6. kesäkuuta 2019

Keskeytyneen keskenmenon lääkkeellinen tyhjennys

Tämä on raskas postaus. Toivoin tähän lapsiprojektiin lähtiessäni, että ikinä en tarvitsisi kirjoittaa tätä. Niinkuin varmasti jokainen joka lasta yrittää ja toivoo.

Jos joku lukee postaustani ensimmäistä kertaa niin olen siis lapsettomuushoidoissa itsellisenä naisena. Taustalla mahdollista endometrioosia ja pcos:ää. Vappuaattona minulle tehtiin 3. inseminaatio ja äitienpäivänä tein ensimmäisen positiivisen raskaustestin ikinä. DPO (day past ovulation) 16 kävin lapsettomuusklinikalla mittauttamassa hcg:n joka oli 26 ja normaalia alhaisempi. Ajateltiin kuitenkin että on mahdollisuus että munasolu on irronnut paria päivää inseminaation jälkeen ja mahdollisesti kiinnittynyt myöhemmin. Neljän päivän päästä hcg oli 94, matala, mutta omaan tasoonsa nähden melkein tuplaantunut 48h kuten olisi hyvä.

Tämän jälkeen reilu viikko oli oikein hyvää aikaa. Jotenkin alusta asti raskautta ajattelin että tästä ei tule mitään, tämä ei ole normaali raskaus. No sitten kuitenkin aloin pikku hiljaa varovasti luottamaan. Päätin etten enää mittauta verestäni hcg:ta vaan tähdättiin varhaisultraan. Minulla ei ollut vuotoja eikä kipuja ja virtsasta testit tummenivat tasaseen tahtiin. Lopulta sain kaikkien puhumat "leffaviivat" eli yhtä vahvat viivat.

Lopulta en tarkistellut joka kerta enää wc käynillä pönttöä ja paperia ja uskoin että tästä tulee vauva. Varasin neuvolan ensikäynnin. Juuri kun olin hengähtänyt niin... Tiistaina viime viikolla tulin yövuorosta kotiin ja kävin vessassa. Paperiin tuli vaalean punertavaa vuotoa. Sydän salpautui ja aloin välittömästi täristä. Tässä se nyt oli. Olin aivan varma siitä mitä tapahtuu. Pieni menkkamainen jomotus hiipi lantiooni. Rv 6+0. Koetin saada itseni nukkumaan ja sain nukuttua 3h. Kävin wc:sssä ja vuoto oli ihan pikkuriikkisen runsaampaa ja kirkkaan tumman punasta. Soitin klinikalle klo 14 ja sain vielä samalla päivälle ajan omalle lääkärilleni. Tiesin jo sinne mennessä että mitään normaalia ei tulisi löytymään.

Sainkin sitten diagnoosin Abortus inhibitus, keskeytynyt keskenmeno. Tulos ei vastannut viikkoja ja sikiöpussia ei edes näkynyt kohdussa. Oli myös pieni mahdollisuus että raskaus olisi kohdun ulkoinen, siitä ei kuitenkaan ultralla saatu viitteitä. Päätettiin että odotan että vuoto alkaa kunnolla ja sain myös tyhjennyslääkkeet mukaan.

Pyörittelin sitten vuorokauden asiaa kotona ja kun vuoto niukistui ja loppui ja tiesin ettei elämää kohdussani ole niin päätin ottaa ne todella kovasti pelkäämäni cytotecit. Ensin 4 kpl emättimeen ja odotusta 3h. Hyvin hentoinen jomotus alkoi muttei vuotoa. Otin 2 lisää ohjeiden mukaan. Kaksi tuntia tämän jälkeen alkoi aivan jäätävät supistukset. Minulla on kovat menkkakivut ja kestän kipua hyvin mutta nämä oli kyllä kovat. Vuoto alkoi mutta hyvin niukasti. Makasin 3 tuntia suihkussa ja vedin kipulääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. Kerran holahti vähän enemmän vuotoa ja pieni hyytymä ja ajattelin että siinäkö se oli?

Pari seuraavaa päivää vuotelin niukkojen kuukautisten tapaan. Kivut olivat kuukautismaisia, pärjäsin pääasiassa buranalla ja panadolilla. Sitten sunnuntaina iski vielä järkyttävät supistuskivut aivan kuin puskista. Mutta vuoto ei vieläkään runsastunut. Viisi tuntia itkin vessan lattialla ja ajattelin että nyt on pakko lähteä päivystykseen. No se sitten onneksi rauhoittui iltaa kohden. Maanantaina yhtäkkiä alkoi runsaampi vuoto (kuin runsaat kuukautiset) ja seassa tuli istukkakudosta. Tämä oli oikeastaan aika yllättävän rauhoittava hetki koska silloin tajusin että raskaus on ollut kohdun sisäinen ja nyt se vihdoin tyhjenee. Sitä tuli pariin otteeseen ja lisää tiistaina. Kivut olivat kuukautismaisia.

Nyt en ole tarvinnut kipulääkettä enää vuorokauteen ja vuoto on koko ajan niukentunut ja nyt muuttunut jo hieman rusehtavaksi. Raskaustestiin tulee vielä haalea haamu mutta on hyvin haalistunut. Virallisesti teen vielä ensi viikon alussa raskaustestin ja varmistan että se on negatiivinen. Tarvittaessa vielä ultraan.

Kun on ollut kovat kivut niin silloin ei oikein pysty ajattelemaan henkistä kipua. Aina kun on ollut fyysisesti parempi olo niin henkisesti romahtaa. Ei tää ole ollut helppoa. Ei todellakaan ja nyt seuraava raskaus pelottaa entistä enemmän. 

Toivon todella että tämä urakka on tässä ja uutta kiertoa voidaan lähteä suunnittelemaan. En vielä aivan tiedä millaisella suunnitelmalla tässä lähdetään etenemään mutta eteenpäin on vain lähdettävä.

10 kommenttia:

  1. Olen ajatellut sua ja tilannettasi ja miettinyt koska jaksat taas päivittää tilannetta tänne. Oon todella pahoillani että sulle piti käydä näin :( Itse olen kerran päätynyt aborttiin ja tuolloin tein lääkkeellisen keskeytyksen. Se oli kamalaa vaikka olikin oma päätös, joten en voi kuvitella mitä se on ollut sulle.

    Ihan kamalasti tsemppiä ja jaksamista, toivon vilpittömästi että saadaan kuulla hyviä uutisia mahdollisimman pian :) <3

    VastaaPoista
  2. Voi ei :(
    Olen pahoillani puolestasi. Se pettymys on niin valtava <3

    Ja ccytoteckien kanssa synnyttäneenä kaksi kertaa kaikki myötätunto sinulle <3 Kokemus on lähes sietämätön, kun tuloksena on vain viemäriin valuvat haaveet.
    Kaikkea hyvää sinulle toipumiseen tästä <3

    VastaaPoista
  3. Kiva kuulla, että tuo ikävä osuus alkaa olemaan takanapäin ja olet selviytynyt kivuista. Kuten kirjoitit, niin nyt vain suunnittelemaan uutta kertaa. Hyvä merkki, että kuitenkin tulit raskaaksi, joten toivoa onnistumiseen on. Paljon voimia <3

    VastaaPoista
  4. Olet ollut paljon ajatuksissani. Lämmin halaus ja paljon jaksamista ♥

    VastaaPoista
  5. Olen kovin pahoillani :( Paljon voimia ja tsemppiä <3

    VastaaPoista