18. maaliskuuta 2020

Kuinka kerroin raskaudestani ja kuinka lähipiiri suhtautui itselliseen äitiyteeni

Sain instagramin puolella otsikon mukaisen kysymyksen. Se oli mielestäni oikein loistava. Minä ja varmaan moni muukin itsellisesti lasta yrittävä/odottava tai jollakin "ei niin tavallisella tavalla" perhettä kasvattava miettii mitä muut asiasta ajattelee. Itselläni se asia ei oikeastaan vaikuttanut päätöksen tekoon vaan ajattelin, että tämä on minun asiani ja minun elämäni ja se ei kuulu muille miten hankin lapsia tai hankinko. Olin myös puhunut ajatuksesta kaikkein lähimmille ihmisilleni jo melko monta vuotta, joten omalla tavallaan he saattoivat osata odottaakin, että jotain tällaista saattaa joskus tulla tapahtumaan.

Kun aloitin lapsettomuushoidot niin vain kaksi lähimmäistä ystävääni tiesivät asiasta. He olivat sellaisia ihmisiä, jotka tiesin tukevan minua matkallani. Se on yksi kaikkein tärkein asia: kerro ainakin ensin vain niille ihmisille joilta tiedät saavasi tukea. Olisin hyvin voinut jo tällöin kertoa äidilleni asiasta, mutta jotenkin halusin kertoa asiasta vasta sitten kun olisin raskaana, koska hän olisi innostunut jo heti niin kovasti etten varmaan olisi saanut "projektirauhaa".

Pikku hiljaa projektin edetessä ja tilanteiden ollessa sopivia kerroin yrityksestä läheisille ihmisilleni ja joillekin läheisille vasta sitten kun olin jo raskaana. Täytyy sanoa että minun tukiverkostoni on erinomainen sillä kukaan ei (ainakaan päin naamaa) sanonut mitään negatiivista asiasta vaan asiaan suhtauduttiin erittäin innolla, onnella ja mielenkiinnolla. Olin varautunut siihen, että uteliaita kysymyksiä kaikesta tulee tulemaan mutta se oli minulle täysin ok. Tottakai tällainen harvinaisempi perhemuoto herättää kaikenlaisia kysymyksiä.

Uskon että suhtautuminen nykyään erilaisiin perhemuotoihin on joustavampaa ja suvaitsevaisempaa. Perinteinen perhemalli jossa on äiti ja isä sekä kaksi lasta, kissa ja koira on mielestäni nykyään vain yksi muiden joukossa. On kahden äidin, kahden isän, yhden vanhemman, useamman vanhemman perheitä. Minusta se on rikkaus tässä maailmassa. Kaikille perhemuodoille on sijaa.

Muille ei niin läheisille kerroin vasta raskauden aikana, että olen raskaana. En mitenkään erityisesti heti mainostanut, että hei olen itsellisesti raskaaana. Jotkut sitten kysyi perinteisiä kysymyksiä että "hei en tiennytkään että seurustelet" tai "isäkin on varmaan onnnellinen" ja "kukas isä on?". Vastasin näihin kylmän rauhallisesti ja hymyillen, että odotan yksin ja asia oli täysin fine.

Äidilleni kerroin raskausviikolla 6 kun olin nähnyt ensimmäistä kertaa sykkeen. Silloin oli äidin syntymäpäivä, joten se oli ihan huikea synttärilahja. Hän oli aivan onnesta soikeana. Silloin kerroin myös muutamalle läheiselle kaverilleni lisää. Muulle perheelle sekä töissä taisin kertoa joskus rv 11-12 ja sitten niskaturvotusultran jälkeen, olikohan itseasiassa vasta joskus rv 16 julkistin asian faebookissa jossa sitten suurin osa ei niin läheisistä ystävistäni sai myös tietää.

Vaikka olin päättänyt, että se mitä muut asiasta ajattelee ei vaikuta niin kyllähän se silti jännitti aivan mahdottomasti miten ihmiset asiaan ja uutiseen reagoi. Eli kyllä mä kuitenkin sitä sitten pelkäsin. On ollut niin helpottavaa että elämässäni on oikeasti sellaisia ihmisiä, jotka hyväksyvät minut ja päätökseni sellaisena kuin minä olen. En koe siis ollenkaan odottavani yksin vaan lasta odottaa kanssani niin moni ihminen. Tältä lapselta ei tule puuttumaan rakkautta, läheisyyttä eikä aikuisia ihmisiä, niin naisia kuin miehiäkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti