14. elokuuta 2019

5. ja viimeinen inseminaatio - jatkosuunnitelmat?

Noniin. 5. yrityskierto on hyvässä käynnissä, tänään kp 13/dpo 0.
Maanantaina mulla oli follikkeliultra, illalla klo 23 pistin Pregnylin ja tänään oli inseminaatio.
Tämä inseminaatio oli viides ja viimeinen. Oli hyvä limakalvo ja hyvänkokoinen follikkeli. Ajoitus pitäis olla ihan napissa koska munasolu ei ollut vielä irronnut.

Mulla oli kovimmat ovulaatiokivut tähän mennessä. Eilen jo pregnyl alkoi tekemään oireita: kuvotusta, alavatsa- ja selkäjomotusta.  Yöllä en oikein saanut nukuttua, kun jostakin syystä kaikki pyöri mielessä ja jomotteli. No inseminaation jälkeen oli aivan kamala vihlova kipu oikealla alavatsalla josta follikkeli irtoaa/irtosi. Niin kauheen repivä puukottava kipu kävellessä, helpotti levossa. Nyt pystyy jo kävelemäänkin eli uskoisin ovulaation tapahtuneen iltapäivällä.

Jotenkin on kuitenkin epätoivoiset fiilikset tästäkin inseminaatiokerrasta ja katseet on aika lailla kohti ivf:ää. Olen joutunut työskentelemään henkisesti kovasti sen asian suhteen, että joudun oikeasti ivf hoitoihin, se on iso ja vaativa askel niin henkisesti kuin fyysisestikin. Palaan ivf suunitelmiin seuraavissa postauksissa.

Katsotaan miten tässä käy, taas olisi parin viikon piinat käsillä. Terolutit aloitan tukemaan kiertoa lauantaina. Wish me luck!

8 kommenttia:

  1. Valtavasti tsemppiä! Lueskelin eilen sun blogin läpi uudelleen pitkän tauon jälkeen, ja yllätyin ja ilahduin kaikista teksteistä, niin taloutta kuin lapsettomuutta käsittelevistä. Yksi iso syy miksi oma blogi on jäänyt piiiiitkälle tauolle, on nimittäin meidän lapsettomuushoidot - voiskin edes niistä ja niiden kustannuksista palata kirjoittamaan, sen verran arvokasta tietoa se voi jollekulle olla.

    Toivon sulle valtaisaa menestystä tähän inssiin, mutta jos ei onni osu kohdalle, niin pieneksi lohduksi voin kertoa että IVF ei ollut fyysisesti läheskään niin kamalaa kuin vuosi sitten pelkäsin. Nyt niitä on tehty kaksi, ja toisen jälkeen totesin että ensimmäisen "kauheus" perustui enemmän pelkoon ja jännitykseen kuin todelliseen kipuun tai epämukavuuteen. Henkinen puoli hoidoissa on väkisinkin rankka, kaiken sen toiveikkuuden ja epävarmuuden vaihtelussa. Toivottavasti sun ei tälle tielle enää pidemmälle tarvitse lähteä, vaikka jälki jo tehdyistä hoidoista ikuisesti mieleen jäisi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuukis kiitos kommentistasi! Ja kiitos tsempeistä. Olen aika henkisesti valmistautunut jo ivf:ään. Eniten pelkään sitä punktiota ja punktion jälkeistä olotilaa, mullahan on esim kuukautiskivut ihan sietämättömät ja punktiokin voi olla kivuliaampi kun endometrioosia löytyy joten jännityksellä odotan. Luotan kyllä siihen että punktiossa saa tarvittavan kipulääkityksen, mutta sitten sen jälkeen, miten siitä selviää... Mulla vei eilenkin ovulaatio jalat alta järkyttävän viiltävän kivun kanssa ja siellä oli vain yksi kunnon iso munarakkula kypsytetty inssiä varten. Entäs sitten kun niitä on yli 10?Oh my gaad..

      Hei onneksi olkoon lapsettomuushoidoista. Ihana kuulla että joku muukin käy tätä reittiä läpi. Voi että miten mielelläni kuulisin sun hoitopolusta ja kustannuksista! Kävittekö yksityisellä? Lyhyellä vai pitkällä kaavalla? Sattuiko olee menopur käytössä? Miten saitte munasoluja? Mihin päivään viljelitte? Raskauduitteko? :) <3

      NIin kuin huomaat kysymyksiä riittäisi :D Ei oo pakko vastata tähän jos meinaat tehdä postausta.

      Poista
    2. Haha, parempi varmaan vastata lääketieteellisiin kysymyksiin tässä, omaan blogiin sopii paremmin rahat ja yleisluontoisempi kuvaus hoidoista :D

      Molemmat IVF:t tehtiin lyhyeen kaavaan julkisella puolella, heteropari kun ollaan, ja stimulaatiolääkkeenä oli Gonal-F (eipä noiden lääkkeiden erot merkittävät ole, vaikka yksilöllinen vaste voi aina poiketa). Molemmilla kerroilla folleja kasvoi n. 15-20, mutta osa oli niin pieniä että tiedossa oli ettei kaikissa ole (kypsää) munasolua. Ekalla kerralla taidettiin saada 14 solua, joista 9 hedelmöittyi. Kolmepäiväisinä kaikki oli yhä mukana, ja tehtiin tuoresiirto, mutta loppuja jatkoviljeltiin epätasaisen laadun vuoksi. Hoitojen suurin järkytys sit koettiin kun kaikki loput meni roskiin, ei yhtään pakastuskelpoista alkiota. Sen käsittelyssä menikin sit aikaa, ja elämästä tippui paljon asioita (kuten blogit) pois. Eipä alkanut raskautta siitä tuoresiirrosta.

      Toinen IVF aloitettiin tammikuussa, folleja oli taas runsaasti ja saatiin muistaakseni 8 alkiota. Taas yksi 3-päiväisenä tuoresiirtoon ja loput jatkoviljelyyn - tällä kertaa blastoja saatiin pakkaseen 3, mikä oli ihanan normaali tulos <3 Epäilys oli, että onko meidän alkioissa oikeasti jotain vikaa, mutta ilmeisesti ekan hoidon tulos oli vaan todella huonoa tuuria. Tuoresiirrosta sain plussan, mutta se jäi kemialliseksi raskaudeksi (et tiedä kuin vihlaisi sun hcg 26, ihan hyvä etten sillon ollut lukemassa ja kertomassa että meidän tulos dpo 16 oli 30 ja miten kävi...).

      Pakastesiirtoja tehtiin sit maaliskuussa ja huhtikuussa ilman välikiertoja, ja huhtikuun siirrossa plussasin uudelleen - tällä kertaa hcg oli 96, vain neljä yksikköä alle sen että hoitaja olis vaan onnitellut ja varannut varhaisultran. Sen sijaan sain kontrollilabran ja vapun jälkeen tiedon että kemiallinen sekin oli.

      Viimeisen pakastealkion siirto piti olla juhannuksen tienoilla, mutta se sitten peruuntui kun ajoitus olisi ollut juhannusaatto... Oli muuten ensimmäinen toimenpide mikä meillä peruuntui pyhän tai viikonlopun takia. Tässä kohtaa kuitenkin kohtalo puuttui peliin raskaalla kädellä, ja mä tein kaikesta huolimatta positiivisen testin kesäkuun lopussa, ekaa kertaa ikinä siis spontaani raskaus, yritystä oli takana tuolloin yli 2,5 vuotta. Nyt mennään rv 11 ja odottelen kauhulla seuraavaa ultraa, että onko tää oikeasti totta eikä tätäkin viedä meiltä :/

      Punktiopelkoa voin koittaa vähän lievittää: ne kipulääkkeet mitä siinä saa suoraan suoneen on todella, todella hyviä! Yksityisellä saa myös halutessaan rauhoittavan ennen toimenpidettä, ja kipulääkitystä tarvittaessa jatketaan punktion jälkeenkin sekä suoneen että suun sisään. Endometrioosi ikävästi lisää kyllä riskiä kipuihin, ja myös tulehdukseen jos joutuvat punktioimaan endometriooman läpi, mutta ei se oo mikään itsestäänselvyys. Sinänsä positiivista on, että punktiokierrossa varsinaisia ovulaatiokipuja ei tule, mutta vatsa voi olla kyllä tosi arka jo ennen ja etenkin jälkeenpäin. Arkuus ja kävelykipu on kuitenkin ehkä helpompi sietää kuin aktiivinen, voimakas kipu, eli lepoon kannattaa panostaa!

      Poista
    3. Ihanaa! KIitos ihan superpaljon kattavasta selitystä. Elin kertomuksen kanssa vaihe vaiheelta mukana <3 Otan niinkovasti osaa kemiallisten takia. Iha epäreilua. Mut mitä! Ihan mahtavaa että luomuplussa pärähti ja oot jo noin hyvillä viikoilla! Onneksi olkoon!!!

      Joo mäkin luotan siihen et kipulääkkeet (ja rauhoittava jota kuulema saa tosiaan) on niin hyvät että pärjään. Lähinnä jänittää päivät ennen ja jälkeen koska mulla on silleen fyysisesti raskas työ jossa joutuu tehdä välillä nopeitakin liikkeitä. No, jos ihan mahdottomaksi menee niin pakkohan se vaan on jäädä saikulle.

      Poista
  2. Tunnistan hyvin nuo ivf-pohdinnat. Me ollaan puolison kanssa julkisella puolella hoidossa, aloitettiin kylläkin yksityisellä. Nyt reilu kaksi vuotta yritystä takana. Jos ei tästä kierrosta tärppää, niin seuraavasta tulisi sitten ilmoittautua ivf:ään. Joutunut melko paljon ajatustyötä tekemään sen kanssa, että ivf on nyt sitten se viimeinen vaihtoehto. Toisaalta toiveikas olo, mutta välillä hiipii pelko siitä että entä jos tämäkään keino ei tuo meille toivottua tulosta… Toki fyysinenkin puoli mietityttää juuri kipujen suhteen. Itsellä lähes joka kierrossa kovat oviskivut ja vihlonnat. Myös aiemmin tehty aukiolotutkimus tuntui melkoisen kivuliaalta. Mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsen saadakseen.
    Paljon tsemppiä vikaan inssiin ja ihanaa alkavaa syksyä! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos kommentista! Ja tsemppiä teillekin. Samoja ajatuksia itselläni, kyllä sitä pitää vaan käsitellä jotenkin että keinohedelmöitys on enää se vaihtoehto. Jotenkin jopa kolahtaa itsetuntoon ja naiseuteen.

      Toivotaan että teidänkään ei tarvitsisi ivf:ään päätyä. Tsemppiä kaikkeen ja hei tuu kertomaan kuulumisia =)<3

      Poista
  3. Paljon paljon tsemppiä ja mä pidän nyt peukut ja varpaatkin pystyssä, että tällä kertaa onnistaisi ja pieni jäisi pysyvästi mukaan ♥ Piinaan mukana!

    VastaaPoista