19. syyskuuta 2020

Munasolujen luovuttajaksi - osa 1

 Pitkään olen haaveillut tästä asiasta, mutta nyt oman lapsen saatuani ajatus vain vahvistui. Haluaisin luovuttaa munasoluja. Haluaisin antaa takaisin samanlaisen suuren, ihan mittaamattoman, lahjan, jonka olen itsekin saanut. Olen miettinyt asiaa itseassa useamman vuoden, mutta pitkään mietin sitä miltä se ajatus tuntuu, että minun munasolustani lähtöisin olevia lapsia kasvaa maailmailla.

 Olen kuitenkin päätynyt siihen, että se, että lapsessani on minun geenejäni, ei tee hänestä minun lastani. Lapselle vanhempia ovat he, jotka onnellina hänet saavat, riippumatta siitä kenen sukusoluilla lapsi on tehty. Tämä asia on vahvistunut vain oman lahjalapsen myötä.

Ainut mikä asiassa vähän jännittää on munasolupunktio ja siitä toipuminen. Munasolujen luovutustahan noudattaa täysin IVF-hoitokaavaa siihen asti kun munasolut kerätään. Olen käynyt tämän prosessin läpi jo kerran, joten tiedän mitä on edessä. Minulla punktio oli teknisesti haasteellinen ja tuotti aika paljon (lue paljon) kipua hyvästä kipulääkityksestä huolimatta sillä munasarjani olivat todella korkealla ja vaikeassa paikassa punktioon nähden. Toki on mahdollista, että munasarjat olisivat siirtyneet helpompaan paikkaan nyt. Toivotaan niin! Lisäksi olin aika kipeä viikon punktion jälkeen, mutta se oli kuitenkin siedettävää ja nyt ei onneksi töihin tarvitse mennä. Itse pistäminen stimulaatiovaiheessa ei ollut paha ja se onkin helpoin nakki koko hommassa. Kaikesta huolimatta kuitenkin se on sen arvoista ja haluan käydä läpi sen uudestaan. 

Kävin moikkaamassa vauvan kanssa klinikalla ja juttelin samalla asiasta lääkärilleni ja hoitajille. Sain positiivisen vastaanoton asialle, luovuttajista on aina pulaa. Näin nopeasti lääkärin kanssa juteltuna hän ei nähnyt mitään estettä luovutukselle. Lisäksi ivf-kierrossa kaikki munasoluni jotka hedelmöittyivät kehittyivät blastoiksi ja toki yhdestä nt syntyi vauvakin niin oletan että munasolut on ihan hyvälaatuisia! Harmi, ettei alkioita joissa on luovutetut siittiöt voi enää lahjoittaa eteenpäin, senkin varmasti tekisin myöhemmin jos olisi mahdollista. 

Ennen varsinaista munasolustimulaation aloittamista kuitenkin otan hieman vielä aikaa synnytyksen jälkeen ja koetan saada enemmän unta, enemmän terveellistä ravintoa ja liikuntaa jotta munasolut olisivat paremmassa kunnossa. Lisäksi tässä on nyt onneksi aikaa myös syödä vitamiineja ja tiettyjä lisäravinteita kuten inositolia ja ubikinonia ja maksimoida munasolujen kunnon.

Tää päätös lähteä tähän tuntuu jotenkin tosi oikealta. On motivoitunut olo ja kova halu lähteä tekemään. Luulen, että joulu- tai tammikuussa olisi aika sitten aloitella hoidot ja niitä edeltävät tutkimukset. Luovuttajaltahan katsotaan kaikenlaisia tartuntatauteja ja esimerkiksi kromosomit verestä. Niistä lisää myöhemmin, jos teitä kiinnostaa seurata sarjaa munasolujen luovuttamisesta niin laittakaa kommenttia niin tiedän :)

1 kommentti:

  1. Ihana teko sulta, arvostan! <3 Ennen omia ivf-hoitoja en tullut luovuttaneeksi munasoluja, vaikka se tuntui tärkeältä ja merkitykselliseltä teolta, koska pelkäsin niin kovin pistämistä ja neuloja, kuvittelin että en mitenkään kykenisi siihen ja pelkäsin myös hormonien vaikutuksia. Nyt kun on jo kaksi ivf:ää ja pari ovulaation induktiota takana, tuntuu hullulta että on joskus pitänyt kynnyskysymyksenä pistämistä... ja enää en valitettavasti ole iän puolesta kelpo lahjoittajaksi.

    VastaaPoista