20. maaliskuuta 2020

Ajatuksia siitä, etten tiedä kuka on lapseni isä

Jos joku tulee tässä vaiheessa mukaan lukemaan blogia niin lämpimästi tervetuloa! Olen siis itsellinen nainen, joka odottaa esikoistaan saapuvaksi kesäkuussa. Raskaus on alkanut lahjasiittiöillä lapsettomuusklinikan kautta ja siittiöiden luovuttaja on siis minulle tuntematon henkilö. Itse en puhu isästä vaan lahjoittajasta tai luovuttajasta. Minulle tämä kyseinen mies ei ole lapsen isä, toki hän on teoriassa "biologinen isä" mutta minulle isyys tarkoittaa muuta kuin biologiaa.

 Itse olen saanut tietää lahjoittajasta hiusten värin, pituuden ja silmien värin. Näiden ominaisuuksien mukaan tein "valintani". Halusin (ja se on suosituskin) mahdollisimman itseeni sopivan luovuttajan. Luovuttaja oli sinisilmäinen, ruskea hiuksinen ja pituus oli jotain 175-185 cm välissä muistaakseni. Lisäksi hän on suomalainen, ja kun katsoo noita tietoja niin aika moni suomalainen mies menee noihin tietoihin, joten ihan hirveästi ei tuosta mitään irti saa.  Monia kiinnostaa millaisia tunteita se herättää, etten tiedä hänestä enempää.

Tämä on mielenkiintoinen kysymys, koska tottakai tätä on joutunut miettimään kun lasta on lähtenyt yrittämään ja toisekseen se asia pyörii edelleen mielessä. Kerrataan vielä sen verran, että siittöiden luovuttaminen ei ole mikään simppeli ja nopea asia, monet kuvittelee että joku käy vain touhuamassa siittiöt purkkiin, saa siitä mojovan rahallisen korvauksen ja that's it. No ei se ihan näin mene.

Sukusolujen luovuttaminen on melko pitkä prosessi ja luovuttaja joutuu läpikäymään niin psykologin kun lääkärinkin käyntejä. Hän käy läpi useita testejä ja kokeita. Luovuttaja joutuu käymään lahjoittamassa sukusoluja useaan otteeseen. Hän ei saa tästä minkäänlaista rahallista hyötyä, vain korvauksen käynneistä. Kaiken tämän kuuleminen sai minut uskomaan, että sukusolujen lahjoittaja ei voi olla huono ihminen. Jos tämä olisi helppo ja nopea tapa josta saisi suuren korvauksen, voisin kuvitella että tätä voitaisiin tehdä myös epäilyttävistä syistä. Tarkan syynin takia myös uskon siihen, että luovuttaja on henkisesti sekä fyysisesti hyväkuntoinen, melko perusterve ihminen.

Lapsettomuushoitoihin lahjoitetuilla sukusoluilla kuuluu aina psykologin antama lahjasoluneuvonta. Niin myös minä kävin klinikallani kahteen otteeseen ennen hoitojen aloittamista psykologin kanssa juttelemassa siitä, että mitä se tarkoittaa. Hänen kanssaan tuli käytyä läpi hyvin asia lahjoittajan näkökulmasta ja lapsen näkökulmasta. Sai myös vinkkejä siihen miten asiaa voi käydä lapsen kanssa läpi. 

Mutta millaiset ajatukseni ovat tällä hetkellä? Minulla ei oikeastaan ole minkäänlaisia huolia asiasta. Lähinnä se mikä päässä pyörii välillä on se, että millaisia ominaisuuksia tämä pienokainen on saanut minulta ja millaisia ominaisuuksia hän on saanut lahjoittajalta. Minusta on mielenkiintoista nähdä millainen pieni ihminen sieltä syntyy niin ulkonäöllisesti kuin luonteeltaankin. Ja vaikka tietäisinkin isän niin ainahan se syntyvä lapsi on oma yksilönsä, oma ainutlaatuinen sekotus kahden ihmisen geenejä. Ja oma yksilö, jonka ajatuksia ja luonnetta tulee muokkaamaan geeniperimän lisäksi myös vahvasti ympäristö. Uskon, että monen puolisonkin kanssa lasta odottavan mielessä pyörii ajatus siitä, että millainen on lapseni? Kuka hän on?

5 kommenttia:

  1. Saako lapsi tulevaisuudessa etsiä isän tiedot?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja vielä, aiotko olla alusta asti avoin lapsen "alkuperän" kanssa vaikka sinulla olisi siinä kohdin miesystävä kun lapsi alkaa näistä asioista kiinnostumaan? :)

      Poista
    2. Saa etsiä kun täyttää 18 vuotta. Tai ei tarvitse edes etsiä vaan hän saa ne klinikalta. Ja aion todellakin olla rehellinen, tässä ei ole mitään hävettävää vai salattavaa ja haluan ehdottomasti että lapsi saa tietää alkuperänsä :)

      Poista
  2. Ihana, että noin pyyteettömiä sukusolun lahjoittajia on olemassa. :) Samaa mieltä, että ei voi olla kovin huono ihminen tommonen tyyppi! :)

    VastaaPoista