29. tammikuuta 2020

Yhden vanhemman perhe - kelan tuet



Kopioitu Kelan sivuilta:
 

Äiti voi saada vanhempainpäivärahaa 54 arkipäivää pidempään silloin, kun lapsen isyyttä ei ole vahvistettu eikä äidillä ole avio- tai avopuolisoa, jolla olisi oikeus isyysrahaan.

Oikeus koskee myös yksin adoptoivaa naista.

Äidillä voi olla oikeus pidennykseen ainoastaan silloin, kun ensimmäinen vanhempainpäivärahapäivä (esim. äitiysrahapäivä) on 1.4.2019 tai myöhemmin.

Lapsiperhe, jossa on yksi vanhempi, saa muita Kelan tukia usein korotetusti. Voit saada:


Nyt kun 154 päivää (22+0) raskautta on takana  voi alkaa pikku hiljaa hakemana kelan tukia kunhan myös raskaustodistuksen saa neuvolasta. Itsellä tämä kyseinen neuvolakäynti on 22+5.

Olen tutustunut suurpiirteisesti siihen minkälaisia tukia voi äitiyslomalla saada, ja miten yksinhuoltajuus tulee vaikuttamaan tukiin. Positiivisia asioita oli juurikin tuo pidennetty vanhempainpäivärahakausi, yksinhuoltajakorotus, elatustuki ja toki myös rajat yleiseen asumistuen saamiseen lapsen myötä nousee.

Olen tehnyt alustavia laskelmia siitä, että kuinka paljon noin käteen jää kuukaudessa äitiyspäivärahalla ja vanhempainpäivärahalla. Minulla maksaaa työnantaja myös palkkaa ensimmäiset 72 arkipäivää. Olen tehnyt myös alustavia laskelmia siitä onko vanhempainpäivärahan jälkeen vielä mahdollista jäädä kotiin yksinhuoltajana, koska tuntuu kovin ahdistavalta lähteä töihin (varsinkin 3 vuorotyöhön) kun lapsi on hieman alle 1 v.

Tulen tekemään tässä kevään mittaan postauksen siitä, että kuinka paljon mikäkin tuki on minun kohdallani ja tekemään myös alustavaa budjettia rahankäytöstä kuinka sitä tulen jakamaan. Tää on oikein mielenkiintoista ja odotan innolla, toki ennen päätöksiä niin laskelmat ovat noin laskelmia, mutta kuitenkin. Vähän suuntaviivoja.



23. tammikuuta 2020

Raskausviikko 22 käynnissä, iso merkkipaalu lähestyy!


Taidan aloittaa jokaisen raskausviikkoraportin sanoilla "tuntuu niin hurjalta, että voin jo sanoa olevani X-viikolla". Mutta kun se vaan tuntuu. Nyt on käynnissä raskausviikko 22, tänään on 21+1. Kuuden päivän päästä on iso merkkipaalu jälleen kerran. Moni asia muuttuu.

Kun 22 raskausviikkoa (eli 154 päivää raskautta) tulee täyteen niin:
  • olet oikeutettu kelan äitiyspäivärahaan ja äitiysvapaaseen
  • jos vauva syntyy, kyseessä on synnytys ja vauva kirjataan syntyneeksi
  • vauvan kuollessa kohtuun ei kyseessä ole enää keskenmeno vaan kohtukuolema
Tästä merkkipaalusta on vielä muutama päivä siihen, että aletaan antamaan aktiivista hoitoa vauvan pelastamiseksi. Puhutaan kuitenkin siitä myöhemmässä postauksessa.

Mutta mennään itse asiaan eli mitä tällä hetkellä tuntuu?  No ehdottomasti enemmän liikkeitä kuin aikaisemmin! Ja se jos mikä tuntuu aivan mahtavalta. Päivittäin vaihtelee, mutta nyt jo tuntuu useammin liikkeitä kuin aikaisemmin, joskus voi tulla jopa ihan liikesarja.

Turvotus lisääntyy selkeästi pitkään joko jaloilla ollessa tai istuessa. Pari koulutuspäivää oli alkuviikosta ja tuntui että jalat turposi ihan kunnolla 8h istumisen jälkeen, toiseen päivään laitoinkin sitten tukisukat jalkaan. Nälkä kurnii mahassa melko useasti. Valkovuoto edelleen runsasta, jopa taas pikkuisen runsaampaa. Alkuviikosta oli todella flunssainen olo, ei onneksi ainakaan kuumetta noussut.

Nyt olen nauttinut parista vapaapäivästä ja huomenna taas pitäisi aloittaa kunnon työputki. Saa nähdä miten pitkään sitä sitten loppujen lopulta jaksaa olla töissä. Toisaalta töissä päivät menevät paljon nopeampaa tahtia kuin kotona miettiessä ja maatessa, joten siinä mielessä kiva olla töissäkin. Tahti vaan usein on niin kovaa, ettei ehdi edes syömään. Nyt olen kyllä väkisinkin ottanut itselleni ne välit, on pystyttävä hetken hengähtää aina jossakin kohdassa.

Onko teillä jotain postaustoiveita raskaudesta? Mitä haluaisitte kuulla? Oon jotenkin niin onnellinen siitä, että mulla on tää blogi. En oo oikeastaan minnekään muualle jaksanut kirjoitella raskaudesta kuin blogiin ja instagramiin joten tää on ihan erinomainen muisto ja päiväkirja itsellekin kaikenlaisista oireita. Vauvakirjaa olen alkanut pikkuhiljaa uskaltaa täyttää ja toki sinne myös ne tärkeimmät asiat on tullut kirjattua ylös. Vauvakirjat vaan on raskauden osalta aika suppeita.

20. tammikuuta 2020

Raskauden puolivälin päivitys - tunnen liikkeitä!

Täällä ollaan jo hieman yli puolivälissä. Viime keskiviikkona tuli täyteen tasan 20 viikkoa eli 20+0. Tuntuu aivan mielettömän hyvältä sanoa, että raskausviikot alkaa jo kahdellakymmenellä. Yksi suuren suuri etappi on nyt saavutettu ja yksi iso taakka on tippunut harteilta. Vielä on monta isoa etappia tässä välissä ennen kuin vauva saadaan syliin asti mutta nyt ollaan jälleen kerran lähempänä.

Vatsa on alkanut pyöristymään aivan erilaiseksi eli vauvamahaksi nyt selvästi. Se oikeastaan pompsahti esiin Pariisin matkalla ja luojan kiitos otin mukaan äitiyshousut. Ei nimittäin ollut enää yhtään mukavaa pitää muita housuja jalassa kun tähän oloon tietysti lisätään vielä matkaturvotus. Matka itsessään meni todella kivasti ja oli todella rentouttava, sain aika hyvin jätettyä huolen ja stressin pois matkasta. Ainut mikä tietysti vähän tuotti päänvaivaa oli syöminen tässä ihanassa ilmakuivatun lihan ja tuoreiden juustojen maassa. Voi kuinka olisikaan tehnyt mieli serranon kinkkua ja brie-juustoa! Ah! Mutta sitäkin ihanempaa on kantaa omaa pientä ihmettä kohdussaan.

Omaa pientä ihmettä, joka itseasiassa on alkanut hieman potkimaan niin että äitikin sen tuntee! Olen joitakin yksittäisiä tuntemuksia tuntenut aikaisemminkin, mutten ole voinut olla varma onko se vauva vai suolisto. Nyt olen aika varma siitä että tämä kuplinta ja muljunta oikeastaan aina samaan aikaan aamusta ja illasta on vauvan teettämää liikettä. Olen niin onnellinen. Heti kun tuntee tämän tutun muljasun tulee ihana lämmön tunne siitä että kaikki on hyvin <3 Mutta onhan se outoakin, ihminen liikkuu minun sisälläni! Minulla oli jännä "pelko" ennen raskautta siitä että vauvan liikkeet tuntuisivat jotenkin epämiellyttäviltä ja pelottavilta, en tiedä miksi.

Päällimmäiset oireet ovat tällä hetkellä:
  • pissalla ravaaminen, erityisesti iltaisin koko ajan ja öisin 3h välein, mutta myös päivällä nykyään aika lailla väh tunnin välein
  • jomotusta alavatsalla, nivusissa ja reisissä silloin tällöin
  • ajoittaista vihlovaa kipua jommalla kummalla puolella vatsaa/kylkiä
  • Hassu "napakipu", johtuneeko siitä että kohtu on nyt navan korkeudella. Napa tuntuu myös työntyvän pikkuhiljaa ulospäin
  • töissä jatkuva päänsärky, mutta ei muuten
  • lapaluiden välissä, hartia ja niska särky, veikkaan että uudistuneet nukkuma-asennot nyt rasittavat uudella tavalla kehoa

17. tammikuuta 2020

Rakenneultraäänitutkimus ja vauvan sukupuoli!


Noniin! Takana on kauan odotettu ja kauan pelätty rakenneultraäänitutkimus. Se tehtiin minulle tasan raskauden puolivälissä viikkojen ollessa 20+0 siis. Minua jännitti aivan tuhottoman paljon aamulla. Vastaanottoaika oli hieman myöhässä joten piti odottaa vielä ekstra 15 minuuttia ja tuntui että sydän hyppää kurkusta ulos.

Monet ajattelee että rakenneultra on vain kiva katsaus vauvaan ja vihdoin saa tietää sukupuolen. On se sitäkin, mutta se on myös hyvin tärkeä etappi raskauden aikana. Rakenneultrassa selvitetään onko kaikki tärkeät rakenteet kunnossa. Ultrassa katsotaan sykkeen löytymisen lisäksi mm. aivot ja niiden rakenteet, sydämen rakenteet ja että isot suonet ovat oikeassa paikassa ja risteytyvät oikein, löytyy virtsarakko ja munuaiaiset, vatsalaukku, napanuorasta katsotaan virtauksia ja että nähdään 3 suonen näkymä, raajat tarkistetaan, huulihalkio voidaan nähdä, vatsanpeitteiden ehjyys tarkistetaan, selkärangan sulkeutuminen ja ehjyys. Paljon siis erilaisia asioita. Saatoin jotain unohtaakin.

Lisäksi toki tarkistetaan istukan paikka. Oma istukkani sijaitsee kohdun etuseinämässä eikä ole kohdunsuun päällä. Etuseinäistukka monesti vaimentaa liikkeitä ja itsekin olen vasta nyt alkanut tuntemaan jotain pientä liikuskelkua. Lisäksi tarkistetaan lapsivedenmäärä. Ja hei joo, tehdään myös painoarvio. Painoarvio tehdään näillä viikoilla mittaamalla reisiluun pituus FL, vatsanympärys AC sekä päänympärys HC jolloin saadaan jonkinlainen keskiarvopaino. Oma pienokaiseni vastasi hyvin viikkoja ollen n. 330g.

Itselläni onneksi kaikki vaikutti hyvinkin normaalilta. Löytyi kaikki rakenteet mitä pitikin. Sydäntä ja aivoja vauvan asennon vuoksi jouduttiin ultraamaan pikkuisen normaalia pidempään. On siis hyvä varata reilusti aikaa ultraäänitutkimukseen mennessä, itselläni meni n. 35 minuuttia. Joillakin on saattanut mennä vieläkin pidempään kun vauva ei ole suostunut yhteistyöhön. Joskus joudutaan tekemään uusintaultra kun jotkut rakenteet on jäänyt piiloon asennon takia tai ei olla varmoja onko ne ok.

Lisäksi toki selviää usein sukupuoli, joka on melko varma tässä vaiheessa raskautta ultraäänellä katsottaessa. Toki niitä yllätyksiäkin voi tulla ja sukupuoli onkin toinen vauvan syntyessä. Itse sain sukupuoliveikkauksen jo aikaisemmin ultrassa rv 18 ja nyt uudestaan rakenneultraäänessä ja molemmissa tulos oli sama. Näyttäisi siis siltä että minulle on tulossa oma pieni suloinen ihana tytär! Olen niin innoissani.

Jos muuten muistat aikaisemman postaukseni "old wife tales" arvuutteluja sukupuolesta (voit lukea sen täältä.) Niin sen mukaan minulle oli tulossa tyttö. Oma fiilikseni oli myös koko raskauden ajan hyvin vahvasti tyttö. Jännittävää! On jotenkin ihan mieletöntä, että pääsee nyt luomaan suhdetta tähän tyttöön jotenkin syvemmin ja miettimään nimeä. Se onkin vaikea projekti!

Erityisesti olen kyllä niin onnellinen että tässä oli kaikki kunnossa. Tämäkin on ollut yksi etappi ja jälleen kerran voi huokaista. Edelleen mennään "normaalina raskautena". Kaikki on hyvin.

15. tammikuuta 2020

Kaksplussan verkostobloggariksi! Kuka minä olen?


Minulla on tänään ilo ilmoittaa, että minusta on tullut osa Kaksplussan blogiverkostoa. Tänä vuonna 2020 minulla on haaveena panostaa bloggaamiseen ja instagramin tekoon paljon enemmän kuin aikaisempina vuosina. Lukijamäärät ja seuraajat ovat pikkuhiljaa kasvussa ja toivon, että tämä verkostojäsenyys avaa minulle uusia polkuja ja toisaalta taas levittää tietoa itsellisestä äitiydestä. Olen kovin innoissani tästä ihanasta mahdollisuudesta ja tilaisuudesta tuoda itsellistä äitiyttä ja yleensäkin lapsettomuutta, lapsettomuushoitoja julkiseksi.

Haluan tehdä tähän tällaisen pienen esittelyn sillä luulen, että verkostoon liittyminen saattaa tuoda blogiini sellaisia lukijoita, jotka eivät tiedä minusta vielä oikeastaan mitään. Tämä blogini alkujuuret ovat itseasiassa kaikkialla muualla kuin lapsettomuudessa ja perhebloggauksessa. Alunperin aloitin blogin kirjoittamisen talousasioista. Ajattelin, että tämä on säästö- ja sijoitusblogi. Ensimmäiset puoli vuotta se olikin ja on toki sitä edelleenkin, mutta ei ehkä niin suuressa määrin. Minua kiinnostaa kovasti sijoittaminen ja toivon että taloustilanteen tasoituttua se on taas paremmin mahdollista. Nyt talouspuolella lähinnä keskityn lapsettomuushoitojen takaisinmaksuun ja vauva-arjesta selviytymiseen.

Olen siis 26-vuotias pääkaupunkiseutulainen itsellinen tuleva äiti. Itsellinen äiti tarkoittaa sitä, että olen raskaana yksin ilman puolisoa ihan suunnittelusti. Aloitin joulukuussa 2018 lapsettomuushoidot yksitiysellä lapsettomuusklinikalla haaveenani perustaa perhe. Aina suunnitelmissani ei ole ollut perheen perustaminen yksin, mutta koska sopivaa puolisoa ei ole löytynyt ja haave lapsesta kävi kovin suureksi, päätin lähteä projektiin yksin. Se oli ollut jo useita vuosia mielessäni vaihtoehtona.

Blogini kertookin oikeastaan viimeisen vuoden ajan matkastani lapsettomuushoidoissa. Matka oli paljon pidempi ja raskaampi kuin osasin kuvitellakaan. Hoidot aloitettiin luomukierron inseminaatioilla ja päädyttiin lopulla täyden lääkityksen keinohedelmöityshoitoon. Vuosi oli hyvin rankka sekä henkisesti että fyysisesti kuten myös taloudellisesti. Kaikki kuitenkin palkittiin syyskuussa kun tein positiivisen raskaustestin 1. ivf hoitokierroksesta.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin ja olen puolivälissä raskauttani. Tänään oli rakenneultra ja tulen kertomaan siitä lisää seuraavassa postauksessa. Tulevaisuudessa blogissani tulee olemaan paljon raskaus- ja vauva-aiheisia postauksia kuten myös talouspostauksia. Voi olla että avaan myös omaa elämääni tarkemmin kun raskaus on nyt julkistettu omalle perheelle ja tuttaville. Tähän asti olen pysynyt hyvin anonyyminä enkä oikein ole vielä päättänyt tullako esiin enemmän vai ei. Se jää nähtäväksi.

Ihanaa, että olet löytänyt blogiini ja toivottavasti jäät seuraamaan matkaani jatkossakin! Ja vanhoille lukijoille, ihanaa että jaksatte tukea matkaani yhä edelleen!

PS. Tulethan seuraamaan minua myös instagramiin nimimerkillä: yksinlapseton
Siellä reaaliaikaisempaa päivitystä raskaudesta!

10. tammikuuta 2020

Raskausviikko 20 - keskenmeno ja lapsettomuus jättää arpensa

Ajatella että kohta, ihan kohta, ollaan puolivälissä, jonne en ikinä uskonut pääseväni. Tää on ollut jotenkin emotionaalisesti raskas viikko. Ollaan jo jotenkin niin lähellä sitä, että vauvaa voidaan pelastaa, mutta silti vielä niin kaukana. Koetan muistaa hengittää ja ottaa rauhassa ja mennä päivä kerrallaan. Nyt otan rauhassa ensin 5 päivää eteenpäin ja sitten annan itselleni luvan juhlistaa puoliväliä. Se on  jo hieno saavutus.

Lapsettomuus, keskenmeno ja menetys jättää arpensa. Ei niiden jälkeen voi vain nauttia ja olla onnellinen ja unohtaa kaikki mitä on tapahtunut tai voi tapahtua. Ei vaikka kuinka sanoisi toiselle että "hei relaa nyt jo". Monet jotka näin sanoo ei oo ite kokenut mitään menetystä.  Tiedän, että siellä lukee paljon sellaisia ihmisiä jotka voi jakaa nää tunteet. Tiedän myös, että siellä lukee blogiani vielä sellaiset, jotka taistelee lapsettomuuden kanssa ja pohtii, että "tekisin mitä vain että saisin olla tuossa pisteessä". Niin minäkin olen pohtinut. Voi rakkaat, mä niin toivon että te pääsette kokemaan tän. En ole unohtanut teitä. Mutta ei se jännitys tosiaan piinaviikkoihin lopu ja ole sen jälkeen ruusuista vauvahuumaa. Pelko seuraa.

Mutta ihania asioita on myös raskaus täynnä. Tänään tunsin taas doppleroidessani liikkeitä. Olen nyt muutamana aamuna tuntenut jonkin verran muljuntaa vatsassa, ei ole aina selvää onko se liike vai ei, mutta muutamia aivan varmoja töytäisyjä olen tuntenut. Se on ihanaa. Se aina hämmentää, että minun sisällläni kasvaa ihminen. Pieni ihminen.

5 päivää rakenneultraan. Toivon niin kovasti, että kaikki on hyvin pikkuisella. Sen jälkeen ajattelin myös julkaista sukupuolen, jos se on sama kuin 1,5 viikkoa sitten veikattiin.

Tää viikko on ollut rentouttava. Oon saanut olla kotona ja tehdä vain niitä asioita, joita olen jaksanut tehdä. Olen käynyt ystäväni kanssa kylpylässä ja syönyt hyvin. Huomenna lähden pariisiin kahdeksi yöksi, matka on varattu jo kauan sitten. Vähän jännittää taas mahan kanssa lähteä reissuun, mutta eiköhän kaikki hyvin mene!

Tämän viikon oireita: paineentunne, lantionpohja taitaa venyä ihan kunnolla, jatkuvaa pissahätää. Väsymys. Päänsärky on pysynyt sairaslomalla poissa. Tällä viikolla onkin taisteltu ja hoidettu enemmän psyykettä kun fyysistä vointia.

3. tammikuuta 2020

Raskausviikko 19 ja 1. neuvolalääkäri


 Täällä mennään kivasti jo raskausviikolla 19 eli viikkoja on kasassa tänään 18+2. Kahden viikon päästä ollaankin ihanasti jo puolessa välissä. Odotan sitä niin kovasti. Millaisia oireita sitten tässä viikon aikana on ollut?

Olen ihan saamattoman väsynyt niin kuin jo aikaisemmin kirjoitin.  Lisäksi valkovuoto on runsasta ja välillä jopa pelottaa että vedet lorahtaa housuun kun sitä tulee niin runsaasti ja kirkkaana. Mutta kyllä se valkovuotoa on.  Vaikka tiesin että raskausaikana valkovuoto on yleensä runsasta niin en osannut kuvitellakkaan että se voi olla NÄIN runsasta. Lisäksi toki koko ajan vieläkin jännittää että eihän siellä ole verta seassa. Ei  ole ollut.

Tässä nyt muutamana päivänä on ollut aikamoisia kohdun kasvukipuja. Semmosia hetkellisiä viiltävieä ja repäseviä kipuja alavatsalla sivuissa ja reisiin heijastuen ja sitten myöskin semmosta jatkuvaa jomotusta nivusissa ja reisissä. Kurjan tuntuista. Päätä särkee aika usein, sekin tyypillinen raskausoire. Välillä joutuu ottaa panadolia, se onneksi auttaa, mutta en sitäkään haluaisi joka päivä syödä. Leposyke on selkeästi korkeampi, n. 90 pintaa. Hengästyttää herkemmin. Pissattaa jatkuvasti. Nyt jo! 

Tänään oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Neuvolalääkärin seurana oli harjoitteleva yleislääkäri joka oli siirtymässä neuvolalääkäriksi. Ensin normaalisti otin verenpaineen ja painon. Kummatkin pysyneet lähtötasoissa. Sitten stixasin pissan ja ei protskuja eikä sokeria. Hyvä näin. Sitten neuvolalääkärillä juteltiin, oli ihan tosi ihana lääkäri! Pointsit hänelle. Sain sairaslomaa pyytämättä, hän itse sitä ehdotti kun juteltiin väsymyksestä ja työstressistä. Nyt mulla on 5 päivää saikkua ja sen jälkeen viikon talviloma joten oikein kiva kahden viikon hengähdystauko tulee tähän väliin, ehkä sitä nyt jaksaa sitten taas muutaman viikon pakertaa.

Sitten neuvolalääkäri pyysi lupaa tehdä sisätutkimus näin harjoituksen vuoksi tälle toiselle perehdytyksessä olevalle lääkärille. Olin ajatellut etten halua sisätutkimusta turhaan ollenkaan, mutta no päätin sitten kuitenkin antaa sen tehdä kun ei oo ollut mitään vuotoja ja kohdunsuu ollut kiinni. Kiinni ja kiinteä se oli edelleen. Toivottavasti ei tuu mitään vuotoja näin jälkikäteen siitä.
Katsottiin myös vähän ultralla harjoitusmielessä. Siellä se pikkunen oli pää alaspäin.

Siinäpä sitten oikeastaan se käynti oli, ei ollut kummosempia asioita itsellä mielen päällä joten nopea käynti. Ainiin ja sykkeet toki kuunneltiin, ne oli normaalit välillä 140-150.

Eilen kävin muuten myös ultrassa yksityisellä ja sain ihanasti taltioinnin tikulle. Videota ja kuvia. 3D:nä myös. Oli aivan ihana ultra! Ja sukupuolikin selvisi, siitä lisää ensi postauksessa! <3

1. tammikuuta 2020

2020 mullistaa elämäni

2020 tulee olemaan elämässäni aikamoinen mullistus. Minusta toivottavasti tulee äiti ja se tulee muuttamaan koko loppuelämäni eikä pelkästään vuotta 2020. Ihanaa on myös se, että toivottavasti tästä vuodesta olen töissä vain 3-4kk ja lopun vauvan kanssa kotona.

Nimittäin olen tietyllä tavalla aivan loppu työhöni tällä hetkellä. Olen herännyt viimepäivinä siihen, että vuonna 2019 en ole oikeastaan tehnyt kauheasti yhtään mitään muuta kuin töitä. Ja kaiken lopun ajan ollut väsynyt ja uupunut. Toki lapsettomuushoidotkin verottivat voimia, mutta suurin voimieni verottaja on kyllä ollut rankka työ. Valmistuin vuonna 2018 joulukuussa ja luulin että ala ja varsinkin saamani työpaikka olisi sellainen jossa viihtyisin ja olisin vihdoin oikealla alalla.

Alalla on kuitenkin kauheasti kaikenlaista epäkohtaa. Lisäksi työtahti on säästösyistä välillä ihan järkyttävää. Palkka on huonoa ja työolot melko olemattomat. Ei ole ollenkaan varmaa ehtiikö syödä tai käydä vessassa. Joka päivä tarvittaisiin lisätyöntekijöitä kun on puutosta. Ylitöitä sais tehdä vaikka millä mitalla, mutta kun ei jaksa, ja sitten kun ei jaksa niin kokee huonoa omaa tuntoa.  Varmaan jo aika helppo arvata mistä alasta on kyse?

Heräsin siihen että niin. No oma päätöshän se on että tällä alalla ollaan. Oma päätöshän se on että olen väsynyt. Pitää siis muuttaa jotain elämässä. Olen herännyt useastikin siihen että on murheellinen ja epäoikeutettu olo mutta itsehän olen tehnyt valintani. Olen valinnut tietoisesti kolmivuorotyön jossa ollaan yöt ja pyhät töissä. En halua sitä vauva/lapsiarkeen. Haluan että lapsi voi luottaa, että ainut vanhempi on kotona jouluna ja pääsee kevätjuhlaan ja tanssiesitykseen.

En siis ollenkaan tiedä mitä teen äitiysloman jälkeen. Toivon että äitiyslomalla ajatukset selkiää ja löydän jonkun sopivan ratkaisun tähän ongelmaan. Haluan jaksaa arjessa. Haluan tehdä elämästäni oikeasti omannäköisen enkä vain puhua siitä.

Oikein antoisaa uutta vuotta kaikille! Minkälaisia uuden vuoden suunnitelmia sinulla on?

Ps. Tänään vaihtui raskausviikko 19!