaisemmin huolimatta IVF hoidoista. Herään nykyään hyvinkin aikaisin aamulla pirteänä ja valmiina nousemaan ylös sängystä kuin aikaisemmin taas aamut ovat olleet kaikkein vaikeimpia. Jaksan koko päivän ihmeellisen hyvin. Ei ole yhtään itseni tapaista herätä kuuden aikaan, mutta en ole tainnut nukkua minään aamuna kahdeksaan vaikka teen pääasiassa tällä hetkellä iltatöitä (eli pääsen klo 22 töistä). Jännää! Lisäksi ehkä tuntuu, että ihoni kunto on parantunut, en tiedä, mutta pieni ajatus on, että siihenkin se olisi voinut vaikuttaa.

Raskautumisen vaikutukseen siitä ei toki vielä voi sanoa. Saa nähdä. Toivotaan parasta!

13. syyskuuta 2019

Munasolupunktion jälkeen: vointi ja alkiomäärä

Noniin nyt on 2 päivää mennyt punktiosta ja edelleen ollaan toipilaita. Istuminen ja makaaminen useimmissa asennoissa on kivuton tai niin pientä kipua että sen kanssa pärjää. Mutta silloin kun liikkuu niin kipua riittää alavatsalla  joten pääasiassa on tullut maattua kotona. Alkaa jo pikku hiljaa nuppia kiehuttaa ja tänään vain sairasloma piteni viikonlopun yli. No parempi levätä kuin kärsiä hyperstimulaatiosta ja työni on sen verran fyysisesti raskasta että en kyllä nyt pystyis sitä edes tekemäänkään.  Koetan nyt siis levätä ja  juoda runsaasti.

Punktiossa saatiin siis kerättyä 30 follikkelia (munarakkulaa), joista löytyi 20 munasolua. Munasoluista kuitenkin vain 11 olivat kypsiä (eli hedelmöittymiskykyisiä) ja niistä 7 hedelmöittyi. Sain kuulla tämän uutisen eilen ja tuli itku. Tuntui että tästä ei jää käteen mitään.

Sain kuitenkin tänä aamuna uuden informaation hedelmöittyneiden munasolujen tilanteesta ja kaikki seitsemästä olivat lähteneet jakaantumaan alkioiksi. Minulla on nyt siis 7 alkiota. Vielä voi käydä suuri kato, koska alkioita viljellään blastokystivaiheeseen asti eli 5 päivän ikäisiksi (maanantai). Elinkelvottomat (näin karusti sanottuna) karsiutuu ihan luontaisesti pois. Toisaalta se on lohduttavaa: jos se ei selviä 5 päivän ikään asti niin ei se olisi selvinnyt todennäköisesti kohdussakaan.

Joten nyt vain toivotaan näiden 7 pienen alkion puolesta että mahdollisimman moni niistä jaksaisi maanantaille. Maanantaina taas uusi lääkärinkäynti jossa arvioidaan kuntoani tuoresiirtoon (eli ettei ole liian iso hyperstimulaatioriski) ja sitten tehdään alkionsiirto ja muut laitetaan pakkaseen TAI kaikki laitetaan pakkaseen ja siirretään yksi vasta ensi kierrossa.


11. syyskuuta 2019

IVF: munasolupunktio - kuinka monta munasolua?

Noniin. Tämä paljon pelätty päivä on takana. Sain syödä ja juoda aamulla ihan normaalisti. Heräsin viiden jälkeen vessaan ja sen jälkeen en saanut enää nukuttua. Pyörin ja hyörin kotona kunnes ystäväni tuli minut hakemaan. Aamulla olo oli tukala kävellessä, mutta muuten ihan ok. Selkeästi kuitenkin kipeämpi kuin eilen. Ei mitään sellaista kipua että olisi tarvinnut kipulääkettä, mutta vihlovaa kipua erityisesti kävellessä tuli munasarjoista.

Lähdettiin klinikalle. Klinikalle saapuessani minulle laitettiin kanyyli ja sain panadolin. Odoteltiin jonkin aikaa ja sitten siirryttiin toimenpidehuoneeseen. Housut pois ja sängylle ja jalat telineisiin. Lääkäri aloitti ultraamalla. Toivoin että vasen munasarja olisi tullut esiin mutta nyt olikin käynyt toisinpäin. Oikeakin munasarja oli kadonnut ja yhden yhtäkään follikkelia ei näkynyt yhtään missään. Tässä vaiheessa nousi paniikki. Pyydettiin yksi kätilö lisää paikalle. Vatsaa painamalla saatiin munasarjat näkyviin.

Painaminen sattui ihan todella paljon. Sain suonensisäisesti kipulääkettä ja rauhoittavaa mutta olin kipeä. Painaminen tuntui siltä kuin rakko olisi haljennut. Itse pistäminen ja punktoiminen ei sattunut niin paljoa. Eli varmaankin jos munasarjat olisivat olleet paremmin saatavilla niin punktio ei olisi ollut niin vaikea toimenpide. Onneksi se kuitenkin oli lyhyt. Jo hetken päästä aloittamisesta labrasta kuului että eka munasolu on löytynyt.

Molemmat munasarjat saatiin punktoitua ja 30 follikkelia punktoitiin. 20 niistä oli munasolu! Olen niin onnellinen. OIkein loistava lukema. Saan huomena tietää kuinka moni niistä on hedelmöittynyt.

Punktion jälkeen kipu rauhoittui. Liikkuessa tuntuu kipua mutta pärjään oikein hyvin. Ei ole tarvinnut enää ottaa kipulääkettä ja paikallaan ollessa on aika lailla kivuton olo. Eli tuskallista oli se 15 minuuttia joka punktioon taisi mennä. Kyllähän se kesti, mutta en mä ainakaan huutamisellani helpottanut asiaa yhtään...

Täytyy kyllä vielä kehua kuinka loistava henkilökunta tuolla on. Aivan ihanat kätilöt ja aivan huipputyötä tekevät lääkärit. Ei ollut helppo punktio mutta onneksi oli kokenut konkari sen tekemässä ja kaikki saatiin punktoitua. Nyt vain odotellaan millainen blastokysti saldo tulee..

Sain punktion jälkeen pregnylin ja maanantaina tähdätään tuoresiirtoon. Vielä on kuitenkin pieni EHKÄ, sillä nyt on tärkeää seurata omaa vointia ennen siirtoa. Ja jos näyttää siltä että on aivan liian iso riski saada hyperstimulaatio niin tuoresiirto jätetään tekemättä.

9. syyskuuta 2019

2. IVF ultraääni - lisää munarakkuloita?

Noniin. Toinen ultraääni takana jossa katsottiin kuinka monarakkulat siellä oikein kehittyvät ja kasvavat. Ja hyvinhän ne kasvavat. Sen tuntee kyllä olostakin että jotain siellä tapahtuu! Tuntuu ihan uskomattomalta että mun sisällä kasvaa tällä hetkellä ainakin 25 munarakkulaa (edellisessä ultrassa laskettavissa oli 23) ja mahdollisesti yhtä monta munasolua. Kaikkien munarakkuloiden sisällä ei siis välttämättä ole munasolua.

Ensinnäkin ultrassa näkyi hyvä kasvu limakalvossa, joka on tärkeä koska tähdätään tuoresiirtoon. Viime keskiviikkona se oli 6mm, tänään hieman yli 10mm. Loistava. Oikeassa munasarjassa näkyi edelleen 15 follikkelia + niiden takana on lisää. Vasen munasarja leikki edelleen hide&seek ja oli kohdun takana piilossa. Se alkaa nyt hermostuttamaan todella. Sieltä sai lääkäri laskettua 10 follikkelia. Lääkäri oli edelleenkin toiveikas siitä että kun oikea punktoidaan tyhjäksi niin vasen tippuu sieltä hyvälle paikalle. Koetetaan uskoa ja luottaa tähän. Follikkelit oli kooltaan kaikki yli 15 mm, suurin osa 18-22 mm eli hyvältä vaikuttaa. 

Eilen pistin viimeisen stimulaatiopistoksen. Tänään pistin enää pelkkää jarrua ja illalla pistän "irroituspiikin". Tällä kertaa irrotukseen ei ole Pregnyliä vaan gonapeptyliä. Jännittävää. Se pistää pistää tasan 36h ennen punktiota ja punktio on siis keskiviikkona klo 10:40, joten tänään piikitellään 22:40. Se tarkoittaa sitä että huomenna ei piikitetä mitään vaan haudotaan rauhassa ja toivotaan ettei kukaan karkaa ennen punktiota.

Alkaa olemaan jo tosi tukala olo. Ehkä siksi että mulla kypsyy niin paljon munasoluja. On todella turvonnut olo isolla teellä. Lisäksi alavatsaa jännästi repii ja sattuu kun kävelee. Kauppakassin kantaminen tuntui vatsassa ihan todella inhottavalta. Eilen ja tänään on itkettänyt ihan hirveästi! Lisäksi valkovuotoa tulee kuin hanasta kaatamalla ja tuntuu että pissaan koko ajan housuun (anteeksi tämä suora ilmaisu mutta blogini tarkoitus on olla suora). Päätä ei ole enää särkenyt eikä ollut hirveää pahoinvointiakaan, välillä kuvottaa. Tosin kuvotus tulee takaisin jos päädytään tuoresiirtoon niin punktiossa saan pregnylin ja seuraavana päivänä aloitan keltarauhashormonit joten... :D Mutta ei tämä mitään, kärsin hyvillä mielin ihan joka ikisen oireen.

6. syyskuuta 2019

1. IVF ultraääni ja epäonnistuuko punktio?

Noniin. Keskiviikkona mulla oli ensimmäinen ultraääni, jossa katsottiin miten follikkelit on lähteneet reagoimaan lääkitykselle. En ollut käynyt ns. nollaultrassa eli ainakin joissakin on tapana käydä ennen lääkityksen aloittamista vielä ultrassa ja katsoa kuinka monta follikkelia sieltä on lähdössä kypsymään, mutta itsellä 1. ultraääni oli vasta kp 6 joka oli pistopäivä 5. Pistän siis Menopur nimistä lääkettä munasarjoja stimuloimaan. Tarkoituksena on siis kasvattaa monta hyvää follikkelia.Kehittyvien munasolujen määrään ei voi lääkityksellä vaikuttaa, mutta niiden kehittymisnopeuteen voi.

Jännitin koko aamupäivän aivan mielettömän paljon sitä, että onko siellä yhtään munasolua lähtemässä kehittymään. Sinänsä outo pelko koska tunnen jo munasarjoissani, että siellä tapahtuu jotain. Ei vielä kipua mutta sellaista nipistelyä ja jomottelua kuin ennen ovulaatiota. Lisäksi on lievää päänsärkyä melkeinpä koko ajan. Valkovuodon määrä on myös yllättänyt itseni! Tulee aivan runsasta kirkasta vuotoa aivan kuin ovulaation aikana (nyt ilmeisesti ainakin punktioon saakka). Joten oli hieman erikoinen pelko etteikö siellä tapahtuisi mitään.

Kohdun limakalvo oli alkanut paksuuntumaan, ollessa nyt 6mm. Se oli lääkärin mielestä ok. Oikea munasarja oli helposti nähtävillä ja näin heti, että siellä oli runsaasti follikkeleita jotka oli lähteeet kypsymään. Lääkäri laski 13 ja sanoi että on siellä varmasti lisääkin. Follikkelit olivat kooltaan 7-13 mm. Ongelma kuitenkin tuli kun aloimme etsimään (taas) vasenta munasarjaani. Se pirulainen on tuottanut hankaluuksia ja jos se ei ole ollut inseminaatiokierroissa se aktiivinen munasarja niin sitä ei ole koskaan oikein löytynytkään. Nytkin lääkäri sai hetkisen etsiä sitä, mutta sitten löytyi aivan suoraan kohdun takaa. Huoh. Sinne oli tottakai huono näkyvyys, mutta ainakin 10 follikkelia sieltä löytyi ja samaa koko luokkaa kuin oikeasta.

Eli summa summarum: kehoni reagoi hyvin hormoneihin ja tämä sattui olemaan juuri oikea annos. Lääkärini sanojen mukaan tämä ultratulos ei olisi voinut olla parempi. Ei muuteta hormonien määrää vaan jatkan pistämään nyt stimulaatiota sunnuntaihin asti samalla lääkemäärällä. Lisäksi torstaina aloitin jarrulääkkeen (orgalutran) pistämisen, joka ei estä munasolujen kasvua vaan sen etteivät ne irtoa (ts. en ovuloi) ennen keräystä. Maanantaina on seuraava ultraääni ja keskiviikkoa todennäköisesti punktio.

Punktio jännittää melkoisesti vasemman munasarjan sijainnin takia. Voi olla että se sieltä vielä laskeutuu kun follikkelit kasvaa niin parempaan paikkaan tai viimeistään sitten kun oikea munasarja tyhjenee punktiossa niin sitten vasen tipahtaa parempaan paikkaan mutta JOS EI niin sitten onkin jännät hetket saadaanko vasemmasta punktoitua yhtään munasolua. Sekin on mahdollista. Kätilöt kyllä lohduttelivat että tämä minun lääkärini on niin pro, että häneltä ei ole jäänyt kertaakaan mikään punktoimatta. Se oli lohduttavaa vaikka lääkäri vähän tuskailikin munasarjani sijainnin kanssa... No toivotaan parasta!

Kävin myös rautainfuusiossa mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

3. syyskuuta 2019

Ferritiini ja Folaatti - raskautta suunnittelevan verikokeet

Nyt kun tiedossa on IVF hoidot niin päätin katsoa kaikki mahdolliset kortit ennen siihen siirtymistä, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hyvä. Olen pitkään jo ajatellut että pitäisi katsoa ferritiini eli varastorauta. Oon ollut tosi ristiriitaisissa fiiliksissä ferritiiniä kohtaan, koska tavallaan tuntuu että se on "muoti-ilmiö" ja vielä siitä ei kauheasti tutkimusnäyttöä ole että miten matala ferritiini vaikuttaa raskautumiseen, MUTTA toisaalta kun juttelin asiasta oman klinikkani kanssa niin siellä sanottiin että käytännönkokemusta matalan ferritiinin vaikutuksesta raskautumiseen/raskauden jatkumiseen on joten päätin sitten tutkitutttaa ferritiinini jokatapauksessa. Minulla on ollut aina hyvä hemoglobiini (kuten oli nytkin), joten olen ajatellut että ferritiinini on hyvä myöskin. Mutta miten sitten kävikään?

Olisin voinut ottaa labrat klinikkani kautta, mutta olin jo aikaisemmin törmännyt sosiaalisen median kautta Puhtiin. Puhdin nettisivuilta löysin testipaketin, joka soveltuu nimenomaan raskautta suunnittelevalle. Olin ajatellut etukäteen jo, että haluan mittauttaa ehdottomasti ferritiinin, paastosokerin ja kilpirauhasarvot. Mielellään myös folaatin. Tässä paketissa oli nämä kaikki ja vähän enemmänkin. Voit tutustua pakettiin täältä.  Paketin hinta oli 129€ joka osoittautui halvimmaksi vaihtoehdoksi. Lisäksi ekstraa oli se, että Puhdin paketit voi käydä otattamassa synlab-toimipisteissä joita on 27 ympäri maata. Itselleni sattui juuri sopivasti, koska synlab on työmatkan varrella.

Kävin eräänä aamuna ottamassa testit. Testeihin piti paastota 10-12h mutta se oli helppoa kun kävi heti aamusta. Lisäksi nämä oli otettava aamulla koska mukana oli kilpirauhasarvot, jotka on otettava ennen klo 12. Arvoja ottaessani minulle sanottiin että tulokset tulevat 2 arkipäivän sisällä. Ensimmäiset tulokset alkoivat tippumaan samana iltana ja loput tulivat seuraavan päivän iltaan mennessä. Ja siis näin itsekin terveysalan ammattilaisena niin täytyy sanoa että Puhdin tapa esittää tulokset on aivan mieletön! Ihan sairaan selkeä ja visuaalisestikin hieno. Lisäksi näkyy mitkä on viitearvot ja mitä tämä kyseinen arvo mittaa. Alla pari esimerkkiä.



Mennään ensin vaikka tuohon folaattiin. Olen niin onnellinen että folaattiarvoni on kunnossa! Olen syönyt nyt yli puolivuotta Multivita Raskaus ja Imetys vitamiineja joissa foolihappoa on valmiiksi 500mikrog. Nyt olen syönyt myös keskenmenon jälkeen lisäfoolihappoa, joka on paremmin sulavassa muodossa (Foliren - folaatti). Ja nyt näkyy aivan selkeästi että folaattiarvoni on erinomaiset raskautta ajatellen. Niille ei siis tarvitse tehdä mitään.

Hemoglobiinini oli 140. Mutta ferritiini. Suomessa raudanpuutteen viitearvo on 10 mikrog/l. Minun arvoni oli 32,3. Joten ei paha eikö? No. Raskautta suunnittelevalle ja raskaana oleville hyvät arvot pyörii 60-100 mikrog/l välissä. Voit lukea ferritiinistä ja raskaudesta esimerkiksi täältä. Siellä Dextran gynekologi Annika Tulenheimo-Silfast kertookin, että jo pelkästään istukan toimintaan ja sikiön kasvuun kuluu keskimäärin 60 yksikköä rautaa. Myös esimerkiksi Britanniassa raudanpuutteen raja on 30 mikrog/l. Joten rajoilla mennään.

Soitin klinikalleni ja he kertoivat, että heillä yleensä jos on alle 30 niin tehdään rautainfuusio ja jos on yli 30 niin sitten käytetään suun kautta rautaa. Lääkärin kanssa kuitenkin päädyttiin siihen, että koska kallis IVF hoitoni on nyt meneillään niin tehdäänkin rautainfuusio jotta arvot ehtivät nousta ennen alkionsiirtoa. Suonensisäisellä raudalla arvot nousevat heti kun taas suun kautta otettavilla hyvä arvo saavutetaan 3-6kk päästä. Olen tästä nyt tyytyväinen. En tietenkään vieläkään ole täysin 100% vakuuttunut että onko raskautumattomuuteni syy tuossa ferritiinissä vai ei, mutta jos on niin haluan sen kuntoon ettei ainakaan siitä ole kiinni.

Muut labra-arvot olivat oikein hyvät. D-vitamiini oli pikkaisen alle viitearvojen joten nyt syön D-vitamiinia myös urakalla. Kilpirauhasarvot olivat hyvät ja normaalit samoin kuin paastosokerit. Lisäksi olin saanut kolesteroli arvot normaalin rajoihin, huono kolesteroli LDL oli 2 vuotta sitten ihan pikkuisen yli viitearvojen ja nyt reilusti alle viitearvojen. HDL oli hilppasen matalahko joten lisään nyt hyviä rasvoja ruokaani.

Tämä oli oikeasti oikein hyvä katsaus omaan terveyteen. Suosittelen tällaista katsausta vaikka et olisikaan hankkiutumassa raskaaksi. Esimerkiksi jos kärsit kovasta väsymyksestä on hyvä tarkistuttaa ferritiini, kilpirauhasarvot ja muuten yleisesti verenkuva. Ihan jokaisen pennin arvoinen tutkimus.
Parhautta on kyllä tuo Puhdin tapa esittää nuo tulokset. Ei tarvitse etsiskelllä viitearvoja tai muita kun näkee suoraan tuosta onko viitearvoissa vai ei!

Tämä postaus on tehty kaupallisessa  yhteistyössä Puhdin kanssa. Mielipiteeni ovat kuitenkin täysin omia ja voin sydämestäni suositella Puhtia.

31. elokuuta 2019

1. IVF hoitokierros - mitä tapahtuu?

Noniin. Nyt ollaan tässä. 6.yrityskierto on alkanut ja tämä eroaa kovasti aikaisemmista kierroista. Ei enää letrozolia, ei enää inseminaatioita. Nyt on vuorossa koeputkihedelmöitys, IVF. Lapsettomuushoidoista rajuin ja tehokkain.

Tää on henkisesti iso juttu ja kova paikka. En mä koskaan ajatellut että mä voisin joutua kokemaan IVF:än. En edes vielä pari kuukautta sitten. En mä tiennyt että mun sosiaalisen lapsettomuuden lisäksi kärsin muustakin lapsettomuudesta. Mä oon lapseton. Yksi viidestä.  Mun on pitänyt sulatella tätä asiaa todella paljon ja todella pitkään. Oonko mä nainen? Oonko mä tarpeeksi? Oonko mä rikkinäinen?

Viehän tää myös rahaa. Jotenkin huvittavaa enää seurata enää mitään menoja koska tää tulee viemään tässä kuussa monta tonnia. Liian monta tonnia. En jaksa edes laskea just nyt. Hain tänään ekat lääkkeet ja ne oli päälle 400€, eikä ne riitä kuin muutaman päivän.

Aloitin siis tänään stimulaatiopistokset. Lääkkeen nimenä on Menopur. Pistän sitä nyt viis päivää ja sen jälkeen on ensimmäinen ultraääni jossa katsotaan mnkälainen vaste on tälle kyseiselle lääkkeelle. Kasvaako munasolut tarpeeksi. Tavoitteenahan on kasvattaa nyt yhden munasolun sijasta mahdollisimman monta hyvänkokoista munasolua jotka sitten tarpeeksi kypsinä punktoidaan munasarjoista.

Mun IVF hoitokierros tulee menemään suunnilleen näin (kyseessä lyhyt kaava)

1. Kp 2 eli tänään aloitin stimulaation. Pistän Menopuria nyt 225 IU / päivä.
2. Kp 6 eli 5. pistopäivä ultraääni jonka mukaan sitten jatkan pistämistä.
3. Jossain vaiheessa mukaan tulee myös "jarrulääke" joka estää luonnollisen ovulaation eli pistän stimulaation lisäksi myös sitä. Mahdollisesti myös toinen seurantaultra.
4. Kun aika on kypsä, pistän irroituspiikin ja siitä 36h päästä tehdään punktio.
5. Punktiossa kerätään suonensisäisessä kipu- ja rauhoittavassalääkityksessä munasolut pitkällä neulalla emättimen kautta suoraan munasarjoista
6. Saadut munasolut hedelmöitetään laboratoriossa ja niitä jatkoviljellään mun tapauksessa blastokystiksi asti (5-6 päivää)
7. Jos hyperstimulaatioriski ei ole liian suuri niin tehdään tuoresiirto eli yksi alkio siirretään 5-6 päivää punktion jälkeen ja loput pakastetaan.


Eli tämä kaikki tapahtuu seuraavan 3 viikon aikana! Ihan todella hurjaa ja jännää.

Olen valmistautunut tähän IVF kiertoon ottamalla labroja ja aloittamalla akupunktion tukihoitona. Niistä lisää seuraavissa postauksissa!