30. maaliskuuta 2020

55 siivous- ja järjestelyvinkkiä kotikaranteeniin tai äitiyslomalle


Tässä kun itse pohtii, että todennäköisesti tulee olemaan kotona äitiyslomaan saakka ja vauvan syntymään saakka niin miettii että mitä kaikkea sitä tekisikään nyt kun on oikeasti aikaa. Päätin sitten tehdä listan ja jakaa sen teillekin. Toivottavasti tässä on jotain tekemisen tynkää teillekin. Kaikki ei ole välttämättä niin "kivaa", mutta joka tapauksessa tekemistä. Tämä on myös hyvä lista jos haluaa vaikka saada kodin ja elämänsä tiptop järjestykseen ennen vauvan syntymää. Laittakaahan myös kommenttia jos jotain tärkeää puuttuu!

Siivous ja järjestely

1. Imuroi
2. Pese lattiat
3. Pyyhi pölyt myös sellaisista paikoista joista et ehkä aina (kodinkoneiden ja kalusteiden takaa/alta/sivuilta, listat, korkea hyllyt, hyllyjen päälliset, kodinkoneet, inhottavimmatkin nurkat)
4. Pese ikkunat
5. Pese seinät ja katto
6. Tutustu konmarimetodiin
7.  Käy läpi kaikkien huoneiden kaikki kaapit ja pese ne sisältä ja ulkoa

Kylpyhuone

8. Pese kylpyhuoneen kaakelit ja suihku (ja sauna)
9. Vaihda pyyhkeet
10. Karsi huonoksi menneet pyyhkeet tai siirrä ne siivouskäyttöön
11. Vaihda wc harja ja pese wc pytty
12. Pese suihkuseinä/koppi jos sellaisen omistat (tähän otetaan muuten hyviä vinkkejä millä saa seinän taas kirkkaaksi)
13. Putsaa ilmastointikanavat
14. Puhdista viemärit ja laita putkireiskaa tarvittaessa
15. Pese pyykinpesukone

Kasvit ja puutarhurointi

16. Huolla kasvisi ja vaihda mullat sekä ruukut tarvittaessa.
17. Jos omistat puutarhan tai palstan tms. laita se kevät kuntoon
18. Leikkaa uudet imupinnat ja vaihda vesi leikokukkiin
19. Tee inventaario ruukuista ja maljakoista, laittaisitko jotain kiertoon tai onko kaappiin kerääntynyt likaisia ruukkuja ja maljakoita jotka vois kesää varten pestä?
20. Laita siemenet itämään kesää varten
21 . Tilaa lisää kasveja, siemeniä, kukkia verkosta kotiin jos mahdollista

Vaatteet ja vaatekaapit

22. Käy läpi kaikki vaatteet ja laita kiertoon tarpeettomat/väärän kokoiset
23. Käy läpi kaikki kengät
24. Siirrä oikean kauden vaatteet paremmin saataville ja ne joita ei enää tarvitse niin pois
25. Käy läpi sukat ja alusvaatteet, reikäiset ja nuhjaantuneet pois
26. Jos haluat hifistellä, tutustu pystyviikkaukseen
27. Jos pitää ommella rispaantuneita taskunpohjia tai laukun pohjia niin tee se!
28. Lakkaa ja huolla kengät ja vaihda rispaantuneet kengännauhat

Eteinen

29. Käy läpi eteisen lipasto/jokarojun kaappi
30. Käy läpi ulkovaatteet ja siisti eteisestä tarpeettomia vaatteita pois jotta saat lisää tilaa
31. Puhdista kengät
32. Puistele matot ja laita tarvittaessa pesuun
33. Käy läpi pipot, hanskat, kaulurit ja kaulahuivit ja laita tarpeettomat eteenpäin

Keittiö

34. Käy läpi ruokakomero/kuiva-ainekaapit ja poista vanhat sekä tee inventaario mitä puuttuu
35. Käy läpi maustehylly ja tee inventaario
36. Käy läpi, pese ja järjestele keittiövälineet
37. Pese ja puhdista astianpesukone
38. Vaihda puhtaat siivousvälineet keittiöön ja keittiöliinat
39. Puhdista veitsitukki ja teroita veitset
40. Kiillota jos joku hieno kakkulapio tai muu tarvitsee kiillottamista ja puhdistusta
41. Pese roskisastiat ja tyhjennä roskikset

Makuuhuone

42. Vaihda lakanat
43. Pese/tuuleta tyynyt ja peitot, vaihda uusiin tarvittaessa
44. Pese patjansuojus/petauspatja
45. Tuuleta patjat jos mahdollista
46. Katso makuuhuoneesta läpi kaikki kaapit, yöpöydät ja puhdista huolla ja tyhjennä ja järjestele
47. Vaihda järjestystä jos haluat
48. Tsekkaa lakanavarasto, onko karsittavaa tai jotain mitä pitäisi hankkia

+ muutama yleisvinkki vielä:

49. vaihda verhot
50. vaihda koristeet
51. puhdista/vaihda taulut
52. silitä kodintekstiilit jos ne ovat ryppyisenä kaapissa
53. vaihda paristot
54. siivoa siivouskaappi ja tee inventaario, vaihda imuriin pölypussi
55. tsekkaa että palohälytin on toiminassa ja kodista löytyy tarvittavat paloturvallisuusvälineet!

27. maaliskuuta 2020

Raskauspäivitys rv 30 - raskausdiabetes ja yksinäinen loppuraskaus

Olen nyt toista viikkoa töistä sairaslomalla ja todennäköisesti sairaslomani tulee jatkumaan äitiysloman alkuun asti. Lisäksi Suomessa vallitsevan poikkeustilan vuoksi tulen tosiaankin siis olemaan varmaan seuraavat 10 viikkoa kotona yksin. Tää pari viikkoa on mennyt ihan siedettävästi mutta pikku hiljaa alkaa tuntumaan ajatus siitä että olisi ainakin seuraavat pari kuukautta yksin kotona raskauden loppuvaiheessa kaikkine ajatuksineen niin tuntuu melkoiselta. Uudenmaan rajojen sulkeminen estää myös perheeni kanssa tapaamiset. Lähimmät ystäväni ovat joko töissä (terveydenhuollossa), karanteenissa tai sairaana ja muutenkin turhia tapaamisia pitää nyt yrittää välttää.

Koetan kovasti miettiä mitä kaikkea voin tehdä sen eteen ettei yksinäisyys ala ahdistamaan liikaa. Tavoitteena on käydä päivittäin pienellä happihypyllä, pitää kiinni säännöllisisti ruokailuajoista ja tehdä jotain muutakin kun loikoa sängyssä päivät pitkät, koska siloin se aika vasta tuntuukin pitkältä. Päivä kerrallaanhan se on vain mentävä, ei siinä muukaan auta. Onneksi on myös sosiaalinen media, tämä blogi ja ystävät puhelin päässä. Kaikilla tosin on myös oma elämänsä, joten en viitsi koko ajan vaivata ystäviänikään puheluilla ja viesteillä. Kaikilla on tällä hetkellä ymmärrettävästi aika rankkaa.

No mitä raskauteen kuuluu? Alkuviikosta minulla oli käynti neuvolassa raskausdiabeteksen takia. Eli te jotka ootte seuranneet minua instagramissa tiedättekin jo (kannattaa muuten seurata, koska päivitän sitä ajantasaisesti päivittäin: yksinlapseton), että toisessa sokerirasituksessa sain raskausdiabetesdiagnoosin. Ensimmäisen tunnin arvo oli patologinen ja siitä napsahti tietysti myös diagnoosi. Sain ohjauksen ruokavalioon ja mittausvälineet kotiin. Voisinkin kirjoittaa siitä sitten ihan oman postauksen ja kertoa vähän miten sokerit pysyvät tasapainossa kunhan olen ensin päässyt mittailn makuun. Tässä "karanteenissa" on se huono puoli, että liikuntaa saa vähän ja ruokaa tekisi mieli syödä jatkuvasti, ja sitä epäterveellistä erityisesti. Oli muuten jännittävää, että neuvolassa kun otettiin testiksi yksi arvo 3h ruokailun jälkeen niin sokerit olivat niinkin matalat kuin 3,6! Melkein hypoglykeeminen arvo. Eli odotan oikeastaan ihan mielenkiinnolla millaisia arvoja kotiseurannassa tuleekaan.

Ennenaikaiset supistukset rauhoittuvat kyllä kivasti levossa mutta heti kun vähän enemmän huhkii niin supistelu ja jomottelut tulevat. Siksi en koe olevani työkykyinen. Lisäksi ennen sairaslomaa en saanut nukuttua kuin pari tuntia yössä, nyt saan nukuttua parilla heräämisellä koko yön. Samoin päänsärky on poissa ja panadolia ei tarvitse napsia joka päivä. Maanantaina lääkäriin ja toivon että nyt vihdoin saan sairasloman äitiysloman alkuun saakka niin ei tarvitse koko ajan asiasta stressata.

Vatsa kasvaa hyvää vauhtia, mutta paino on onneksi pysynyt kivasti kurissa. Painonnousu on nyt tähän mennessä n. 2,8 kg ja toivon että saisin nyt ruokavaliolla pidettyä loppuraskaudenkin ajan sen ja sokerit kurissa. Sain neuvolassakin kehuja tuosta painonnousun vähyydestä kun ylipainoa kuitenkin on jo valmiiksi. Sitä stressasin paljon (ja stressaan toki edelleen) mutta ainakin tällä hetkellä suunta on hyvä.

Potkuja ja muljuntaa tuntuu nyt enemmän kuin aikaisemmin. Nyt huomaa hyvin miten vauva reagoi kun syö niin hetki siitä alkaa kunnon jumppa. En yhtään tällä hetkellä osaa sanoa onko vauva missä tarjonnassa. Kaksi viikkoa sitten vielä oli perätilassa ja sekin vähän jännittää, että meinaako hän kääntyä nyt ollenkaan vai ei ja mitä tapahtuu sen suhteen. Joskus tuntuu enemmän liikettä ylhäällä ja joskus alhaalla.. Veikkaan kuitenkin että hän on perätilassa edelleen koska joku todella kova möykky tuntuu vasemmalla rintalastan alla ja epäilen sen olevan hänen pikku pää. Mutta vielä on onneksi aikaa kääntyä.

Ainiin ja pitää ihan vielä tähänkin laittaa, että ensimmäiset tipat jotain maidontapaista asiaa tuli tällä viikolla heti kun 30+0 pärähti täyteen. Seuraavana päivänä jo sen verran että sängyssä huomasin paidan olevan märkänä. :D aika jännittävää!

Koetan tehdä nyt viimeisen 10 viikon aikana viikottain raskauspäivityksen niin tulee itsellekin tekemistä ja toisaalta jää sitten historiaan tämäkin eristysaika :D Miten siellä elämä rullaa?

24. maaliskuuta 2020

Imetys vai pulloruokinta, entäpä tutti?


Tässäkään asiassa en ole ehdoton, mutta toivon sydämeni pohjasta, että imetys tulee onnistumaan! Imetyksestä on niin paljon niin terveydellisiä hyötyjä äidille kuin vauvallekin. Hyötyjen lisäksi se on kuitenkin myös paljon halvempi tapa ruokkia vauva kuin korvikeruokinta. Halvempi ja helpompi. Rinnat kulkee aina mukana ja maito on sopivan lämpöistä kun taas korvikkeita pitää ensin ostaa, sitten säilyttää oikein, lämmittää, pullottaa, pestä pullot ja lista jatkukoon.

Jotenkin siis vain kokisin näin etukäteen että imetys olisi vain ehdottomasti helpompi ja parempi vaihtoehto juuri minulle. Lisäksi pidän tärkeänä sitä läheisyyttä mitä rintaruokinta tarjoaa, en tiedä, jotenkin ajattelen että siinä tulee ihan erilainen yhteys vauvan kanssa.

Imetyksen tuki ry:n sivuilta löytyy paljon imetyksen hyötyjä. Sen lisäksi, että rintamaidon pitäisi olla juuri vauvan tarpeisiin vastaavaa ravintoa kaikkine hyvine vasta-aineineen niin sen lisäksi Imetyksen tuki listaa seuraavia hyötyjä:

Imetetyillä lapsilla on vähemmän tavallisimpia infektiotauteja kuten suolisto- ja hengitystieinfektioita. Äidinmaitoa saavilla lapsilla taudit ovat usein lievempiä ja lyhytkestoisempia ja vaativat harvemmin sairaalahoitoa.
Astmaa, atopiaa sekä I- ja II-tyypin diabetestä on imetetyillä vähemmän kuin korvikeruokituilla. Imetys ehkäisee myös ylipainoa niin lapsuudessa kuin myöhemmälläkin iällä. Imetetyillä vauvoilla kätkytkuoleman riski on pienempi kuin korvikeruokituilla.

Imetyksen terveyshyödyt eivät rajoitu vain vauvaan, vaan myös äiti hyötyy. Imettäneillä naisilla on pienempi riski sairastua rintasyöpään, munasarjasyöpään, aikuistyypin diabetekseen sekä sydän- ja verisuonitauteihin. Täysimetys kuluttaa energiaa 500 kcal päivässä, joten siitä on apua myös raskauskilojen karistamisessa ja painonhallinnassa. (Imetyksen tuki ry)

En kuitenkaan ole missään tapauksessa pulloruokintaa vastaan ja uskon että se on joillekin perheille ja joissakin tilanteissa parempi vaihtoehto kuin imetys. En myöskään koe, että olisi jotenkin huonompi äiti jos ei imetä vaan antaa pullosta. On se sitten omaa rintamaitoa tai korvikemaitoa. Korvikemaidot ovat kuitenkin laadukkaita.Tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa ja voi hyvin. En todellakaan usko, että korvikeruokitutkaan lapset kärsivät kaikki sairaudet joita yllä mainitaan. Ei imetys ole ainut tekijä.

Toivon myös itse, että vauva oppii rinnan lisäksi syömään myös pullosta. Pääasiassa haluaisin kuitenkin tarjota omaa rintamaitoa. Toki jos maito ei riitä tai pumpulle ei jostain syystä maitoa heruisi niin sitten tarjoan korvikemaitoa. Haluan kuitenkin että tarvittaessa kun yksin on niin joku muukin vauvaa pystyy hoitamaan ja syöttämään jos itse tarvitsee lepoa/taukoa/lähtee jonnekin hetkeksi ja vauva menee hoitoon. Toivon, että vauva eläisi rintamaidolla WHO:n täysimetyssuosituksen mukaan. En kuitenkaan tule pettymään vaikka niin ei kävisikään. Tärkeintä tosiaan on, että vauva kasvaa ja saa ravintoa.

Itse olen ottanut paljon selvää imetyksestä ja valmistautunut siihen opiskelemalla. Olen myös hankkinut jotain imetykseen tarvittavia tarvikkeita kotiin joista voi olla apua. Olen hankkinut imetystyynyn, alipainerintapumpun, sähköisen rintapumpun (koska toiveena tosiaan on pumpata maitoa imetyksen lisäksi jopa lahjoitettavaksi asti jos vaan mahdollista). Lisäksi on liivinsuojuksia, imetysliivejä parit kappaleet, nännivoidetta, rintakumit varalle ja vieläköhän jotain muuta? Varsinaista välineurheilua! Mutta jotenkin on kiva, että tarvikkeita on valmiina jos ensipäivinä jotain tarvitsee kun yksin on. Lisäksi kaali (kyllä, tämä ei ole vitsi) menee pakkaseen, koska kaalinlehdet auttaa hyvin kipeisiin rintoihin.

Ystävämme tutti. Olen kyllä ostanut pari kappaletta. Lisäksi olen saanut tutteja. On pari tuttinauhaakin. Aluksi en varmaankaan tule tarjoamaan vauvalle tuttia siksi, että hän oppisi imemään rintaa oikealla otteella. Mutta myöhemmin tarvittaessa (tarvitseeko vauva oikeasti?) tutti on ihan ok. Katsotaan miten käy ja mihin arki vie. Oletko sinä kokenut tutin tarpeelliseksi?

Kannattaa muuten tutustua noihin Imetyksen tuen sivuihin. Siellä on paljon hyvää ja pätevää infoa rintaruokinnasta, imetysasennoista, tahdistetusta pulloruokinnasta joka tukee imetystä ja kaikkea mahdollista mitä vaan voi kuvitella imetykseen liittyvän. Ehdottoman hyvät sivut kaikille äideille. Ja ei tämä ei ole mikään yhteistyö vaan puhdas suositus.

Ajattelin myös aloittaa käsinlypsyn kun raskaus tulee täysiaikaiseksi. Käsinlypsyä voi ihan hyvin alkaa tekemään jo silloin ja jos maitoa tulee niin sen voi pakastaa. Rintojen stimulointi ja lypsäminen on kuitenkin hyvä aloittaa vasta silloin (imetyksen tuen sivujen mukaan rv 38 alkaen), koska se voi aiheuttaa supistelua ja jopa olla osasyynä synnytyksen käynnistymiseen. Mutta ainakin tätä keinoa voi hyvin kokeilla jos laskettu aika oli ja meni jo. Luonnollista.

20. maaliskuuta 2020

Ajatuksia siitä, etten tiedä kuka on lapseni isä

Jos joku tulee tässä vaiheessa mukaan lukemaan blogia niin lämpimästi tervetuloa! Olen siis itsellinen nainen, joka odottaa esikoistaan saapuvaksi kesäkuussa. Raskaus on alkanut lahjasiittiöillä lapsettomuusklinikan kautta ja siittiöiden luovuttaja on siis minulle tuntematon henkilö. Itse en puhu isästä vaan lahjoittajasta tai luovuttajasta. Minulle tämä kyseinen mies ei ole lapsen isä, toki hän on teoriassa "biologinen isä" mutta minulle isyys tarkoittaa muuta kuin biologiaa.

 Itse olen saanut tietää lahjoittajasta hiusten värin, pituuden ja silmien värin. Näiden ominaisuuksien mukaan tein "valintani". Halusin (ja se on suosituskin) mahdollisimman itseeni sopivan luovuttajan. Luovuttaja oli sinisilmäinen, ruskea hiuksinen ja pituus oli jotain 175-185 cm välissä muistaakseni. Lisäksi hän on suomalainen, ja kun katsoo noita tietoja niin aika moni suomalainen mies menee noihin tietoihin, joten ihan hirveästi ei tuosta mitään irti saa.  Monia kiinnostaa millaisia tunteita se herättää, etten tiedä hänestä enempää.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, koska tottakai tätä on joutunut miettimään kun lasta on lähtenyt yrittämään ja toisekseen se asia pyörii edelleen mielessä. Kerrataan vielä sen verran, että siittöiden luovuttaminen ei ole mikään simppeli ja nopea asia, monet kuvittelee että joku käy vain touhuamassa siittiöt purkkiin, saa siitä mojovan rahallisen korvauksen ja that's it. No ei se ihan näin mene.

Sukusolujen luovuttaminen on melko pitkä prosessi ja luovuttaja joutuu läpikäymään niin psykologin kun lääkärinkin käyntejä. Hän käy läpi useita testejä ja kokeita. Luovuttaja joutuu käymään lahjoittamassa sukusoluja useaan otteeseen. Hän ei saa tästä minkäänlaista rahallista hyötyä, vain korvauksen käynneistä. Kaiken tämän kuuleminen sai minut uskomaan, että sukusolujen lahjoittaja ei voi olla huono ihminen. Jos tämä olisi helppo ja nopea tapa josta saisi suuren korvauksen, voisin kuvitella että tätä voitaisiin tehdä myös epäilyttävistä syistä. Tarkan syynin takia myös uskon siihen, että luovuttaja on henkisesti sekä fyysisesti hyväkuntoinen, melko perusterve ihminen.

Lapsettomuushoitoihin lahjoitetuilla sukusoluilla kuuluu aina psykologin antama lahjasoluneuvonta. Niin myös minä kävin klinikallani kahteen otteeseen ennen hoitojen aloittamista psykologin kanssa juttelemassa siitä, että mitä se tarkoittaa. Hänen kanssaan tuli käytyä läpi hyvin asia lahjoittajan näkökulmasta ja lapsen näkökulmasta. Sai myös vinkkejä siihen miten asiaa voi käydä lapsen kanssa läpi. 

Mutta millaiset ajatukseni ovat tällä hetkellä? Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaisia huolia asiasta. Lähinnä se mikä päässä pyörii välillä on se, että millaisia ominaisuuksia tämä pienokainen on saanut minulta ja millaisia ominaisuuksia hän on saanut lahjoittajalta. Minusta on mielenkiintoista nähdä millainen pieni ihminen sieltä syntyy niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaankin. Ja vaikka tietäisinkin isän niin ainahan se syntyvä lapsi on oma yksilönsä, oma ainutlaatuinen sekotus kahden ihmisen geenejä. Ja oma yksilö, jonka ajatuksia ja luonnetta tulee muokkaamaan geeniperimän lisäksi myös vahvasti ympäristö. Uskon, että monen puolisonkin kanssa lasta odottavan mielessä pyörii ajatus siitä, että millainen on lapseni? Kuka hän on?

18. maaliskuuta 2020

Kuinka kerroin raskaudestani ja kuinka lähipiiri suhtautui itselliseen äitiyteeni

Sain instagramin puolella otsikon mukaisen kysymyksen. Se oli mielestäni oikein loistava. Minä ja varmaan moni muukin itsellisesti lasta yrittävä/odottava tai jollakin "ei niin tavallisella tavalla" perhettä kasvattava miettii mitä muut asiasta ajattelee. Itselläni se asia ei oikeastaan vaikuttanut päätöksen tekoon vaan ajattelin, että tämä on minun asiani ja minun elämäni ja se ei kuulu muille miten hankin lapsia tai hankinko. Olin myös puhunut ajatuksesta kaikkein lähimmille ihmisilleni jo melko monta vuotta, joten omalla tavallaan he saattoivat osata odottaakin, että jotain tällaista saattaa joskus tulla tapahtumaan.

Kun aloitin lapsettomuushoidot niin vain kaksi lähimmäistä ystävääni tiesivät asiasta. He olivat sellaisia ihmisiä, jotka tiesin tukevan minua matkallani. Se on yksi kaikkein tärkein asia: kerro ainakin ensin vain niille ihmisille joilta tiedät saavasi tukea. Olisin hyvin voinut jo tällöin kertoa äidilleni asiasta, mutta jotenkin halusin kertoa asiasta vasta sitten kun olisin raskaana, koska hän olisi innostunut jo heti niin kovasti etten varmaan olisi saanut "projektirauhaa".

Pikku hiljaa projektin edetessä ja tilanteiden ollessa sopivia kerroin yrityksestä läheisille ihmisilleni ja joillekin läheisille vasta sitten kun olin jo raskaana. Täytyy sanoa että minun tukiverkostoni on erinomainen sillä kukaan ei (ainakaan päin naamaa) sanonut mitään negatiivista asiasta vaan asiaan suhtauduttiin erittäin innolla, onnella ja mielenkiinnolla. Olin varautunut siihen, että uteliaita kysymyksiä kaikesta tulee tulemaan mutta se oli minulle täysin ok. Tottakai tällainen harvinaisempi perhemuoto herättää kaikenlaisia kysymyksiä.

Uskon että suhtautuminen nykyään erilaisiin perhemuotoihin on joustavampaa ja suvaitsevaisempaa. Perinteinen perhemalli jossa on äiti ja isä sekä kaksi lasta, kissa ja koira on mielestäni nykyään vain yksi muiden joukossa. On kahden äidin, kahden isän, yhden vanhemman, useamman vanhemman perheitä. Minusta se on rikkaus tässä maailmassa. Kaikille perhemuodoille on sijaa.

Muille ei niin läheisille kerroin vasta raskauden aikana, että olen raskaana. En mitenkään erityisesti heti mainostanut, että hei olen itsellisesti raskaaana. Jotkut sitten kysyi perinteisiä kysymyksiä että "hei en tiennytkään että seurustelet" tai "isäkin on varmaan onnnellinen" ja "kukas isä on?". Vastasin näihin kylmän rauhallisesti ja hymyillen, että odotan yksin ja asia oli täysin fine.

Äidilleni kerroin raskausviikolla 6 kun olin nähnyt ensimmäistä kertaa sykkeen. Silloin oli äidin syntymäpäivä, joten se oli ihan huikea synttärilahja. Hän oli aivan onnesta soikeana. Silloin kerroin myös muutamalle läheiselle kaverilleni lisää. Muulle perheelle sekä töissä taisin kertoa joskus rv 11-12 ja sitten niskaturvotusultran jälkeen, olikohan itseasiassa vasta joskus rv 16 julkistin asian faebookissa jossa sitten suurin osa ei niin läheisistä ystävistäni sai myös tietää.

Vaikka olin päättänyt, että se mitä muut asiasta ajattelee ei vaikuta niin kyllähän se silti jännitti aivan mahdottomasti miten ihmiset asiaan ja uutiseen reagoi. Eli kyllä mä kuitenkin sitä sitten pelkäsin. On ollut niin helpottavaa että elämässäni on oikeasti sellaisia ihmisiä, jotka hyväksyvät minut ja päätökseni sellaisena kuin minä olen. En koe siis ollenkaan odottavani yksin vaan lasta odottaa kanssani niin moni ihminen. Tältä lapselta ei tule puuttumaan rakkautta, läheisyyttä eikä aikuisia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkään.

16. maaliskuuta 2020

Kirje lapselleni - keskellä poikkeustilaa raskaana



Rakas pieni tyttöni,

En olisi ikinä uskonut millaisessa maailmantilanteessa sinua odotan.  Olin pohtint paljon erilaisia skenaarioita mitä raskausaikana voi tapahtua ja mitä kaikkea stressaan ja pelkään, mutta tätä en osannut odottaa. Olin visioinut mitä kaikkea teen kun äitiysloma alkaa ja miten vietän loppuraskauteni nauttien. Alkuraskaus on ollut niin rankkaa aikaa, että odotin tätä loppuraskautta innolla. Silloin voisin rauhassa odottaa saapumistasi. Sen sijaan pelkään puolestasi edelleen, eniten tällä hetkellä maailmalla vallitsevan pirulaisen, koronaviruksen takia.

Mitään tällaista ei ole ollut elinaikanani eikä minun äitinikään elinaikana. Tänään Suomi julisti poikkeustilan ensimmäisiä kertoja sodan jälkeen, jolloin rajoitetaan kovasti yleistä toimintaa, mm. koulut ja päiväkodit suljetaan osittain, liikkumista rajoitetaan, julkiset paikat sulkeutuvat. Kovasti olen näistä päätöksistä toisaalta myös onnellinen, jospa viruksen kulku saataisiin hidastumaan tai jopa loppumaan ennen kuin sinun on aika syntyä maailmaan. Toivottavasti pystyn suojelemaan sinua kohdussani niin pitkään kuin mahdollista.

Tällä hetkellä olen sairauslomalla työstäni ennenaikaisten supistusten takia ja toivon, että nyt kärjistyneen tilanteen takia pystyn olemaan työstäni poissa äitiysloman alkuun asti. Työskentelen sairaalassa, joten en haluaisi nyt etulinjaan ottamaan koronaa vastaan. Vaikka toki sen voi muualtakin saada mutta haluaisin nyt vaan minimoida kaikki mahdollisuudet. Kyllähän se niin on, että raskaana ollessa sitä käpertyy itseensä ja ainut mitä miettii ja ajattelee on se kuinka sinä rakas tyttöni jaksat ja kuinka voin sinua suojella. Hormonit ovat tehneet niin herkäksi kun jo muutenkin mietityttää kaikki ja nyt vielä tällainen tilanne.

Siitä kuuluisasta raskauskuplasta tai oksitosiinipöllystä ei ole tietoakaan ja stressihormonit jyllää kehossa kuin viimeistä päivää. Mietityttää, että mitä tapahtuu jos minä sairastun? Tai miten synnytys menee tässä tilanteessa, miten voin pitää sinut suojassa syntymäsi jälkeen? Miten pärjään yksin mahdollisessa karanteenissa tai eristyksissä kun puolisoa ei ole.

Onneksi myös odotuksesi pitää mielen positiivisena. Minulla on elämässä jotain mitä odottaa ja toiveikkuutta pitää pitää aina yllä. Et tiedäkään miten paljon rakastan sinua jo nyt ja haluan sinua suojella. Kun saan sinut vihdoin syliin, en ikinä päästä sinusta irti. Olen myös iloinen siitä, että olen tehnyt koko vuoden aikana reippaasti valmisteluja syntymääsi varten jo etukäteen ja kaikki pakolliset tarvikkeet minulla jo on sinua varten, joten sinulta ei tule puuttumaan mitään kun päätät saapua maailmaan. Ja toivottavasti silloin kaikki tämä on jo helpottamaan päin.

13. maaliskuuta 2020

Miltä tuntuu odottaa lasta yksin?

Olen saanut kysymyksiä siitä, että miltä tuntuu odottaa lasta yksin. Olen saanut kysymyksiä siitä, että etkö kaipaa ketään rinnalle kun hormonit jyllää. Lyhyesti vastattuna: kyllä ja ei. Yksin lasta odottaminen on monimutkainen asia. Erityisestihän tähän varmasti vaikuttaa se, että raskaus on suunniteltu yksin eli itsellisenä naisena eikä ole käynyt niin että puoliso olisi jättänyt tai menehtynyt, mikä olisikin sitten täysin eri asia. Jos raskaus olisi saatu alkuun rakkaan puolison kanssa ja suhde kariutuisi jostakin syystä, voin kuvitella, että tilanne olisi vaikea ja tunteiden vuoristorata olisi vielä hurjempi ja suurempi.

Mutta toisaalta ei sekään, että päättää hankkia lapsen itsellisenä äitinä tarkoita sitä etteikö kaipaisi toista ihmistä vierelle. En ole parisuhdetta vastaan ja kyllä minäkin toisekseen haluaisin vierelleni miehen, jonka kainaloon käpertyä ja jonka kanssa fiilistellä ensimmäisiä potkuja ja jakaa tuntemuksia. Kun suoraan sanotaan niin niitä hetkiä tulee. En ole koskaan ollut parisuhdetta vastaan vaan tällä hetkellä elämässäni ei vaan ollut sellaista ihmistä jonka kanssa olisin voinut jakaa arkea ja yrittää saada lasta.

On varmaankin ihan luonnollista, että ihminen kaipaa vierelleen toista ihmistä varsinkin tällaisessa tilanteessa. Mutta ne on vain tosiaan hetkiä eikä mieli ole jatkuvasti kaipaamassa. Eikä minulle ole myöskään tullut minkäänlaista katumusta tämän suhteen vaan tämä ratkaisu tuntuu juuri oikealta. Sitten kun katsoo taas toiselta kantiltaan niin yksin odottaminenhan on ihan todella helppoa: ei tarvitse tehdä kompromisseja toisen osapuolen kanssa mistään. Saa päättää kaiken itse ja tehdä ratkaisut lapsen puolesta niin kuin parhaaksi kokee ja näkee.

Lisäksi olen ollut monesti aika poikki esimerkiksi töiden jälkeen ja on ollut kiva tulla hiljaiseen kotiin.  Mutta kuten sanoin, joskus kaipaisi sitä, että joku olisi tehnyt ruoan valmiiksi, käynyt kaupassa, kysyisi miten menee ja ottaisi syliin. Kyllähän ne hormoonit todellakin jyllää näin raskaana ollessa melkoisesti.

Mutta en koe olevani totaalisesti yksin enkä olekaan. Minulla onneksi on iso turvaverkosto ympärilläni ja koen, että minulla on ihmisiä joille voin jakaa ja purkaa tuntemuksia, joiden halaukseen voin sulkeutua ja kokea, että olen välitetty. Minusta se on kaikkein tärkeintä. Minulla on paljon ihmisiä, jotka kysyvät kuinka minulla menee ja mitä raskauteen kuuluu. Jotka ovat aidosti kiinnostuneita ultrakuvista ja raskauspäivityksistä. Se on rikkaus. En koskaan ajattele olevani yksin lapsen kanssa. Eli kysymykseen jos vastaa niin, ei en odota yksin, mutta toki ymmärrän mitä kysymyksellä haetaan takaa.

10. maaliskuuta 2020

Lapsettomuushoitoni yhdessä postauksessa - miten tulin yksin raskaaksi?

Ajattelin koota tällaisen yhden postauksen koko hoitoprosessistani eli siitä miten tähän päivään saakka on päädytty. Tästä tulee pitkä! Joten nappaa viereesi kupponen kahvia tai teetä ja istahda mukavaan paikkaan.

Tulen linkittelemään vanhoja postauksiani aiheesta, josta pääset lukemaan sitten laajemmin aina siitä tietystä asiasta. Tää on mukavaa myös itselle jotenkin palata hetkeksi taaksepäin ja katsoa miten pitkä matka sitä on kuljettukaan tähän pisteeseen.

Lähdetään vaikka ihan siitä, että miksi halusin lapsen yksin näin nuorena ja miten projekti lähti käyntiin

Tästä postauksesta voit lukea tarkemmin ajatuksiani. Mutta pähkinänkuoressa olin miettinyt asiaa jo useita vuosia. Vauvakuume kasvoi kasvamistaan ja minulla ei ollut sopivaa puolisoa, jonka kanssa olisin voinut lasta yrittää. Lisäksi tiesin myös, että ikä on tärkein lapsettomuuteen ja lasten saantiin vaikuttava tekijä, joten en halunnut jäädä myöskään odottelemaan varsinkaan kun lääkärit olivat heitelleet epäilyjään endometrioosista ja pcos:stä. Lisäksi minulla oli jotenkin sellainen tunne, etten tule raskautumaan helposti. Keräsin siis rohkeuteni ja otin yhteyttä lapsettomuusklinikkaani.

Aloitin käymään pitkän klinikkavertailun jälkeen hoidoissa Dextra lapsettomuusklinikalla Helsingissä ja voin aidosti suositella Dextraa. Siellä oli hyvin lämmin henkilökunta ja oma hoitava lääkärini on aivan mielettömän ammattitaitoinen ja pätevä pitkän kokemuksen omaava. Itsellisenä äitinä olin siellä ihan yhtä tasa-arvoinen ja tärkeä asiakas kuin kuka tahansa muukin.

Prosessini lähti käyntiin sähköpostilla klinikalle. Sieltä sain ohjeen varata ensikäynti ajan lääkärille. Varasin ajan ja menin. Tästä postauksestani voit lukea lisää klinikan valinnasta ja siitä mitä esimerkiksi ensikäynnillä ja alkututkimuksissa tehdään.

Hoidot käyntiin inseminaatioilla ja keskenmeno 


Alkututkimusten jälkeen pidin vajaan parin kuukauden tauon ennen kuin lähdin ensimmäiseen hoitokierrokseen. Hoidot aloitettiin inseminaatiolla (täältä voit lukea mikä on inseminaatio) ilman lääkkeellistä tukea. Tämän jälkeen tukilääkkeiden määrä lisääntyi pikku hiljaa. Tästä voit lukea kokemuksia ensimmäisestä inseminaatiostani. Se oli jännittävää ja siinä vaiheessa vielä jotenkin uskoi että kyllä tästä heti raskaaksi tulee. Tässä tein vielä kokoovaa postausta siitä kuinka paljon rahaa meni alkututkimuksiin ja ensimmäiseen inseminaatioon. Lisäksi lähipäiviltä löytyy fiiliksiä ja kokemuksia ensimmäisistä piinapäivistä ja negatiiivisesta tuloksesta. 

Toinen yrityskierto lähti jännityksellä käyntiin, että ovuloinko ollenkaan. Ovulaatio meinasi mennä pieleen viikonlopun takia, mutta silti inseminaatio päästiin tekemään aprillipäivänä. Tähän kiertoon jo lähdettiin lisäämään hieman lääkkeitä loppukierron tueksi. Muistan, että toisen inseminaatiokierroksen jälkeen mieli oli aivan maassa, kun negatiivinen raskaustesti tuli taas. Muistan, että kirjotin kuinka ketuttaa nämä 1000€ kuukautiset.


Kolmas inseminaatiokierto aloitettiin heti perään. Kuukautiskiertoni olivat olleet aika pitkiä ja varsinkin ovulaatio tuli melko myöhäisinä kiertopäivinä, mutta tässä kierrossa (todennäköisesti johtuen edellisen kierron lääkityksestä) sainkin aikaisemmin ovulaation ja vappuaattona tehtiin 3. inseminaatio. Tästä kierrosta oli jotenkin hyvät fiilikset. Teinkin sitten oman syntymäpäiväni läheisyydessä ensimmäisen positiivisen raskaustestini ikinä! Se oli kyllä yksi elämäni ihanemmista hetkistä. Ihanin hetki kuitenkin vaihtui epäilyksi kun hcg ei noussutkaan veritesteissä kunnolla. Raskaus kuitenkin jatkui ja hcg nousi pikku hiljaa. Kunnes sitten raskausviikkojen käännyttyä seitsemän puolelle alkoikin verinen vuoto ja ultraäänessä todettiin keskenmeno tai kohdun ulkoinen raskaus.


Keskenmenon tyhjennys ja kesätauko sekä viimeiset inseminaatiot 

Kesän alku oli itselle ihan kamala. Kohtu ei lähtenyt tyhjentymään itsestään pienestä verisestä vuodosta huolimatta. En jaksanut odottaa viikkoja että se sieltä ehkä tyhjentyisi tai ei ja koska oli varmaa että kohdussa ei ollut kehittyvää elämää niin päätin ottaa tyhjennyslääkkeet. Keskenmenon lääkkeellinen tyhjennys ei todellakaan ollut mukava tapahtuma, mutta siitä selvittiin.



Yksi välikierto piti odotella väliin, mutta silloinkin katsoin miten oma kiertoni toimii, tikutin ovulaation ja söin välikierron loppuun keltarauhashormoneja ajatuksella, että se parantaisi seuraavaa kiertoa. Pohdin tämän välikierron aikana myöskin, että onko järkeä enää tehdä inseminaatioita, mutta lääkärin kanssa keskusteltiin että nyt tulin kuitenkin raskaaksi joten inseminaatioillakin raskautuminen voisi olla mahdollista. Päätin siis vielä yrittää kerran tai kaksi.

Kun 4. yrityskierto alkoi oli toiveet korkealla ja into piukeena. Tässä kierrossa aloitettiin myös Letrozol ovulaation induktion tukihoitona, siitä voit lukea tästä. Päädyttiin 4. inseminaatioon kun ovulaatiossa kasvoi jättimunarakkula, toiveet olivat korkealla siis, mutta tulokset olivat valitettavasti jälleen negatiiviset.


5. inseminaatiokierros tehtiin heti perään samalla lääkityksellä kuin aikaisemminkin eli aivan täysin lääkkeelliseen kiertoon Letrozol, Pregnyl ja keltarauhashormoni kombolla. Päätin että 5. inseminaatiokierros on viimeinen. Ja negatiivinen tuloshan sieltä tuli.  Kierron aikana tunne vain vahvistui ja tuntui hyvältä vaikkakin pelottavalta ajatukselta siirtyä ivf hoitoihin.


IVF hoito, munasolupunktio ja ensimmäinen alkion tuoresiirto

Teimme siis hoitosuunnitelman IVF kiertoon, joka aloitettiin heti perään. Hoito tehtiin lyhyellä kaavalla. Syyskuu pyörikin ihan täysin IVF hoidon ympärillä ja aikataulut meni sen mukaan milloin piti olla ultrassa ja milloin punktiossa. Lisäksi lääkitys oli kova ja oireet sen mukaiset. Tässä alla muutama postaus ivf munasolujen kasvatusvaiheesta ja punktiosta:

1. IVF munasolu ultraääni
2. IVF munasolu ultraääni
Munasolupunktio 

Onnistuneen mutta erittäin haasteellisen ja kivuliaan punktion jälkeen toivuttiin ja toivottiin ettei tule hyperstimulaatiota.  Munasolujen kypsymistä ja kehittymistä alkioiksi jännitettiin 5 päivän ajan. Lopulta koitti kauan odotettu alkionsiirto. 

IVF kierron alkuvaiheessa tehtiin myös rautatiputus koska ferritiinini oli melko matala. Lisäksi tukihoitona kävin akupunktiossa. En kadu kumpaakaan vaikka en nyt tietenkään suoraan voi sanoa että oliko niistä hyötyäkään.

Raskaana! 


5 päivää alkionsiirron jälkeen tein positiivisen raskaustestin. Muistan että alkionsiirron jälkeen minulla oli erittäin luottavainen olo. Testi vahveni mutta jännitystä tästäkään kierrosta ei puuttunut. Minulla oli runsaitakin alkuraskauden verenvuotoja. Mutta raskaus jatkuu edelleen! Linkkaan vielä tähän postauksia alkuraskaudesta. Lisää niitä kuitenkin löydät syyskuusta eteenpäin.

Ensimmäinen ultraääni rv 5+2 - raskauspussi
Näin ensimmäistä kertaa sykkeen ultraäänessä rv 6+1
Varhaisraskauden oireet 

Täältä voit lukea vielä ivf hoidon kustannuksista. "Halpa vauva" tämä ei ole, mutta ei vauvaa voi mitata rahalla. Tämä on jotain sellaista, josta oisin maksanut vaikka omaisuuden. Silloin kun aloitin hoidot, ei ollut mahdollista itsellisenä naisena saada hoitoja julkisella puolella, mikä ois tottakai tullut halvemmaksi. Nyt minulla on Dextran pakkasessa 6 alkiota odottamassa joten jos toista lasta haluan jossain vaiheessa, jatkan tottakai jatkossakin yksityisellä puolelle, mutta aivan todella mielelläni sillä kokemukset sieltä on niin lämpimät ja ihanat.

Tällä hetkellä mennään siis raskauden viimeisellä kolmanneksella ja odotan innolla että saan lapsen syliin. Pienen suloisen neitokaisen.

7. maaliskuuta 2020

Raskauden viimeinen kolmannes! Raskauspäivitys rv 28

kuva: pixabay 

 
En voi uskoa, että kirjoitan blogiini tällaisen tekstin. Minä olen päässyt viimeiselle kolmannekselle raskauden kanssa. Raskausviikkoja on kohta kasassa 28. Kohtu alkaa kasvamaan nyt oikein hyvää vauhtia, kun vauva alkaa vetämään kasvuspurttia. Tällä hetkellä vauva painaa reilun kilon eli nyt ollaan jo kilon paremmalla puolella! Muutenkin viikot alkamaan olemaan melko turvalliset sen suhteen, että vauva päättäisi lähteä syntymään. Jokainen päivä tuo hurjasti lisää selviytymismahdollisuuksia. 30 viikon rajapyykki häämöttää mielessä jo.

Olen monena päivänä (jälleen kerran) vain pysähtynyt silittelemään vatsaani ja ihmetellyt, että siitä pienestä 5 päivän ikäisestä alkiosta todella on kasvanut yli kilon painoinen pieni sikiö. Se on vaan käsittämätöntä mistä elämä syntyy. Raskaus on ollut jännittävä ja pelottava, ennen raskautta pitkät lapsettomuushoidot, keskenmeno, jatkuva jännittäminen ja pettymys, ivf,  kivulias punktio, kivulias toipumisaika siitä, verenvuodot alkuraskaudessa, jatkuva pelko keskenmenosta. Ja tässä sitä ollaan! En voi olla onnellisempi.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Vauva kasvaa kuten pitää, kohdunsuu on suljettuna ennenaikaisista supistuksista huolimatta, vointi on kolotuksia ja supistuksia lukuunottamatta melko hyvä. Erityisesti psyykkinen vointini pelkojen suhteen on parantanut ja uskallan jo aika pitkälti luottaa siihen, että tulen saamaan vauvan syliin.

Toki nyt kun on alkanut tuntemaan liikkeitä aika säännöllisesti niin huolena on se, että tuleeko niitä tarpeeksi ja ettei vauva kuole kohtuun. Eli pelot muuttuu raskauden edetessä mikä on tottakai luonnollista. Yhden kerran olen käynyt nyt käyrilläkin kun en liikkeitä tuntenut koko päivänä.  Etuseinäistukka pitää jännitystä yllä loppuun saakka.

Vauva oli ultrassa perätilassa. Toivotaan että hän sieltä kääntyy ja jää raivotarjontaan. En vielä tiedä haluanko synnyttää vauvaa alakautta, jos hän perätilaan jäisi ja perätilasynnytys olisi muuten mahdollista. Synnytyssuunnitelmista ja -toiveista on tulossa myöhemmin postausta. Muuten sektio ei todellakaan ole toiveideni alkupäässä.

Muut oireet tällä hetkellä. Kyllähän se niin on, että väsyttää. Energiaa ei ole samalla tavalla kuin ennen raskautta. Työnteko tekee tiukkaa kun on niin fyysinen työ. Kohtu alkaa pikkuhiljaa painamaan ylävatsaa ja keuhkoja. On huvittavaa esimerkiksi töissä kun puhuminen samaan aikaan on jo melko hengästyttävää puuhaa. Kahvi närästää ja tekee kuvottavan olon, muuten pahoinvointi pääasiassa on taas hellittännyt. Jalat alkaa turpoamaan jos on pitkään istumassa tai liikkeellä. Paino on pysynyt melko hyvin kurissa, se on noussut n. 2kg koko raskauden aikana. Tästä olen mielissäni, koska ylipainoa kuitenkin on sen verran ettei painon paljoa tarvitsisi nousta.

Yks jännä oire on ja se on semmoinen tietynlainen itseensä ja kotiin käpertyminen ja pesiytyminen. Kaipaa paljon omaa aikaa, omaa rauhaa ja jotenkin semmoista suhteen luomista vauvan kanssa. Kodin laittaminen ja pesänrakennusvietti on kovassa vauhdissa. Jatkossa tulossa myös postaussarja vauvan hankinnoista ja kodin valmistelusta vauvaa varten sekä vauvan huoneen esittely. Pysykää siis kuulolla!

2. maaliskuuta 2020

Raskaana olevan my day: kylpyläpäivä ja Ikea reissu


Ajattelin aloittaa tällaisen uuden jakson tänne blogin puolelle eli raskaana olevan my dayt! Kertokaa ihmeessä että onko kiva idea vai ei. Minusta tuntuu, että on kiva sitten raskauden jälkeen lueskella tällaisia my day postauksia. Tämä päivä oli erityisen aktiivinen päivä ja se todellakin tuntui seuraavana päivänä! Ei ihan enää niin samalla tavalla mennä ja tulla kun ennen raskautta.

22-05 nukuin ja heräsin wc:hen
05-7:45 nukuin ja taas heräsin wc:hen, tämän jälkeen en enää saanut unta. Aamuisin kohtu tuntuu jotenkin erityisen aralta kun kääntää kylkeä. Voiko kukaan samaistua?
7:45 - 8:30 jäin lepäilemään sänkyyn. Kuuntelin vauvan liikkeitä ja aamuisin yleensä rauhoitun vain kuuntelemaan vauvaa ja juttelemaan hänelle. Tuntuu, että hän on tainnut kääntyä toiselle kyljelle kun potkut tuntuu ensimmäistä kertaa vasemmalla puolella kohtua. Musta tuntuu myös, että mun istukka, joka on siis etuseinämässä on enemmän tuolla vasemmalla puolella, koska siellä tuntuu vähemmän liikkeitä. Tsekkaan myös somet ja viestitän äidin kanssa. Ystävä soittaa ja juttelen hetken hänen kanssaan.

8:30-9:45 jälleen pissalle. Varmaan aika moni raskaanaoleva voi samaistua tähän jatkuvaan wc:ssä ramppaamiseen. Sitten teevesi kiehumaan ja aamupalaa. Aamupalaksi tykkään syödä leipää leikkeleellä, juustolla ja tomaatilla. Lisäksi iso lasi äidin tekemää puolukkamehua (johon mulla taitaa olla joku raskaushimo!). Samalla youtubevideoita aamupalaa nauttiessa. Sitten pikku hiljaa pukeutumista, itsensä kuntoon laittamista, pikasiivous ja sängyn petaus.

9:45-14  kaveri tulee hakemaan kylpylään, päätämme viettää oikein ihanan rentoutumispäivän Flamingo spa:ssa. Rakastan uimista ja vielä enemmän kylpylässä käymistä. Flamingossa on se K18 puoli, jossa on aivan ihania lämpimiä altaita, ihania saunoja ja mikä parasta varsinkin näin päiväsaikaan siellä on hiljaista ja rauhallista.

Aikuisten puolelle tosiaan pääsee vain 18 vuotta täyttäneet. Siellä soi rauhoittava musiikki ja on ihanan lempeä valaistus. Mineraalivesialtaassa soi myös musiikki veden alla ja tällä kertaa se tuntui olevan aika kovalla. Vauva potki kovasti, kuulikohan hän tän musiikin? Käytiin myös syömässä spa:n kahvilassa. Sieltä saa hyviä burgereita! Ja mikä parasta, on olla täällä tärkeän ystävän kanssa: voi rentoutua ja samalla vaihtaa ajatuksia ja juoruta.

14-17 uinnin jälkeen mentiin Ikeaan ja sieltä oli muutama asia ostoslistalla. Puhuin aikaisemmin tuossa pesänrakennusviettipostauksessa, että haluaisin MALM-lipaston jonne voisin pystyviikata vaatteita ja ajattelin sen ostaa. No päädyin kuitenkin pari kymppiä kalliimpaan HEMNES-lipastoon jonne mahtui samalla tavalla niitä koreja kuin Malmlipastoon. Lisäksi mukaan lähti pari korihyllyä, lasisia ruoka-astioita, pari uutta leikkuulautaa, vauvan sänkyyn kosteussuojat ja pari alulakanaa. Kaikki oli tarpeellisia ja ostoslistalla.


17-18 kotiin tullessa olin aivan puhki. Söin päivällistä, eilisellä tehtyä pasta bolognesea. Makasin hetken sängyllä ja selasin somea. Lipasto näkyi laatikossa eteisessä ja houkutteli kokoamaan joten aloitin sitten kokoamaan lipastoa vaikka olinkin jo ihan puhki.


18-21  raskaana lipaston kokoaminen ei ehkä oo helpointa. Tuntui vaikealta möyriä lattialla ja kumarrella ja nostella melko painavaakin lipastoa. Ähisin ja puhisin. Pidin sometaukoja ja jätskitauon. Sain kuitenkin lipaston valmiiksi ja kokosin vielä myös korihyllyt ja laitoin ne paikoilleen. Olin ihan ehdottoman iloinen ostoksistani. Vanhan lipaston laitoin myyntiin ja 20 minuutissa se oli myyty. Ostaja tulee ylihuomenna.

21-23 tein iltapalaa ja lösähdin lopullisesti sängylle katsomaan telkkaria ja nauttimaan. Vauva taas liikkui kovasti ja rauhoitun kuuntelemaan liikkeitä. Joka paikkaa kolotti ja päätin käydä nukkumaan.